Kaikenlaista pientä hauskaa ja suuria menetyksiä

 Ollaan ehditty jo viikonloppuna käydä perinteinen Launeen perhepuistoreissu. Sää oli tosi kiva, ei ollut kuuma eikä kylmä. Perhepuistossa aika tuskallista hengailla jos aurinko porottaa ihan kirkkaalta taivaalta. Harmiteltiin sitä miten paljon se on muuttunut, miehen ollessa lapsi niin se linna oli ihan erilainen ja sitä ympäröi kuulemma ihan oikea vesivalli. Olin aika ihmeissäni kun en ollut siitä tiennyt 😄 Liikennepuistosta viety ne polkuautot sun muut pois, joku vuosi sitten ne oli vielä. "Vesipuistossa" ei kauheasti ollut vettä missään, pieni puro joka siitä meni niin oli siitäkin viety veneet pois. Oli siellä onneksi kivojakin juttuja, sen verran leveät keinut että minäkin mahdun istumaan leveän peppuni kanssa 😂 Ja tietty pyörivät laitteet plussaa, tuli ihan paha olo 😄

Olen jo kuukausia puhunut siitä miten haluaisin vähän tienailla taskurahaa eriasteisilla työpanoksilla. Yksi niistä on tölkkien ja pullojen kerääminen pusikoista, ja vielä niin säästeliäästi että käyn pyörällä heittämässä lenkin. No nyt eilen päätin vihdoin toteuttaa tämän ja vielä sopivasti tuossa Mukkulassa oli Sound Fest menossa niin varmasti jengi heittää kaikki juomansa pitkin poikin. Ja ihan oikeassa olin, näin ainakin kolme muutakin keräilijää liikenteessä, itse en niin vakavissaan. Yksi muovipussi oli mukana ja se tulikin täyteen. 

Hauska tilanne oli kun kotiinpäin valuessa näin tien toisella puolella penkillä neljä tölkkiä rivissä. Käännyin ympäri ja lähdin ylittämään tietä niin eräs toinen keräilijä huomasi myös samat tölkit, hän jätti pyöränsä siihen paikkaan ja juoksi pussin kanssa ihan täysiä tien yli ja nappasi tölkit mun nenän edestä 😂😂 Hän oli selvästi ammattilainen, pyörään oli sidottu ainakin neljä ellei viisi kassillista tölkkejä. En ole aiemmin joutunut kisaamaan tyhjistä tölkeistä niin olen taas kokemusta rikkaampi 😄

Entisiä kotiseutuja Mukkulassa

Ennen joulua muutettiin isompaan
asuntoon mutta menetettiin nämä lenkkimaisemat

Ainoa huono asia tuossa liikunnassa on se että polvet ei vaan kestä sitä enää. Parin tunnin pyöräily ei siinä hetkessä tuntunut juuri missään, mutta kotiin kun pääsin niin parin tunnin jälkeen olivat jo niin paineiset ja jumissa etten meinannut päästä sohvalta ylös. Yöksi otin särkylääkkeen mutta edelleen tätä kirjoittaessa niihin sattuu. Lääkäri jo alkuvuodesta totesi ettei polveni kestä edes kävelyä enää, varsinkaan talvella kun on vastusta ja liukasta ym. Olen ehkä vähän hölmö kun tiedostan että sattuu varmasti mutta harrastan silti liikuntaa. En vaan pysty joka päivä pyöräillä, en varmaan edes joka viikko. 

En ole leikkausjonossa vieläkään vaikka todella tahtoisin. Jouduttiin keväällä sanomaan koirillekin hyvästit kun en enää kyennyt niitä lenkittämään, se oli tosi raskas päätös kun ehdittiin Anssillekin oma koira hankkia pari vuotta sitten. Minun piti olla pääosittainen lenkittäjä kun Anssi tekee paljon töitä, en kyennyt lasten hoidon jälkeen enää lähtemään lenkille. Viime kesänä pystyin vielä toisen koiran kanssa käymään pyörälenkillä. Ne oli tosin paljon lyhyempiä reissuja kun eilinen. Toivotaan ettei eilen ollut tämän kesän eka ja vika pyöräilykerta 😊