Kuulumiset pitkästä aikaa

Nyt on ihan vahingossa vierähtänyt tovi taas. Paljon ollut asioita mielen päällä loppuvuodesta ja liekkö lisääntynyt aurinko keventänyt tunnelmaa ja vähentänyt kuormitusta. 🤗

 

Pojan syntymän jälkeen arki oli todella raskasta. Pimeä vuodenaika, toipuminen ja sairastelut vei mehut. Kotiin päästyä päivät oli pitkiä, poika tyytymätön 24/7. Tuntui että kaikki vähäinen energia meni siihen että Antero edes hetken olisi ollut tyytyväinen. Öistä otin ihan älytöntä stressiä kun Aamu heräsi joka kerta kun Antero itki joten nukuin niin että sain vauvan heti tissille jos oli levoton ja siinä ne yöt meni aika sumussa. Anssikaan ei vauvan olemiseen heti tottunut eikä välillä vieläkään saa nukuttua kun Antero herää syömään. Aamua sai käydä uudestaan nukuttamassa useita kertoja.

Toiveet ja odotukset viimeisen vauvan vauvavuodesta oli todella korkealla ja rymisten tulin alas pilvilinnoista kun tajusin ettei olekaan kivaa. Pinna kireällä jatkuvasta valvomisesta, mitään ei pystynyt tekemään kun vauva ei viihdy mitenkään päin missään. Tissini kipeytyivät jo synnärillä jatkuvan imetyksen takia, sielläkin hoettiin sitä kolmen tunnin välein imetystä mutta siihen ei päästy varmaan koskaan. Se tunne kun tissit on räjähtämässä maidonnousun takia mutta itket kun imettäminen sattuu hitosti ei ole mikään unelmien yhdistelmä todellakaan 😄 Nyt jo *lämmöllä muistelen* 😂

Viikon verran ehdittiin olla kotona kun Anterolle nousi yöllä kuume, aamulla kainalosta mitattuna oli jo yli 38. Ei yöllä herännyt edes syömään eikä oikein jaksanut olla rinnalla. Kiireen vilkkaa lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa sairaalaan. 

Antero otettiin heti sisälle ja ruvettiin selvittämään kuumeen syytä. Napattiin pari tyylikästä pissanäytettä ja verta, sekä korona ja influenssatestit. Mitään ei päivystyksessä selvinnyt. Jokusen tunnin jälkeen Anssi lähti kotiin kun Iina oli yksin kuumeessa jäänyt vällyjen alle lepäämään ja me suunnattiin vauvan kanssa osastolle. 

Itse olin myös kipeä, kuume nousi melkein 39 ja olo oli aika huono 😅 Onneksi hoitajia riitti Anteron joka sormelle ja itse vaan jäkitin huoneen nurkassa ja kiskoin särkylääkettä. Kävi ilmi että minulla oli kohtutulehdus johon sain antibiootit. 

Anteron vointi heikkeni ekana päivänä ja yönä. Pumppasin maitoa jota annettiin nenämahaletkulla mutta yöllä se oli lopetettu ja siirrytty suonensisäiseen nesteytykseen. Antero vaan valitti vällyjen alla piuhoissa ja se oli aika pysäyttävää. 

Useiden lisätestien jälkeen löydettiin enteroviruksen aiheuttama aivokalvontulehdus. Meidät siirrettiin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle jossa alkuun oli hoitaja Anteron kanssa kokoaika. Kipua lääkittiin opioideilla ja panadolilla. Happiviikset jouduttiin ottamaan lisäksi kun poika unohteli hengittää. Kokoaika pelkäsin että tila vaan huononee huononemistaan mutta onneksi ei 💙💙

Lääkkeet ja hyvä hoito alkoi tepsiä ja suht nopeasti sain pojan jo tissillekin. Näin kun tämän kirjoittaa niin tuntuu että oltiin iäisyys osastolla mutta viidessä päivässä oli Antero toipunut ja päästiin kotiin 💙

Kotona oli myös sairastettu, kaikki kerralla Anssia myöten joten heillä oli kaiketi vaikeampaa kun meillä 😅 

Kotona odotti joulukorttikuvaukset ja muu jouluhässäkkä ❤️ Olipa herkistävää palata noihin aikoihin, tuntuu että siitä on iäisyys, vaikka vauva vasta reilu 4 kk 💙

24.11.2025

 Klo 1.48 syntyi meidän poika 💙 Itsehän siis olin satavarma että syntyy viikko ennen laskettua mutta menikin melkein viikon yli, rv oli 40+5. Oltiin pari päivää aiemmin neuvolassa käyty läpi kaikkia mahdollisia kotikonsteja synnytyksen käynnistämiseen. Kokeiltiin tulista ruokaa, saunomista ja join vadelmanlehtiteetä hurjat yhden kupin 😄 En ainakaan silloin huomannut muuta kuin että hot wingsit sai vähän supistuksia aikaan 😅 

Sunnuntaina illalla makoilin sohvalla ja mietin et pitäisikö siinä viltin alla vähän hieroa nännejä kun sekin oli todettu tehokkaaksi supistuksia aiheuttavaksi tekijäksi, Anssi tuli avuliaasti auttamaan 😄 Eikä siinä mennyt varmaan puolta tuntiakaan kun yhtäkkiä iski tosi kova supistus ja tiesin että nyt on tosi kyseessä 😂 Nousin parin supistuksen jälkeen istumaan ja samassa pamahtikin lapsivedet. Just ehdin juosta vessaan enkä sotkenut sohvaa 😄

Siinä pöntöllä ihmetellessä soitin synnärille ja meidät pyydettiin sinne heti kun oli jo neljäs lapsi tulossa niin saattaisi tulla nopsaan, hätyytin Anssin hakemaan äitiään meille ja sen jälkeen lähdettiin. Supparit helpotti autossa ja luulin hetken että vauva ei synnykään. Käyrille pääsin heti ja siinä alkoi supistukset uudestaan, 2 senttiä olin siinä jo auki. Saliin kun päästiin joskus kymmenen aikaan illalla niin keinuin iloisena kiikkustuolissa ja suurin keskustelunaihe oli se mitä musiikkia kuunneltais 😂 Ilokaasun otin heti käyttöön ja se oli ihanaa 🤩

Mulla on synnytyskertomus tallessa muttei tässä saatavilla, itsellä ajantaju aina vähän katoaa sairaalassa niin en tarkkaan muista että mitä tapahtui milloinkin. Mutta jossain vaiheessa pyysin kätilöä katsomaan tilanteen, siinä siirtyessä kiikkustuolista sängylle supistukset koveni ihan yhtäkkiä enkä kyennyt kunnolla kävelemään kun polte porautui lonkkaluihin. Kätilö totesi että 6cm auki ja siinä sitten panikoin etten kestä noin lamaannuttavia supistuksia montaa tuntia ja anelin spinaalia 😂 Mistään tämmösestä ei oltu sovittu joten kätilö alko hirveellä kiireellä sitä valmistelemaan papereita myöten ja kutsui äkkiä lääkäriä paikalle ja selkä pestiin. Mulla oli jo tosi tukala olla. Siinä kyljellään kippurassa maatessa kätilö keskeytti lääkärin touhut. Ei hän ehtinyt edes kunnolla etsiä paikkaa kun homma meni seis, vauvan sykkeet lähti laskuun ja kätilö totesi mun olevan jo täysin auki 😂 Ehti siinä vielä soittaa johonkin vauvan sykkeisiin liittyen ja paikalle riensi toinenkin kätilö. Klo 1.46 aloin ponnistaa, se sitten kiellettiin yhden ponnistuksen jälkeen kun vauva oli tulossa liian nopeasti 😄 Napanuora oli kaulan ympärillä ja se piti saada pois, seuraavan supistuksen aikana sain vaan puhallella, klo 1.48 oli Antero maailmassa 🤗

Paino oli 3520g ja pituus 50 cm, täydellinen vauva 💙💙 Selvisin tilanteen nopeudesta riippumatta suhteellisen pienillä repeämillä, ja olin jälkeenpäin tosi pahoillani kun turhaan juoksutin lääkäriä enkä olisi mitään piikkiä edes halunnut. Ponnistaessa ei tarvinnut ilokaasuakaan, supistuksiin se toimi ihan kivasti 😊 Erilainen synnyts kun aiemmat, ponnistusvaihe nopeampi kuin aiemmat, pisin aika on Aamun kohdalla, 12 min. 

Hyvä fiilis jäi viimeisen synnytyksen jälkeen, osastolla oltiin 26.11. asti joten vietin omatkin synttärit sairaalassa. Täytin siis 25. päivä 39 vuotta, sylissä maailman paras lahja 💙💙

Tämän jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä mutten ole ehtinyt kirjoitella. Ehti joulu mennä ja vuosikin vaihtua 🥳 Uusi vuosi ja uudet kommellukset edessä päin, tuskin maltan odottaa 🥰