Aamulla kirppiksellä, illalla Kuhmossa

 Viime viikonloppuna oli tarkoitus hengata tyttöjen kanssa kotosalla kun Sami oli lähdössä uusintakierrokselle Kuhmoon vanhempiensa luo. Vei viikko sitten poikansa sinne ja nyt oli tarkoitus hakea heidät kotiin. 

Sovin Heidin kanssa perjantaiaamulle kirppiskierroksen ja lounaan ulkona. Pyörittiin Lanttilassa etsimässä kaikenlaista jännää. Aina sitä mukaan jotain tarttuukin, löysin Lumille sandaalit ja Iinalle Frozen-pussilakanasetin. Samille bongattiin Mötley Cruen kirja mitä on etsitty jo jonkin aikaa. Iina löysi itselleen bussin ja Lumi lähinnä halusi mennä itse hyllyyn myytävien sekaan 😂😂 Muutama lasten dvd lähti myös mukaan ja varmaan jotain muutakin mutta en enää muista. Lanttila on ollut meidän vakkarikirppiskohde jo vaikka kuinka kauan. Harmittaa että muutti kauemmas kun ennen oli Hennalassa. 

ihana kikkuratukka💗

 

Hikisen shoppailun jälkeen ajettiin Launeen Prismaan buffalle, Sami tuli meidän kanssa lounaalle. Lapsille ei maistunut kun naminami, ylläri 😂 Siellä oli ihan älyttömän hyvää kanaa, harmitti ihan etten jaksanut syödä paljoakaan.

Sieltä köröteltiin vielä Jokimaan löytöeläintalolle käymään. Siellä pystytettiin pihakirppistä, sekin siinä tuli nopsaan kierrettyä ja meinasin paistua siihen hiekalle 😂😂

Vein Heidin kotiin ja tarkoitus oli tulla kotiin hyvästelemään miekkonen reissulleen mutta matkalla tuli jotenkin tosi outo olo siitä että lähtee yksin reissuun joten ihan lennosta päätin parin tunnin varoitusajalla että mekin lähdetään tyttöjen kanssa mukaan 😅

Iinalle olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa uuden istuimenkin autoon niin viihtyminen oli taattu molemmilta eikä huvittanut jäädä taas kotiin kökkimään. Sami oli vähän ihmeissään mutta suostui toki, vasta sunnuntaina kotona selvisi että oli ostanut kaljaa valmiiksi että olisi kerrankin päässyt ilman meitä ryypiskelemään 😂😂

Menomatkan päädyinkin ajamaan yli puolet matkasta, Sami oli työviikon jälkeen väsynyt. Oli kivaa olla kuski, harvoin ajan pitkillä matkoilla. Pelkäsin että heidän vanhempien luona olisi taas tosi tylsää, joskus on ollut aika vähän tekemistä. Itselle on vaikea olla tekemättä mitään niin häiriinnyn kylässä jos ei ole touhua tarpeeksi. Mutta ei siellä oltu kun yksi kokonainen päivä niin eipä siinä ehdi laiskistua, nukuin kyllä molempina öinä tosi huonosti. Iinakin tipahti ensimmäisenä yönä sängystä ja sai mustelman otsaan 😅

Lauantaina käytiin Kuhmon keskustassa pyörimässä ja käveltiin kosken vierellä. Iina harmitteli ettei sinne voinut mennä uimaan 😂 Sami kävi toisen pojan kanssa hilloja keräämässä ja illalla vielä käytiin uimassa. Vesi oli kylmää joten reissu oli nopea 😂 Grillattiin ja heiteltiin tikkaa, aika kiva päivä. Kunnes mokasin ja epähuomiossa täräytin auton ovella Lumin kumoon, en huomannut että oli siinä eikä kukaan sanonut mitään niin ovea sulkiessa tyllerö sai osuman. Huuto oli aika kova ja minulle tuli tosi kurja olo toisen puolesta, joten jätin Samin hoitamaan ja menin aittaan soimaamaan itseäni. Olen niin tottunut olemaan meidän perheessä se 24/7 skarppi osapuoli joka näkee ja kuulee kaiken. Nyt sitten itse mokasin ja omasta mielestäni aika pahastikin. Sami on meistä se jolle enemmän sattuu kun ei aspergerin takia kykene keskittymään kunnolla. Minun tehtävä on aina ollut vahtia kahden edestä kahta lasta. Toki vahinkoja käy vaikka kuinka yrittäisin ja aina se tuntuu yhtä pahalta. Paraikaa Lumi kiipeilee tuolilla ja nousee siihen seisomaan, hänkin niin tapaturma-altis ollut siitä lähtien kun sai jalat alleen että on pää kolissut välillä montakin kertaa päivässä.

Sunnuntaina heräsin edelleen huonolla tuulella vaikka Sami yritti illalla tsempata ja lohduttaa. Ainakin toinen pojista kuuli kun aitassa pillitin väsyneenä ja välttelin tupaan menemistä sunnuntaina kun hävetti oma käytös. Kävin vaan vessassa ja pysyin muuten ulkona. Siitä sai Sami ilmeisesti assikimmokkeen eikä puhunut minulle saatikka edes vilkaissut päinkään niin tuli vaan entistä kurjempi fiilis. Oli vielä meidän kihlauksen vuosipäivä ja toivoin ihanaa yhdessäoloa. Ehkä odotin liikaa 😅

menomatkan eväshetki

Kuhmon leffateatteri

tuolitaidetta 😂

pakko varmaan hankkia darts-taulu, tuohonkin oli kiva pitkästä aikaa tikkailla

pyyhekääryleet

uimarannalla

 

Vanhempi poikakin suuttui minulle kotimatkalla ja huusi kurkku suorana. Ahdisti niin että istuin vaan jäykkänä penkilläni koko pitkän matkan ja vastailin tytöille lyhyesti jos jotain olivat vailla. Samikin oli selvästi tympääntynyt koko hommaan. Mietin jälkeenpäin että oliko pakko änkeä mukaan, luulin että minut haluttiin ja lopulta tuntui että olin vaan täysin ulkopuolinen eikä kukaan välittänyt. Yritän niin paljon tulla toimeen Samin perheen kanssa että näin se sitten kostautuu. Ehkä jos olisin saanut öisin nukuttua niin olisi varmasti ollut helpompaa selvitä takaiskuista. Enkä ollut kauheasti syönyt, he grillasivat vaan makkaraa enkä oikein tykkää makkarasta. Minulle ei ollut mitään syötävää vaikka niin luultiin ja kauppaan niin pitkä matka ettei yhden ihmisen takia sinne lähdetä ajamaan 😂😂

Mutta sen verran opin taas etten enää lähde perhereissuille mukaan. Mokasin oikein kunnolla eikä huvita lähteä kokeilemaan uudelleen 😅 Eniten tuossa reissussa otti päähän se että Sami oli yhtenä päivänä tosi ihana ja huomaavainen, seuraavana päivänä ei ollut huomaavinaankaan. Kai siihen pitäis hiljalleen tottua että sellaista se on mutta aika haastavaa toisinaan. Ihanaa elämää aspergerin kanssa, itsekin niin rikkinäinen välillä että toivoisi toisen kantavan 💗

Kuvissa näyttää että meillä ollut täydellinen viikonloppu vaikka menikin toisin, mutta minulla ei edelleenkään ole syytä kiillottaa meidän elämää. Joskus menee pieleen oikein kunnolla eikä mokien ja riitojen siloittelu sitä paremmaksi muuta. Tätä me ollaan ja tervetuloa lukemaan 😂😂 Onneksi saatiin jo sunnuntaina illalla kotona puhuttua ja pahoiteltiin puolin ja toisin. Nyt on ollutkin oikein mukava viikon alku ja elämä hymyilee taas 😂😂💗💗💗

Touhua koko päivän taas

 Perjantaina kun ulos päästiin niin Iina halusi päästä kokeilemaan pyöräänsä ja heti alkuun se meinasi tyssätä kun neiti vaan jarrutti jatkuvasti 😂😂 Onneksi kuitenkin pysyi toistaiseksi pystyssä eikä siihen minua tarvittu, työntelin vaan vauhtia ja hyvin se sujui siihen saakka kunnes toinen apupyörä antoi jostain syystä myöten ja Iina meinasi kaatua 😅 Siihen loppui polkeminen ja Iina talutti pyörän kotiin, sentään siihen nyt suostui, viimeksi sai fillari jäädä keskelle tietä kun ei halunnut edes taluttaa 😂

 

Samaan aikaan kun ulkoiltiin niin soittelin eläinlääkäriin, vähän mietitytti et mikä Kanelilla on hätänä. Hollolaan eivät ehtineet ottaa vastaan joten soitin Hauhoon uudelleen ja sinne sainkin viedä Kanelin ihan samantien. Vähän väärin ymmärsivät puheeni kun papereissa luki ettei ole viikkoon syönyt, lääkkeet mennyt huonosti ja ettei olisi potalla käynyt 😂

Sanoin että on vetelä ollut kun lääkkeitä annettu, ei siis ole laittanut vastaan alun jälkeen enää ollenkaan. Toki vähän yrittänyt suupielestä sylkeä ulos muttei muuten mitään. En ollut nähnyt että olisi edellispäivänä syönyt, mikä ei tarkoita sitä etteikö olisi käynyt kupilla. Pottailusta en edes sanonut mitään. Sanoin vaan ettei pissa enää niin pahalle ehkä haise. Kevyttä väärinymmärrystä muttei se niin haitannut kun ottivat kissan vastaan ja ottivat kokeita ym. Eikä mitään varsinaista syytä apaattisuuteen löytynyt, glukoosi oli vähän koholla mutta se saattoi johtua mistä vaan. Pissassa oli paljon bakteereja muttei kai tulehdusta varsinaisesti löytynyt. 

Diagnoosiksi tuli siis stressireaktio. Sehän se on helppo kun kissasta puhutaan ja olenkin miettinyt että mitkä kaikki sen voisi aiheuttaa ja ainoa järkevä syy ollut ulos karkailu. Alkuun kun tulivat taloon tammikuussa niin ei ollut mitään ongelmaa, menikin monta kuukautta kunnes koitti päivä että livisti jalkojeni välistä ovesta ulos. Ihan tuosta vaan. Silloin muistan miettineeni että nopeasti kissalla reissu unohtuu kun ei enää uudestaan pääse karkaamaan. Justiinsa niin. Sehän rupesikin vaan enemmän ja enemmän kyttäämään, meillä kuljetaan kahdestakin ovesta ulos ja on vuoroin kummallakin ovella ja heti kun aukeaa niin juoksee ulos eikä siihen kukaan ehdi tehdä mitään. Sitten sen perässä kipitellään ja odotetaan että pysähtyy ja antaa kiinni. Välillä kolmestikin päivässä.....Muutamassa kuukaudessa siitä on tullut ihan neuroottinen kyttääjä ja sitten jos ei pääse karkaamaan niin jää oven taakse maukumaan surkeesti. Monesti on juossut päin jalkoja kun ollaan yritetty pitää sisätiloissa ja ollaan hätistelty ja komennettu sitä. Se jos mikä varmasti stressaa aika paljonkin. Pippuri ei ole ikinä yrittänyt karata, en usko että se haluaa lähteä avaraan maailmaan yksin. 

Olen nyt vähän kökössä tilanteessa kun en tiedä mitä tehdä. Alanko käyttää sitä valjaissa ulkona? Auttaako se mitään? Vai sekoaako vaan enemmän. Ja että ehdinkö ylipäätään joka päivä viedä ulos, minullakin on paljon puuhaa ja päivät on lyhyitä niin en haluisi aloittaa mitään mitä en ehdi sitten tehdä kunnolla. Kanelista on tullut ihan selvästi masentuneempi kun alkuaikoina, nukkuu vaan eikä oikein edes leiki kaverin kanssa. Ulkotarhan tekeminen tuntuu myös tosi vaikealta, kuka senkin osaisi tehdä ja vielä sellaiseksi ettei kukaan karkaisi. Myös palautus Jokimaalle pyörii mielessä, en halua rääkätä tuota kissaa kun varmasti löytyisi koti jossa pääsisi ulos hallitusti. Ja kissatalolla on ulkotarhat myös. Mutta sitten joutuisin palauttamaan molemmat, en usko että saisin toisen pitää. Ja että otanko tilalle uudet kissat? Auttaako sekään mitään..Rahoja ei takaisin saa. On kyllä niin ärsyttävä tilanne, mutta josko Kaneli vaikka asettuisi niin ei tarvitsisi miettiä enää mitään 😄

Kiva reissu oli muuten, ehdittiin vähän tutustua Hauhoon ja käydä syömässä. Tytöillä oli tosi kivaa ja itsekin nautin sen mitä kykenin 😅 Paljon olisi ollut nähtävää ja pyörittävää jos ajoitus olisi ollut toisenlainen eikä olisi ollut kissaa kiipelissä 💗

heinäseipäitä

 

Iltapäivällä käytiin vielä Mukkulan Kartanon rannalla porskuttelemassa 😍 Minäkin kehtasin veteen bikineissäni. Pelkään vettä aika paljonkin mutta istuskelin siellä niin ei jännittänyt. Alkuun ihan rannassa ja hivuttauduin syvemmälle kunnes vesi ulottui jo melkein rintakehään asti 😂 Iina oli innoissaan ja riehuttiin vähän, Lumi oli ensimmäistä kertaa ja viihtyi alkuun ihan ok mutta sitten aalto kaatoi hänet ja hälle riitti 😂 Rantahiekassa tykkäsi leikkiä 😍😎 Lopuksi vielä vähän keinuivat ja laskivat liukumäkeä, ilman huutoa päästiin lähtemään mikä on aina mukavaa 😂 No Iina ehkä vähän väsähti mutta se nyt on ihan perus 😂😂 

uimarengas testauksessa

sain nämä Essiltä viikko sitten ja vielä kukoistaa 😍

Kesäkuun viimeiset päivät

 Pian on kesäkuu ohi, mihin sekin katosi 😅 Sää on hellinyt, siihen on jo kivasti tottunut että on lämmintä eikä se enää tunnu juuri missään. Tänään kävin pitkästä aikaa koirien kanssa lenkillä ja oli mulla huppari jo illalla päällä 😂

Essi ja hänen tytöt suunnittelivat menevänsä Hollolan kirkon rannalle uiskentelemaan ja pyysivät meitä mukaan. Lumin jätin ihan suosiolla kotiin koska ei olisi välttämättä silmät riittäneet. Ensi kerralla kun mennään niin Lumi saa tulla kokeilemaan muutakin vettä kun vaan mitä kahluualtaassa on ollut 😂😂

Eilen siis iltapäivällä lähdettiin sinne, meiltä ajoi puolisen tuntia. Muutaman hutiajon jälkeen löydettiin perille. Auton sai ihan lähelle mikä oli iso + eikä väkeäkään ollu tungokseen saakka vaikka päivä olikin lämmin. Tuuli vähän reilummin, onneksi oli huppari mukana 😂

Iina oli ihan innoissaan, koko päivän kyseli että milloin lähdetään ja alkujännityksen jälkeen hänestä kuoriutui oikein kunnon kahlaajapeto 😍 Itse jännitän vettä aika paljon mutta sillä rannalla oli tosi kivaa ja Essi ui ketjulle asti ja näytti kuinka syvää siellä on. Hyvin pystyi seisomaan eikä vettä ollut kun vyötärölle asti. 

💗💗💗

 

 

Nopeasti meni parituntinen enkä meinannut saada Iinaa lähtemään ollenkaan kotiin. Vähän innostin lupaamalla että käyn ostamassa rasian mansikoita iltapalaksi 😂 Ostin itselleni myös uikkarit, josko uskaltaisin matalassa vedessä kahlailla Iinan kanssa, ja miksei Luminkin 😍 Vielä jäi kellukkeet ostamatta mutta ehtiihän sitä, nyt kun tästäkin jutusta innostuin 😂😂 Tässä on kesäksi niin paljon puuhaa mielessä että kuinka kaikkea ehditään enemmän kun pari kertaa....

Lumi oli ihan ihmeissään että mitäs namia nämä on 😂

Tänään käytiin minulle uudessa leikkipuistossa, Iina on siellä päiväkotitätsyjen kanssa käynyt ainakin kerran aiemmin. Tytöt viihtyivät hienosti yhdessä, siihen asti kunnes Iinan piti tulla yksin keinusta alas. Sehän ei meinannut millään onnistua ja lopulta kippasin häntä vähän niin suuttui 😂😂 Sanoin että isot tytöt voi opetella tulemaan alas, kuitenkin osaa vauhtia ottaa. Lumikin keinui isojen keinussa vaikka kuinka kauan. Vähän uskalsin vauhtia antaa ja kokoaika vahdin ettei ote irtoa tai muuten vaan horjahda mutta pylly pysyi penkissä ja pienet sormet kiinni ketjussa ainakin vartin ellei enemmänkin. Hänellä hirveä kiire pois vauvakeinusta ja Iina haluaa edelleen olla vauveli 😂😂

 

Itse kävin iltapäivällä vielä Hollolassa jalkahoidossa, niin ihana tunne kun siistitään ja napsitaan vähän kovettumia ja kävely tuntuu taas normaalilta 😂 Onneksi oon joskus satsannut aitoihin crocseihin niin niiden kanssa kävely on pehmoista. 

 

Tytöt olivat sillä välin kahlailleet altaassa ja leikkineet nakuna hiekkalaatikolla, pitäiskö itsekin kokeilla 😂😂 Ja nukkuivat ekan kerran ikinä samassa huoneessa päiväunet 💗💗 Aina ovat nukkuneet erillään niin että Iina on meidän sängyssä ja tänään Iina halusi omaan petiin, nukahtikin ennen kun Lumin unimaito oli loppu. Miten kiva muutos, säästää aikaakin 😂😂

Piti ottaa ihan todistusaineistoa 😅

 

Ihanaa heinäkuun alkua 😍😍