perjantai 18. maaliskuuta 2022

Blogin olemassaolon unohtaminen...

Hassua miten blogin pitäminen oli intohimo ja haave pitkään, sitten sitä tehtiinkin ahkerasti monen tekstin verran ja nyt olen koko asian hetkittäin unohtanut 😅

Mutta syynä lienee se että elämässä on tapahtunut iso muutos johon en ikinä ollut varautunut. Sami näytti meille ovea parisen viikkoa sitten ja nyt ollaan opeteltu elämään tyttöjen kanssa kolmistaan. Alku oli kamalaa, ikävöin Samia ja kotia eikä rahaakaan ollut. Nyt on vaan ikävä Samia ❤ Rakastan häntä yhä, hän ei rakasta minua enää, pitäisi hyväksyä se ja mennä eteenpäin. Silti toivon että suhde voisi jatkua, ehkä siitä ajatuksesta pääsee ajan kanssa eroon. Mokasin enkä saa enää tilaisuutta korjata sitä niin se vaivaa mieltä 😕 Mutta toivon että Sami on onnellinen nyt, ja jonain päivänä haluaa nähdä tyttöjä ilman että joudun pyytämään. Tuntuu ettei hän haluaisi olla missään tekemisissä, ehkä siihen tulee joskus muutos, tai sitten ei. 

Ei auta kun mennä eteenpäin, olen ajatellut lähteväni opiskelemaan, josko siitä saisi uutta potkua elämään 😊 Ja tytöt otti muuton ja eron tosi hyvin, ehkä he aistivat ilmapiirin ja sen ettei Sami halunnut viettää aikaa meidän kanssa ja nyt on sen suhteen kevyempää, on vaan ollut opettelemista hoitaa kaikki itse 😂 Joka ilta väsyttänyt ihan kauheasti kun saanut tytöt nukkumaan 😅

Mutta nyt se on kerrottu, olen sinkku jee 😂😂 ehkä tuohonkin sanaan joskus tottuu 🤭

tiistai 15. helmikuuta 2022

Rally-tokokisat x 2

Huh, onpa vierähtänyt tovi edellisestä postauksesta. Päivät kuluu ihan huomaamatta 😅 Mutta on tässä vähän hidasteitakin ollut kun taas sairasteltiin vatsatautia. Olin melkein viikon ihan nuutunut enkä tehnyt mitään järkevää.

Mutta nyt ajattelin päivittää taas koiramaailman kuulumisia, tosiaan kahdet kisat käytiin Saran kanssa viikon sisään ja molemmat meni tosi hyvin 🤩 Loviisaan suunnattiin 5.2. Keli oli ihan kamala, räntää satoi koko päivän ja siellä paheni myräkkä entisestään, tiet oli aurattu kyllä mutta niin kapean oloisiksi että isomman auton ohittaminen pelotti 😕 Heti kun sain auton parkkiin niin olin jo auttamassa kanssakilpailijaa saamaan omansa liikkeelle kun oli hankeen jumahtanut pohjaa myöten. 

Meidän piti siellä jonkun aikaa odottaa kun kisojen alkaminen oli heti alkuunsa viivästynyt tuomarin ajaessa ojaan. Onneksi mitään ei käynyt hänelle tai autolle 😊 Odotellessa käytiin pienellä lenkillä ja Sara sai olla autossa sen aikaa kun käytiin tutustumassa rataan, sen jälkeen hain hauvelin sisälle ja odoteltiin omaa vuoroa. Jostain syystä en jännittänyt yhtään 😄 Rata oli helppo ja meillä oli kivaa, pisteitä saatiin 98/100 ja tuomarin palkinto 💖 Mutta sitäkin tärkeämpää oli se ihana fiilis mikä siitä jäi 🤩 Sara oli kontaktissa ja teki innoissaan kaiken, ihan paras koira 😍😍 Paikalla oli valokuvaaja Panu Vainio joka meidätkin ikuisti muutamaan hienoon kuvaan 🤩

Olisi ehkä pitänyt pukeutua vähän paremmin, enpä tiennyt kuvaajasta 😂😂 Mutta Sara on näissä niin nätti 🥰 Pientä vinoutta kyllä nähtävissä noissa Saran asennoissa 😅

Seuraavat kisat oli 12.2. Vantaalla. Sinä päivänä meni vähän kaikki mönkään kun olin suunnitellut kaveria mukaan mutta sinnekään ei saanut tulla yleisöä. Lähdin ihan liian myöhään ja luulin olevani ajoissa 😂😂 En ymmärrä etten tähän ikään mennessä osaa kelloa...Puoli kolmelta alkoi siis rataantutustuminen ja mietin että jos lähden yhden jälkeen niin aikaa on reilusti. Niinku mitä 😂 Olin pakkautunut autoon 13.25 ihan vaan todetakseni että minulla on tunti aikaa siirtyä sinne ennen kisojen alkua, ilmoittautua olisi hyvä puoli tuntia ennen tutustumista 😄 Että pienesti meni metsään, kaahasin motarilla luullen että se auttaa mutta eihän siinä kirinyt kun kaksi minuuttia. Nekin tuhlasin ajamalla ensin väärään pihaan. Siellä oli vaan busseja eikä koiria 🤭 Ison lumikinoksen takaa näin pienemmän hallin siinä vieressä ja äkkiä sinne. Paperit kouraan, juosten ilmottautumaan ja ehdin kuin ehdinkin paikalle 😂 Onneksi joku muukin oli harhailemassa koiransa kanssa joten en ollut loppujen lopuksi edes viimisenä siellä 😅

Pitkän ajon jälkeen rakko huhuili sitkeästi mutta yritin keskittyä kuuntelemaan mitä tuomarilla oli asiaa, kiertäminen kesti iät ja ajat kun meitä oli aika paljon. Kerran kävin yksin radan läpi ja sitten oli pakko jo rakkoa kuunnella 😂 Onneksi ei ollut ihan kauhean vaikea rata mutta pahempi kuin viikko sitten. 

Oltiin lähtölistalla viimeisiä mikä pelasti paljon. Ehdin käydä Saran kanssa lenkillä ja nähdä kun muut tekivät rataa. Meidän kompastus oli tällä kertaa se ettei treenattu päivää aiemmin yhtään eikä Sara ollut sen takia yhtä hyvin kuulolla 😂 Eteentulo oli vaikeaa, jouduin kiljaisemaan Saralle kun meinasi hörhöillä ohitseni ja minun kiertäminen epäonnistui kahdesti 😂😂 Meille ihan normijuttuja mutta tossa tilanteessa ei toiminut. Treeneissä oltiin ekaa kertaa harjoiteltu minun kiertämistä vastapäivään niin se oli varmaan sekoittanut Saran pään 🤣 Mutta muuten meni hyvin, saatiin 91/100 pistettä ja kauan odotettu rtk1 🤩🤩 

Kisojen jälkeen käytiin moikkaamassa Sannaa ja hänen suloista rescuehauvaansa 😍 Pitkä päivä mutta hyvillä mielin ajelin kotiin tyttöjä nukuttamaan 🥰
Toivottavasti lukijoista löytyy koirien kanssa harrastavia 😄 Jaksatte lukea näitä juttuja, itselle harrastaminen tullut todella tärkeäksi kaiken muun ohella ❤ Se on kivaa jos koira tykkää ja saa hetkeksi ajatukset pois arjen asioista ja kaikesta muustakin mälsästä 😄❤