Rankka viikko

Kirjoitustahti on ollut nyt hitaampaa, monestakin syystä. Työt on vieny mehuja enemmän mitä luulin, päivät on kiireisiä ja kotona odottaa lapset omaa osaansa huomiosta. Kun he menevät nukkumaan niin olen jo niin väsynyt etten jaksa yhtään ajatella.

Lapset on sairastellut nyt yhteensä jo kolmisen viikkoa, Luminkin flunssa pitkittyi ja häneltä löytyi korvatulehdus viime viikolla. Yöt alkoi olla todella levottomia, hän huuti ja itki, nuha ja yskäkin paheni niin vietiin päivystykseen. Oli helpotus saada lääkkeet ja nyt ollaan molempien kanssa voiton puolella 😊 Vielä ovat poissa päiväkodista että paranisivat kunnolla, onneksi Samin työt ovat olleet niin joustavia että on pystynyt hoitamaan. Itse olen paahtanut töissä tukka putkella, loppuviikosta oli jo melkoisia päänsärkyjä. Liekkö stressiä vai niskat jumissa, kaiketi molempia 😅

Nyt ollaan oltu Samin kanssa vuorostaan kipeinä, kävin tänään koronatestissäkin varuilta. Kurkku ihan liekeissä ja vähän tuntuu turvonneelta. Samoin imusolmukkeet kaulassa on arat. Pientä kuumetta ja kolotusta, jouduin töitäkin perumaan ja harmittaa mutta eipä näille voi mitään ☹

Nuo viime aikaiset muistelut on herättänyt myös vähän negatiivisia tunteita joissain ihmisissä niin mietin että teinkö jotain väärin kun kerron kokemuksistani mutta olen niin paljon nähnyt ja kokenut etten oikein osaa katua mitään. Ja minkä mä sille voin ettei elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, olispa ollut 😂 Siitähän olis ihanaa kertoa kun kaikki menee putkeen ja on kivaa 😅

Sara kävi viikonloppuna Essin kanssa trimmauksessa ja näyttelyssä 🥰 Arvostelu oli hyvä, voin näpytellä sen tähän:

"Pienehkö vahvarunkoinen ja luustoinen narttu. Hyvät takaraajat. Avoimemmat kulmaukset edestä. Hyvä ylälinja. Hyvät korvat. Pyöreähköt silmät. Täyteliäinen kuono-osa. Kiva luonne. Runkovärin musta saisi olla syvempää. Liikkeessä leveä edestä ja liike saisi olla sulavampaa." 

AVO EH

Tuomarina Markku Kipinä

Sara pääsi myös kasvattajakehään tällä kertaa 😍 Vähän ehkä harmittaa että olin kipeä mutta niin ihanasti kaverit otti Saran haltuun ja auttoi, olen kiitollinen ❤ Ollaan menossa kuukauden päästä taas uudestaan kehään, sisätiloihin, jännä nähdä miten se sujuu 😂 Saralla vähän taipumusta merkkailuun ni toivottavasti siellä osaa olla siisti prinsessa 😅 Ilmoitin meidät myös rally-tokon alkeisiin uudestaan kun viime kerta meni vähän penkin alle, aloitetaan marraskuussa 🤩

                                 Eilen skarppina näyttelyssä 📸 Moona Dufva 

                                 Tänään lötkönä sohvalla 😂😂🥰🥰

Hyvää syksyistä alkuviikkoa 🍁🍂

Iinan vauvavuoden käänteet

 Jatketaan vielä muistelemista. Saatan joissain kyllä jättää asioita kertomatta tai vedellä vähän mutkia suoriksi mutta se johtuu vaan siitä etten enää ihan kaikkea muista. Paljon on jäänyt mieleen mutta on niitäkin mitkä on vaipunut jo unholaan. 

Muistan tarkasti vielä kun soitin muutamasta asunnosta mutta en muista enää että kelle. Hollolassa oli eräs kaksio mitä ajattelin mutta pääni käännettiin ja päädyin samalle tielle mutta isompaan asuntoon kerrosta alempana. Jälkeenpäin ajateltuna se olikin paras ratkaisu kun ei polveni siellä asuessa nauttinut yhtään rappusista. Se asunto oli vaan todellisen remontin tarpeessa johon sainkin omistajalta luvan ja exäni innokkaana ottikin sen hoitaakseen. Hän oli siihen aikaan johtohommissa remonttifirmassa. Exäni vielä auttoi muutossa, kantoi sohvankin ihan yksin ylös 😅

Siinä kyllä ilmaantui kaikenlaista soppaa. Ex ei ensinnäkään halunnut minulta niitä rahoja firmalle mitä omistaja antoi kun ostettiin maalia, laminaattia, uusi keittiö. Koko asunto laitettiin uusiksi lattiasta kattoon ja minulla oli aika paljon ylimääräistä rahaa...Olisi pitänyt laittaa ne exälle vaikka väkisin mutta vakuutti että kaikki on ok. No eihän se ollut, varmaan vuoden päästä tapahtuneesta asia huomattiin yrityksessä ja ex sai potkut. Ja me jouduttiin maksamaan useampi tuhat euroa takaisin. 

Lisää hauskuutta tähän hommaan toi se että samana päivänä kun muutin niin tapasin tämän nykyisen mieheni 😂 Siellä kämpässä vuoti keittiön joku putki ja Sami oli sattumoisin taloyhtiön huoltomies niin hän tuli sitä vuotoa korjaamaan. Eikä se edes onnistunut, teippasi väliaikaisesti ja tuli sitä uudestaan joku päivä sitä pällistelemään. Samalla laittoivat nimen oveen ja sen vähän mitä hän jutteli niin kertoi olevansa naimisissa ja kysyi Iinan ikää 😂 Itse mietin jälkeenpäin että jos en olisi ollut siinä takapiruna höpöttämässä niin olisiko meidän välille mitään tullut. Itse en hänestä paljoakaan ajatellut kun oli varattu, hänellä oli joku sitten päässä vinksahtanut ja kävikin oven takana muutamia kertoja. Antoi numeronkin jos jotain tulee ja kyllähän sitä kaikkea sitten tulikin 😂😂 Mm. makuuhuoneen ikkuna tipahti kokonaan irti kun pesin sitä ja pattereissa oli jotain häikkää, mutta mitäpä noissa taloissa ei olisi ollut 😂 Sami oli kantoapuna välillä ja käytti jopa Tsikiä pihalla jos jostain syystä oli sillä tarve päästä enkä voinut Iinaa jättää. Tsikillä oli kausia kun oli maha ihan kuralla niin olihan se helpotus että lenkittäjä oli töissä siinä lähellä 😂

Olen joskus jälkeenpäin kysellyt että mikä minussa oli niin ihmeellistä että jäi notkumaan mutta ei oikein osannut sanoa, olin kai niin hauska olevinaan 😅 Siitä sitten alkoi hiljalleen tulla tapa että kävi kahvilla jos oli lähettyvillä ja pyysi facessakin kaveriksi aika äkkiä. Olin itse kokoaika vaan lähinnä hämmentynyt että mikä homma. En oikein tajunnut että mitä hän ajoi takaa, luulin että oltiin kavereita, nähtiin vaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Huomasin joskus ihan sen takia jäkittäväni kotona odottamassa josko hän tulisi kylään 😂 Jälkeenpäin tuntuu hassulta olla jonkun vietävänä tuollalailla, ja jälkeenpäin olen monesti miettinyt sitäkin että ei ehkä olisi pitänyt lähteä tälle tielle ollenkaan 😂😂

Samaan aikaan exäni väijyi minua, saattoi joskus istua rappukäytävässä odottamassa minua kotiin ja kertoi että halusikin yrittää vielä uudelleen. Kirjoitti aika pitkän kirjeenkin kertoen mitä oli mieltä meistä perheenä ja mikä siinä Iinan kanssa olemisessa oli niin hankalaa. Kirjoitti että pelkäsi synnärillä menettävänsä minut, katsoi vaan vierestä kun vuodan kuiviin ja ympärillä hääräsi kauhea määrä lääkäreitä ja hoitajia. Tavallaan ymmärrän että syytti Iinaa vähän siitä että minua sattui niin kovin, mutta eihän se nyt ollut vauvan syy. Samalla hän muisteli kaikkea kivaa mitä oltiin yhdessä tehty ja miten siihen voisi vielä palata. Mutta itse en edelleenkään tuntenut mitään. Hän ei halunnut muuton jälkeenkään nähdä Iinaa kun silloin tällöin ja se tuntui pahalta. Sentään kävi siis kylässä, onhan moni isä ottanut hatkat kokonaan eikä ole tippaakaan kiinnostanut, kyllä sen ymmärrän että huonomminkin olisi voinut mennä. Mutten enää halunnut palata yhteen.

Saatoin siinä jossain vaiheessa lipsauttaa exälle että minulla oli jo uusi kiikarissa ja siitähän se riemu repesi, kaiken jälkeen mitä oli tehnyt meidän hyväksi muuton jälkeenkin niin tuntuihan se pahalta huomata miten toinen murtuu ihan täysin. Soitteli välillä monta kertaa päivässä miten ahdistaa ja yritin auttaa. Vietettiin hänen luona aika paljon Iinan kanssa aikaakin kun oli yksinäinen eikä meillä ollut Iinan kanssa kauheen tähdellistä tekemistä. Pitkään pesin pyykitkin exän luona 😂😂 Saattoihan se siis vähän näyttääkin siltä että jäin roikkumaan mutta oltiinhan me kuitenkin Iinan vanhemmat ja halusin säilyttää hyvät välit. Muistan yhden yön kun Iina oli isällään niin heräsin keskellä yötä ihan jäätävään migreeniin ja yritin soitella Samille ja exälle mutteivät vastanneet, ajoin sitten exän luo, säikytin hänet aika pahasti ja päädyin nukkumaan hänen viereensä. Inhoan migreeniä ja se oli tosi paha kohtaus. Niskasta meni ihme säväreitä päähän ja tärisin ihan horkassa. Olisi ehkä ollut viisainta mennä sairaalaan mutta selvisin kuitenkin 😅

Oli minulla kokoajan ahdistuskin päällä, ei se ollut mihinkään hävinnyt vaikka muutettiin ja erottiin. Päinvastoin, saatoin surkutella illat ja kaiken ajan kun Iina ei ollut kotona. En osannut yhtään nauttia siitä että olin yksin. Se oli ihan kamalaa, ei minulla ollut mitään harrastuksia eikä intohimoa, olin kaiken unohtanut tultuani äidiksi enkä osannut muuta kun hoitaa pientä vauvelia. Olin kadottanut itseni enkä tullut toimeen ajatusteni kanssa. Samalla olin tosi onnellinen että olin muuttanut Iinan kanssa kaksin, pitkästä aikaa tuntui että ollaan turvassa ja olen oman elämäni herra. Olin käynyt läpi paljon asioita tosi lyhyessä ajassa ja lisää vaan tapahtui kokoaika. 

Se oli maaliskuu kun muutin ja seuraavana äitienpäivänä ex sitten ymmärsi lopulta että missä mennään, siitä olen kirjoittanut tännekin. Itse ajauduin ongelmasta toiseen 😅 Koko kesän olin tämän nykyisen miehen toinen nainen. Se oli kyllä semmoinen sekametelisoppa ettei mitään järkeä. Meillä oli salasuhde. Hän tuli välillä töiden jälkeen käymään, ekan pusun sain ihan yllärinä monen viikon hiplailun jälkeen ja sitten hoksasin jossain vaiheessa olevani ihastunut naimisissa olevaan mieheen. 

Olen siitä kiitollinen ettei lähipiirini tuominnut minua. Tein väärin ja se ärsyttää tänäkin päivänä mutta jotain ihmeellistä tässä on ollut kun olen lääpällään tuohon junttiin edelleen 😂😂💗

 

Iinasta en paljoa kertonut niin laitetaan muutama taaperokuva 💗💗

yhtä sotkuista ollut kun tänäkin päivänä, se ei ole muuttunut 😂😂

 

Vielä riittää kerrottavaa ennenkuin päästään nykyhetkeen kiinni. Iinallakin oli haasteita vauvana mitkä on onneksi nyt jo taakse jäänyttä turhaa huolta 💗💗 Tämäkin kerronta rönsyilee vähän sinne ja tänne, pahoittelut siitä. Vaikea kertoa johdonmukaisesti kun en oikein tiedä mikä meni mitenkin ja mitä tapahtui milloinkin. Ehkä elämässä oikeasti oli vaan liikaa tapahtumia....Mutta Iina siis rupesi käymään isällään joka toinen viikonloppu alkaen siitä kun Iina täytti vuoden. Se oli exälle jotenkin käänteentekevä juttu ettei Iina ollut enää vauva ja hänen kanssa pystyi kommunikoida paremmin. Oli siinä joku sellainenkin vaihe olemassa että ex piti Iinaa itsellään pitkiäkin aikoja ja vähän miten sattui. Uhkaili jopa että jättää työt ja ottaa tytön kokonaan itselleen. En vaan muista että oliko ennen 1v synttäreitä vai sen jälkeen vai miten kaikki meni. Sitäkään en tarkkaan muista että vietettiinkö paljon aikaa yhdessä sen jälkeen kun selvisi että minua piirittää toinen mies vai loppuiko kaikki siihen. Aika sekavia on muistot joiltain ajoilta 😅 Sen muistan että loppukesästä tapasi itsekin uuden naisen ja siihen loppui viimeistään kaikki meidän ylimääräinen hengailu 😂😂

Esikoisen haastava vauva-aika

 Iinan vauvavuodesta päällimmäisenä jäi mieleen se että hän oli helppo vauva, itse taas esikoisen ollessa kyseessä niin hapuilin aika paljon. Varmaan moni voi tähän samaistua kun ei oikein mistään mitään tiedä ja jatkuvasti pelkäsi jotain. Samalla siinä yritin saada parisuhdetta toimimaan. 

Muistan kun jo parin päivän päästä kotiutumisesta soitettiin synnärille kun Iina kakkasi kokoaika 😂 Sitten hoksasin syöneeni aika tujua ruokaa niin tokihan se vaikutti. Eipä sitä tiennyt tai osannut ajatella että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelkäsin myös että Iina nukkuessa unohtaa hengittää joten hankittiin kätkythälytin patjan alle, ei auttanut 😅 Pimeydessä tuijotin vaan sitä vilkkuvaa valoa peläten entistä enemmän. 

ihana kummikolmikko 💗💗💗

 

Exällä oli ongelmia nukkua meidän kanssa samassa huoneessa. Lopulta oli toisessa huoneessa ilmapatja jonne meni sitten kun ei mikään muu auttanut. Oli korvatulpat ja silmälaput mutta silti häiritsi vauvan hengittäminen ja liikkuminen. Iina nukkui paljon unipesässä meidän välissä tai enimmäkseen nukuttiin kahdestaan 💗 Iinalla kyllä oli alusta asti hyvä tuntuma pinnasänkyyn ja nukkui itse välillä omassa huoneessaan ja minulla oli itkuhälytin. Eipä tullut itsellä unista mitään kun havahduin kaikkeen ja pienimmästäkin äänestä menin katsomaan että onko hätä 😂 Oispa osannut rentoutua enemmän ja luottaa siihen että kaikki sujuu. 

Laitoksella oltiin jo tarkkailussa kun Iinan paino pääsi putoamaan liikaa, minulta ei tullut maitoa eikä sitä aluksi hoksattu ollenkaan. Kehotettiin vaan imettämään jatkuvasti eikä sekään alkuun lähtenyt sujumaan ja monen vaiheen jälkeen imetin vaan kaksi kuukautta. Maito vaan lakkasi tulemasta, onneksi Iina oli oppinut pullolle ja se sopi meille loistavasti että vaihdettiin korvikkeelle. Siihen loppui yöheräilytkin lähes kokonaan. Alkuun sitä maitoa siis tuli ihan hillittömästi, yöt oli kauheimpia kun paita oli märkä ja hikoilin vielä tosi paljon niin sai sängyn vuorata pyyhkeillä 😂😂

Synnytyksestä toipuminenkin oli hidasta, tikkejä oli virtsaputkessakin niin oli aika hankala tehdä oikeastaan mitään. Ensimmäiset kolme kuukautta olin kipeä mutta pyrin liikkumaan ja viikon vanhana Iina pääsi jo ensimmäiselle vaunulenkille koirien kanssa. Kesän vauvana oli etu ettei tarvinut pukea juuri mitään, enemmän sai kuumuutta pelätä. 

Iina nukkui paljon, milloin missäkin 😂💗💗

 

Parisuhde oli kriisissä synnäriltä lähtien, tuntui ettei mikään enää ollut luonnollista tai toinen ei nauttinut vauvasta. Perheen piti olla kasassa mutta se olikin mennyt hajalle. Ex ei selvästikkään viihtynyt meidän kanssa. Toki hoiti vauvaa, vaihtoi vaippoja, kylvetti ja sylitteli mutta ilo oli poissa. Kaikki tehtiin vaan koska pakko oli hoitaa. Päivät kului itsellä melkein pelkästään Iinan kanssa, en välillä tiennyt päiväkausiin että missä puhelimeni edes oli. Onneksi minulla oli juttuseuraa ystävistä ja nähtiinkin kummien kanssa melkein heti kun pääsin kotiin. Ja neuvolassa sai purkaa sydäntä. 

Pahimpia hetkiä oli kun ex saattoi lähteä viikoksikin pois kotoa ihan vaan koska ei viihtynyt. Se oli rankkaa, vieläkin nousee kyyneleet silmiin kun mietin että miten noin ihana asia kun vauva oli toiselle ihan maailmanloppu. Kehotin monesti menemään lääkäriin tai varaamaan aikaa psykologille mutta ei suostunut. Todennäköisimmin hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus mutta ei sitä varmuudella saatu ikinä selville. 

Ajan kuluessa loppui kaikki läheisyys enkä enää tuntenut exää kohtaan juuri mitään. Tapahtui sellaisiakin asioita mitkä omalta osaltani edesauttoi tunteiden katoamista. Kerran esimerkiksi ex piteli Iinaa sylissä ja hänellä oli käsi Iinan kasvojen päällä, ärähdin että mitä teet ja vastasi että yritti vain rauhoitella. Ei se siltä itsestä näyttänyt ja luottamus alkoi karisemaan oikein kunnolla. Toinen käännekohta oli kun istuin Iina sylissä sohvalla ja kinattiin jostain. Sohvalla ollut kahvikuppi kaatui ja jämät valui sohvalle, ex suuttui ja nyrkki pystyssä ärisi jotain. Säikähdin ja menin makuuhuoneeseen aikeissa soittaa apua mutta ex tuli perässä ja väänsi väkisin puhelimen kädestäni. Käsi oli kipeä monta päivää ja ex naureskeli että olinpas vahva kun ei meinannut saada luuria pois. Iina ihmetteli toisessa käsipuolessa maailman menoa. Silloin päätin että tämä riittää, en pysty enää olemaan suhteessa exäni kanssa.

Lisäksi oli paljon pieniä asioita mitkä kertoivat että ei suhteesta tule mitään. Ensimmäinen kauppareissukin meni pieleen kun Iina alkoi itkeä. Ex lähti pois kun ei voinut olla siellä enää meidän kanssa. Vaikea kuvailla sanoin että miltä se tuntuu kun jatkuvasti saat miettiä että koska toista alkaa ottaa päähän tai voidaanko edes lähteä mihinkään jos Iina alkaakin itkeä. Exälle Iinan itku oli ihan kamala paikka enkä itse tiennyt että miten voisi auttaa. Itsekin olisin välillä kaivannut auttavaa kättä vauvan kanssa ja toinen suurinpiirtein juoksee pakoon. Onneksi oli muita ihmisiä tukemassa kun ei isästä siihen ollut ensimmäiseen vuoteen. 

Oli itselläkin vaikeaa, Iinan syntymän myötä puhkesi jonkunlainen ahdistuneisuushäiriö enkä pystynyt kunnolla nukkumaan. Aloin ahdistua uutisista ihan kamalasti ja saatoin itkeä viikkokausia jonkun huonon uutisen takia ja niitä riitti. Ihan jatkuvasti kävi jotain pahaa ja olin tolaltani päivittäin. Muistan vieläkin todella tarkkaan niitä uutisia ja mikä laukaisi koko jutun ja Turussa oli se terrori-iskukin Iinan ollessa viikon vanha. Lapsia kuoli tiuhaan tahtiin onnettomuuksissa ja muistan kun ex itki sitä Porvoon tapausta missä isä murhasi lapsensa leikkikentällä. Sanoi ettei ikinä voisi tehdä mitään vastaavaa. Se oli raskasta, vauvan syntymän pitäisi olla maailman onnellisin tapahtuma mutta meille se oli uuvuttavaakin. Iina itsessään oli ihana mutta kaikki se muu tuli täytenä yllätyksenä eikä kukaan kertonut etukäteen että maailma ympärillä onkin ihan kauhea paikka. 

Kävin lääkärissä kertomassa tunteistani ja minulle määrättiin lääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen. Ne auttoivat onneksi ja oloni hieman helpottui. Parisuhteelle se ei kuitenkaan tehnyt muutosta parempaan. Olin jo saanut asunnon kun ex vielä riehui jostain astianpesukoneesta ja itki kun muutetaan muualle. En tuntenut sääliä tai myötätuntoa, olin vaan tyytyväinen että oltiin pääsemässä pois. Joskus mietin että miten elämä olisi mennyt jos olisin jäänyt, oli yhteinen koti jossa tehty paljon remonttia ja sisustettu mieleiseksi. Nähty elämää yhdessä kymmenen vuotta ja se oli kaikki rikottu eikä paluuta enää ollut vaikken tietenkään päivääkään ole katunut sitä että Iina on olemassa. Hän on maailman ihanin tytär joka on sopeutunut eron myötä hyvin siihen ettei iskä ole joka hetki elämässä mukana. 

 

Tämä nyt vähän säröili joka suuntaan mutta pääosin saa varmaan kiinni siitä että miten meillä meni. Onneksi kuitenkin nautin myös äitinä olemisesta, vaikka olisin halunnut nauttia siitä paljon enemmänkin. Tuli vaan niin paljon uutta eteen etten ollut varautunut kaikkeen ja sen kyllä huomasin itsekin. Päällimmäinen tunne mitä muistan tuolta ajalta on levottomuus ja sellainen jatkuva hälytystila kun ei mihinkään voinut täysin luottaa. 

rakastan tätä kuvaa 😍

Ensimmäinen raskaus ja Iinan syntymä

Palataan vähän ajassa taaksepäin. Nykyhetkessä ei ole tapahtunut ihmeitä niin voi vähän kertoa mitä on joskus ollut ja miten ollaan päädytty tähän missä ollaan nyt. 

Oltiin oltu Iinan isän kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta kun aloin haaveilla lapsesta. Yhden kerran aiemmin olin tehnyt raskaustestin, salaa toivoen olevani raskaana mutta samalla tietäen että isä ei sitä kestäisi. Meni tosiaan tuo kymmenen vuotta ennen kuin asiasta pystyi puhumaan ilman kamalaa jännitettä ja pelkoa riidasta. Exä oli ihan lapsi itsekin kun tavattiin (20v) ja itse hurjat 21v 😂😂 Hän ei tykännyt mistään. Minulla oli kissoja joita ei voinut sietää, tai niiden karvoja. Aina oli eri vaatteet päällä että pystyi istua sohvalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tuossa kohtaa jo voinut sanoa heippa 😂 Niistä kissoista luovuttiin pitkän väännön jälkeen....

Hän asui Kuopiossa ja minä Kouvolassa, noin puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luo. Meillä oli pääosin ihan älyttömän kivaa, reissattiin paljon, kierrettiin festareita ja pelattiin wowia 😍 Joskus tulee vieläkin tosi vahva kaipuu noihin aikoihin. 

Mutta eläimistä riideltiin. Halusin koiran mutta hän sanoi olevansa allerginen, se osottautui myöhemmin valheeksi. Ostin sitten kolme rottaa jotka olivat onneksi tervetulleita, loppuun asti meillä asuivat. Ex hankki jossain välissä itselleen leopardigekon mutta se sairastui johonkin ja kuoli. Muistan vaan että sen kanssa juostiin lääkärissä mutten muista mikä sillä oli..

Vuosien saatossa mieheni aikuistui hiljalleen, ostettiin oma talo ja toin Jokimaan löytöeläintalolta töitä kotiin eikä se enää saanut exääni ahdistumaan. Yksi kissa oli niin sydänten murskaaja että tiedän exäni edelleen sitä muistelevan 💗 Oli marsuja, aika monta rottaa, kissoja, koiria. 

Sitten aloin ihan tosissani puhua että lapsi olisi tervetullut. Lähentelin jo 30 vuotta ja kaipuu vauvaan oli aika kova. Siitä sitten väännettiin ja loppujen lopuksi ex asiaa mietittyään oli myös sitä mieltä että lapsi saa tulla. Ilmeisesti oli enemmän minun mieliksi suostunut kun omasta tahdosta, sekin selvisi vasta lapsen synnyttyä. 

Vajaa vuosi meni ennenkuin tärppäsi, joka päivä melkein luin vauvafoorumeilta raskausoireista ja kuvittelin että itselläni on sitä ja tätä muttei ikinä ollut mitään. En muista oliko silloin varsinaisia oireita kun testin tein ja olikin plussa 💗 Sitä oli vaikea uskoa todeksi kun niin pitkään yritettiin ja se oli jo aidosti pelkkää yrittämistä, ei kummallakaan tehnyt mieli mitään enää 😂😂

Raskaus tuntui pitkältä kun ei ollut muuta mielessä. Olin pääosin kotona, välillä tein töitä löytiksellä. Alkuun oli huono olo mutten oksentanut, lopussa alkoi säryt enkä kyennyt kunnolla kävelemään. Kaikkineen ihan kamalaa 😂 Pokemon go oli juuri julkaistu ja käytiin sitä pelaamassa, loppua kohden ei liikkuminen oikein sujunut niin ei tullut pelattuakaan enää mutta se oli ihana yhteinen harrastus 😍

Ex oli minun mukana jokaisella neuvolakäynnillä ja ultrissa ja muutenkin tehtiin paljon yhdessä ja se tuntui hyvältä. Raskausaika oli meidän suhteen parasta aikaa, henkisesti nautin tosi paljon vaikka fyysisesti oli hankalaa. Valmistauduttiin hiljalleen ja mietittiin nimeä. Kaikki oli täydellistä 💗💗

Kirsikkana kakun päälle mentiin vielä maistraatissa naimisiinkin. Iinan laskettu aika oli 27.7 ja meidän hääpäivä 7.7. Exän vanhemmat oli todistajina ja otin exän sukunimenkin omani perään. Muistan edelleen miten onnellinen olin, kaikki oli niin kohdillaan. 

Mutta sitten synnytys lähestyi, laskettu tuli ja meni. Yritin saada käynnistymään leikkaamalla nurmikkoa ja maalaamalla aitaa. Kävin jopa koirien kanssa pyöräilemässä, ainoa mihin se vaikutti niin suolen toimintaan 😂😂😂 Exäkin vielä ehti kaatua pyöränsä kanssa jonain iltana niin sen takia piti lähteä päivystykseenkin. Eikä tapahtunut mitään omalla kohdalla....

Mentiin kaksi viikkoa yli kunnes sitten käynnistettiin. Siinä jo huomasin exällä vähän hankaluuksia, ei oikein ollut tukena vaikka oli paikalla 😑 Minulle laitettiin ballongi 10.8. aamulla ja muistan kun tärisin siinä pöydällä, hoitajat piteli jaloista kiinni ja tsemppasi niin ex istui huoneen toisella puolen tuijotellen milloin minnekin. Se oli ilkeä operaatio kun ei meinannut onnistua ensin ja tuki olisi ollut tervetullutta.

Ballongin kanssa päästiin kotiin, sairaalan käytävillä supisteli jonkun verran ja kotonakin mutta ne loppuivat yöllä itsekseen eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään. Mentiin seuraavana aamuna takaisin sairaalaan ja ballongi poistettiin. Minut laitettiin oksitosiinitippaan jolla synnytys yritettiin käynnistää eikä pääsyä kotiin enää ollut koska kaksi viikkoa oltiin jo yliajalla ja vauvan oli aika syntyä. Hän ei vaan todellakaan halunnut ulos yksiöstään 😂😂😂😍 

Teennäiset supistukset olivat kipeitä, päivän niitä veivattiin isommalle ja taas pienemmälle. Meitä vahdittiin tosi tarkkaan enkä päässyt edes vessaan enää letkujen kanssa. Ex katseli telkkarista yleisurheilua ja seuraavana yönä valitti ettei saa yhtään nukuttua. Minulle laitettiin epiduraali jossain vaiheessa ja yötä vasten tiputus lopetettiin jotta saisin nukuttua. Sitten alkoikin aidot supistukset joiden päätteeksi Iina syntyi lauantaiaamuna 💗💗 

Itse synnytys meni hyvin eikä ponnistuvaihe kestänyt kun kuusi minuuttia. Helpoin osuus mielestäni, ilokaasua käytin koko ajan ja se oli kivaa 😂 Ongelmia tuli lisää kun repesin väärään suuntaan, hoitaja yritti itse sitä paikata muttei onnistunut. Hän painoi hätänappulaa jolloin huoneeseen tulvi porukkaa ainakin kymmenkunta. Lääkäreitä ja hoitajia suhasi joka suuntaan ja tilattiin verta ja minua paikattiin kiireesti. Muistan kun jouduin Iinan antamaan heikon olon takia exän syliin ja katselin heitä kun istuivat vieressäni. Ex tuijotti taas jonnekin kaukaisuuteen. Minulla meinasi tajusi lähteä, hoitajat kehottivat vaan kovasti pysymään hereillä, yhtäkkiä minussa oli monta tippaa kiinni enkä tiennyt että mitä tapahtuu. Sain verta ja antibioottia. Sama lääkäri oli mukana monta päivää ja se oli ihanaa, koko henkilökunta oli ihana 💗 Muistan vielä kun heidän vuoron vaihtuessa aamulla Iinan pää jo näkyi kun aamuhoitaja tuli huoneeseen ja hänellä tuli kiire laittaa tavarat valmiiksi. Pyysikin että en vielä ponnistaisi 😂😂 

Tietojen mukaan olin menettänyt verta useamman litran ja hemoglobiini romahti. Tikkien laitto kesti useamman tunnin ja olin monta päivää ihan vetelä. Onneksi saatiin perhehuone ja exän oli pakko auttaa vauvan kanssa kun en pysynyt kunnolla jalkeilla. Viisi päivää oltiin sairaalassa ennen kun meidät uskallettiin kotiuttaa 💗💗

Tuosta jäi traumat pitkäksi aikaa. Muistan kun ex istui huoneen vessassa itkemässä äidilleen ettei pysty tähän eikä olisi ilmeisesti koko lasta edes halunnut. Minä avuttoman kuuntelin hänen valituksiaan monen päivän synnyttämisen jälkeen, unesta tietoakaan. Toivoin että kotona asiat olisi muuttunut parempaan mutta koska hän on ex niin eihän se miksikään muuttunut vaikka pitkään yritin ymmärtää häntä. Ja samalla yritin ymmärtää myös itseäni, koko elämä oli muuttunut ihan kertaheitolla.

Meidän hääpäivältä, huomaan vaan aina tuon hölmistyneen naulakon mun pään vieressä 😂

pieni söpöläinen 💗💗💗

Kiirettä ja väsyä

 On ollut kiirettä töissä, alkuun näytti että on vapaata ja löysää mutta heti kun yksikin työntekijä on pois niin se vaikuttaa minunkin kalenteriin. Tällä viikolla oli alkuun vaan kahtena päivänä töitä mutta kääntyikin niin että oli yksi vapaa ja muuten aika täyttä 😂😂 Mutta ei se mitään, tykkään tuosta työstä tosi paljon ja aina opin uutta kun töihin menen. Vasta olen viikon ollut ja nyt jo ajan yksin ruokia ja yhden siivouskohteen olen yksin hoitanut. Hyvillä neuvoilla ja opetuksella toki, silti rikoin yhden suihkepullon pään 😂😂 Tuli joku aivopieru ja paniikki ekasta solosiivouksesta että heti alkuunsa pistin päreiksi sen suihkeosan 😅 Myös ensimmäiset ikkunanpesut on korkattu, siihen tarviin vielä perehdytystä ennen kun yksin voin mennä. Tänään ollut vähän lihasjumeja, eilen oli rankin päivä tähän mennessä. Pitäisi ottaa venyttely osaksi jokaista päivää niin en ehkä menisi aina näin jumiin 😂

Lumi on ollut sunnuntaista asti kuumeinen, eilenkin vielä oli yli 38 ja toivon ettei tänään enää nousisi. Sami on hienosti ollut kotona tyttöjen kanssa kun olen ollut töissä, itse olin sen yhden vapaan toki vuorostani mutta muuten Sami on ollut ja tehnyt omia töitä mahdollisuuksien mukaan. Kivaa että onnistuu näin koska haluan olla nyt töissä kun minuakin tarvitaan. Niin monta vuotta meni niin ettei Sami osallistunut yhtään mihinkään työaikana vaikka oltiin joskus kaikki kolme kipeänä niin Sami vaan lähti töihin. Eikä saikusta huolimatta jäänyt kotiin. Onneksi tilanteet on muuttuneet parempaan Samin vaihdettua työpaikkaa 😍😍

Tämä viikko menty näin, olen vaan makoillut kaiken vapaa-ajan niin nyt yritin vähän päivittää että mitä kuuluu. Tämäkin jää nyt aika lyhyeksi kun minun pitää Iina viedä hoitoon ja lähteä ruokajakeluun 😎 Toivottavasti ensi viikolla päästäisi jo normaaliin arkeen, tytöillä on päiväkodissa kuvauspäivät ensi viikolla niin silloin ei olla pois 😂😂😂

💗💗

Mitäs meille :)

 Ensinnäkin, vihaan tätä kylmyyttä 😂 Syksy olisi ehkä ihan kivaa aikaa jos ei olisi samalla niin kylmä, kokoaika saa ettiä vilttiä tai hupparia päälle ja ulkona ei tiedä miten tarkenisi 😅🍁

Mutta muuten kuuluu tosi hyvää, kohta on eka työviikko takana. Tänään on viisi tuntia vielä edessäpäin. Eilen oli vapaata mutta muuten olen ollut opettelemassa työkuvioita. Maanantaina siivottiin kaksi kohdetta, aika haipakkaahan se on verrattuna omassa kodissa siivoamiseen 😄 Tiistain ja keskiviikon olin ruokakuljetuksessa mukana. Ensin olin kyydissä ja toimitin ruokia ja seuraavana päivänä ajoin sen reitin ja vuorollaan parin kanssa vietiin ruoat. 

Ravintola Wanhasta Herrasta nämä vanhemmat ihmiset saavat tilata päivän ruoan tarjoiltuna pöydälle asti. Laatikoita on yleensä tuossa ajossa missä olen ollut niin 30 ja se on kuulemma tosi vähän. Muissa ajoissa on paljon enemmän 😂😂 Se oli tosi kivaa ja tarkkaa työtä. Ajoin automaattiautolla niin se jännitti eniten, mutta sujui sekin. Mapsi oli päällä toki koko ajon, en tietenkään tiennyt yhtäkään osoitetta ilman navia 😂😂 Oli lista osotteista, osaan oli avainkin ja sitten ruokalaatikko jossa lukee että kenelle ja minne. Niissä oli ylimääräisiä ohjeitakin jos kalvot pitää esim poistaa tai jos on allergioita ym. Osa ei avaa ovea välttämättä tai tilaus onkin peruttu tai tulee uusi asiakas. Kaikenlaista voi tapahtua...Aivoni ovat raksuttaneet tällä viikolla enemmän mitä pitkään aikaan 😂😅

Eikä tuo ajaminen ole edes se minun päätehtävä, pitää opetella siivouskohteet myös. Tänään on taas yksi perehdytys ja katsoin että ensi viikolla teen jotain jo yksin....

Tytöt oli tällä viikolla hoidossa joka päivä. Eilen oli minulla vapaa mutta se meni äkkiä kun siivosin kotona ja hoidin asioita. Kävin tankkaamassa, viemässä pahvit keräykseen, hain kummilusikat Kultasalpasta. Sieltä ei ikinä tullut viestiä ja kuukausi vierähtänyt niin kävin niitä kyselemässä 😂 Sitten vein caddyn vielä korjaamolle laitattamaan lokasuojan paikalleen, siinä samalla lenkitin koirat. Että ihan täysi päivä vaikka vapaalla olinkin. Kotona sain leluja raivattua ja osan lattioista pestyä. Kesken jäi, niinkuin aina 😅 Onko minun enää pakko tuoda töitä kotiin muutenkaan 😂😂

melkein saa selvää 😂😂

 

Kävi vielä tällä viikolla pari työmiestä kaivamassa meidän pihaa auki kun virittivät uusia nettipiuhoja tai jotain. Oli kiva tulla töiden jälkeen kotiin chillailemaan kun hääräsivät ikkunan takana 😂 Kissa vahti niitä kovasti keittiön ikkunalla 🐈 

salakuvaus kunniaan 😂

 

Ensi viikolla yritän pitää tytöt vaikka yhden päivän viikolla kotona, muuttuu vaan aika nopeasti nuo työvuorot niin vaikea suunnitella mitään. Parille päivälle olen laittanut itseni pois käytöstä kun pakollisia menoja 😅 Iinalla on 15. päivä 4v neuvola ja minulla on 24. päivä fysioterapia. Niitä en peru niin merkkasin itseni pois muutamaksi tunniksi. Sami on tällä viikolla joka päivä vienyt ja hakenut tytöt hoidosta. Niin outoa kun olen yleensä itse ainakin hakenut 😅 Hän on nyt ehtinyt kun tehnyt asuntotarkastuksia, katsotaan miten setvitään kun alkaa tehdä huoltohommia ja menee sitten jo seiskaan töihin....

Lumilla oli 1,5v neuvolalääkäri maanantaina, Sami käytti Lumin sielläkin kun oli minun ensimmäinen työpäivä niin en tietenkään kehdannut heti olla pois 😂 Sai vesirokkorokotteen ja on ollut muutama hankala yö nyt hänen kanssa ni voisikohan siitä oireilla. Viime yönä molemmat tytöt nukku meidän välissä, Lumi kieri ja vaikeroi kunnes Sami antoi kipulääkkeen niin nukahti vihdoin ja nukkui molemmat minua potkimatta aamuun asti 😅

Katsoin aamulla tyttöjen hoitopäiviä kännykältä ja Iinakin hävinnyt sieltä kokonaan, huoh. Toivottavasti hoitajilla ei mene hermot minuun kun muutoksia nyt ollut heidän hoidoissaan. Mutta useimmiten varmasti riittää 8-15 aika, päivät vaan saattaa muuttua. Ja ehkä joskus joutuvat olla neljään tai yli muttei joka päivä 😅 Tai parempihan se on varata joka päivälle hoitoa ja sitten pitää kotona jonain päivänä jos pystyy, toisinpäin se saattaa olla hoitajille paljon vaikeampaa pysyä kärryillä. Ihmettelin vaan että mistä lähtien hoidossa on ollut vaan yksi lapsi eikä molemmat 😂😂

Työsopimusta ei ole vielä tehty, ajattelin tänään mennä vähän ennen vuoron alkua toimistolle pälyilemään josko sen saisi tänään. Olen siis nolla tunneilla mutta vakituinen kuitenkin 😂 

Niin ja tähän loppuun vielä että Kanelikissa vaihtoi kotia 💗 Kävi lääkärissä vielä alkuviikosta, todettiin terveeksi ja muutti kotiin missä ei ole lapsia eikä toisia kissoja eikä varmaan koiriakaan niin saa elää stressaamatta 💗💗 Toivon että on nyt iloinen, tulee kyyneleet silmiin kun mietin asiaa mutta parempi näin. 

Iina sai lahjaksi näitä ja koko perhe täynnä kuvia 😍

Samilla on nämä kaksi alinta 😂😂

Näyttelykuvia meidän jengistä

 Tässä näitä lupaamiani kuvia. Jos haluaa kaikkia nähdä niin facebookista löytyy Etelä-Suomen sheltit ry:n sivuilta. Kuvaajana narttujen puolella oli Sirpa Saari ja sitten osa on meidän omia räpsyjä 😎😂 Varmaan erottaa kuvien laadusta että onko amatööri vai ammattilainen asialla 😂😂

just oltiin aamulla päästy asemiin

kaunis sää, vaikka olikin itsellä kylmä niin silti naama paloi 😂

väkeä oli kivasti

häkissä oli hyvä olla kaverin kaa 😍

Heidi ikuisti kun vielä ennen h-hetkeä piti housuja nostella 😅

Essi ja Hilla, 📷 Sirpa Saari

📷 Sirpa Saari

📷 Sirpa Saari

Hilla 💗  📷 Sirpa Saari

 Elsa 💗 📷 Sirpa Saari

Herja  📷 Sirpa Saari

meikä ja Sara 😂😂  📷 Sirpa Saari

Tuomarina Anita Al-Bachy, tosi mukava 😊 📷 Sirpa Saari

📷 Sirpa Saari

niin nätti Sara 💗💗 ensi kerralla näytetään mitä osataan 📷 Sirpa Saari

Heidi ja Tara veteraaneissa 💗  📷 Sirpa Saari

Ihana otos 📷 Sirpa Saari

Veteraanien neljäs 💗💗

kasvattajaluokka hienosti takaa kuvattuna 😂