Viimeinen (ja vaikein) muisteluosuus joka jatkuu vielä seuraavaan kertaan...

 Kiitos kun olette lukeneet avautumisiani, merkitsee paljon minulle 💗 Olen vasta äidiksi tultuani herännyt siihen että lapsuus ja sen aikaiset ongelmat heijastuvat tosi paljon myös aikuisuuteen. Minulla on paljon haasteita tämän myötä, käyttäydyn välillä tosi lapsellisesti. Jos esimerkiksi mokaan jotenkin tai sanon jotain tyhmää mitä kukaan ei ymmärrä niin nousee ihan kamala puna kasvoille ja alkaa ahdistaa. Luulen että pienenä olen saanut sanomista jos olen kämmäillyt. En vaan itse muista yhtään mitään. Paitsi sen että huutoja olen saanut ihan kamalasti ja äitikin kerran löi minua kun olin ehkä jotain 12v. Tuntui ettei äiti koskaan ollut minusta ylpeä, veljeni oli selvästi suosikki. Joka hänkin pahasti traumatisoitunut eikä ole asioita käsitellyt kun omin keinoin jotka ei ole kauhean hyviä. Äidin kuolema oli hänelle tosi kova paikka, itse olen siitä puhunut paljonkin mutta enemmän itseäni vaivaa asiat jotka tapahtui kun olin pieni ja niitä varmaan käsittelen mummoksi asti 😅

Mutta meidän ongelmat eskaloitui toden teolla Lumin syntymän jälkeen. Nukkuminen oli tosi vähäistä, Lumilla oli koliikkia ensimmäiset reilu kolme kuukautta ja alkuun Iina heräsi aina öisin jos Lumi heräsi. En ollut siihen yhtään varautunut jostain syystä 😂 Iina kävi päiväkodissa maaliskuuhun asti kunnes koronan takia se loppui kun seinään. Meillä kävi Hollolassa asuessa kotipalvelu muutamia kertoja ja jotain muitakin ihmisiä mutten enää muista heidän nimikkeitään. Kävin myös raskausaikana psykologilla. 

Meidän välit meni hiljalleen tosi huonoksi Samin kanssa. Väsymys varsinkin vaikutti molempiin, Sami välillä torkahteli istualteen kun Lumia sylitteli. Lumi oli ensimmäisen puolen vuoden aikana sylissä ihan jatkuvasti, yöunet nukkui sängyssään mutta aamusta iltaan oli sylivauva kun ei viihtynyt missään. 

Koronan tultua tehtiin aika nopea päätös että luovun Hollolan kodistani ja muutetaan tänne Lahteen pakoon ihmisiä 😂 Täällä oli edelleen ihan älytön remontti käynnissä, joka paikassa oli jotain kesken eikä voinut oikein kodiksi kutsua. Tein remppaa sillä ajalla kun muut öisin nukkuivat, halusin saada paikat nopeasti valmiiksi. Lumi nukahti usein joskus kahden aikaan yöllä ja sen jälkeen rupesin maalaamaan ja pariksi tunniksi unille. Aamulla ylös ennen Samin lähtöä töihin. Voin kertoa ettei ollu todellakaan maailman paras idea 😅 Ajoin itseni piippuun ja siitä se helvetti alkoikin. 

En meinannut jaksaa enää hoitaa lapsia päivällä, ei ulkoiltu juurikaan kun mieluummin tein ihan vähän maalaushommia silloinkin. En lähtenyt kotoa muutenkaan koska korona. Minun ja Samin välillä oli kaikki ihan pielessä, yhteistyö ei toiminut yhtään eikä yhteistä aikaakaan ollut eikä edes kiinnostanut kun oltiin niin väsyneitä. Oltiin ihan kurkkua myöten pulassa ja sen aikainen Samin työpaikka oli sellainen että sinne oli mentävä vaikka olisi mikä eikä Sami auttanut kotona tämän takia yhtään. Oli kontakteja sinne ja tänne mutta pahin tapahtui keväisenä aamuna kun itkin täällä etten jaksa hoitaa tyttöjä ja että tarviin apua. Oletin toki että Sami olisi ollut se apu, mutta hän suuttuikin ja häipyi töihin. Muutaman tunnin päästä ovikello soi ja lastensuojelusta oli kolme henkilöä oven takana. Sami oli soittanut lasuille että oli huolissaan minusta ja he olivat heti lähteneet tarkistamaan etten ollut tehnyt mitään peruuttamatonta. 

Sami oli tähän mennessä soitellut minusta neuvolaan muutamia kertoja, yhdelle kontaktille joka teki minusta lasun ja nyt sitten viimeisenä keksi lastensuojelun. Kaikki vaan sen takia ettei itse osannut jutella eikä auttaa, halusi ulkoistaa vastuunsa ja olen siitä edelleen välillä todella katkera vaikka toisaalta oltiin jo menty niin pitkälle etten tiedä oltaisko selvitty keskenään. Olisin kaivannut vaan unta jota ei ollut. Sami myös.

Siinä sitten juteltiin niitä näitä, minulta kyseltiin kaikenlaista. Luulin että selviän sillä että höpöttelen mieltä painavista asioista mutta uupumus oli niin kova että se paistoi naamastani varmaan kilometrin päähän. Niin he sitten sanoivat että lapset otetaan avohuollon tukitoimena huostaan. Se oli elämäni kamalin päivä 😭 Ainoa lohtu oli se että oli "vaan" 30 päivää kestävä ja että lapset pääsivät oikeasti todella ihanaan paikkaan 💓

pikkuAntero 💗

Oispa näistä tajunnut ja osannut nauttia enemmän 💗

Tunti tuosta eteenpäin oli lapset lähteneet. Iinan isälle ilmoitettiin ja minua tsempattiin mutta ei siinä tilanteessa oikein tuntunut siltä että elämä voittaa ja koin tuon saman tunteen monen monta kertaa taistellessani yhtä hankalaa lastensuojelun työntekijää vastaan. 

Synkkä teksti, vuoden viimeisen viikon avautumiset part 2

Moni tykkää varmasti lukea iloisia ja vauhdikkaita postauksia joten tämä saattaa olla vähän liian synkkä joillekin, pahoittelut. Oma elämä ei ole aina ollut kivaa ja kyllä mä niistä huonoistakin haluan kertoa. Vaikeuksien kautta voittoon eikä kenenkään elämä hymyile jatkuvasti.

Meidän suhde eteni lopulta aika vauhdilla, en tiedä kuka sitä halusi että nopeasti sitä ja tätä. Varmaan minä 😂😂 Oli kiire edetä ja elää onnellista elämää 😄 Kaikki oli ihan kesken ja epäselvää muuten paitsi sen osalta että halusin Iinalle sisaruksen suht pienellä ikäerolla ja kaiken sekavuuden keskellä tulinkin raskaaksi maaliskuussa ❤ Muistan vieläkin sen päivän kun kerroin Samille ja näytin testin, tuntui niin hyvältä ja mietin että kyllä kaikki varmasti järjestyy ja meistä tulee tosi onnellisia 😄 Olin ehkä vähän sinisilmäinen enkä tajunnut yhtään miten paljon töitä vaatii suhde missä molemmat ottanut nenilleen aika pahasti eikä toipumisaikaa ollut yhtään. 

Sami ei koskaan edes virallisesti muuttanut minun luo vaan piti osoitteen entisessä kodissa siihen saakka että se myytiin ja siirtyi sitten posti restanteen. 

Alkuraskaus oli väsyttävää, sain siitä Samilta välillä sanomista kun en jaksanut tehdä mitään, pahoitteli toki jälkeenpäin. Puolen välin aikaan oli hyvä kausi eikä enää ollut paha olo tai vielä kipuja, mutta sitten alkoi liitoskivut ja iskiasjomotukset. Olin todella kipeä, mitään ei voinut tehdä ilman pelkoa että raajat repeää liitoksistaan, sitä oli vaikea kenellekään selittää kellä ei ole samaa ollut 😂😂 

Meidän suhteen pahimmat riidat oli silloin kun Lumia odotin, ja kun Lumi oli pieni vauva. Se oli välillä ihan jäätävää. Muistan kun olen itkien kuunnellut Samin paasausta ja tehnyt mieli vaan lähteä eikä ikinä palata, häntä ei edes kiinnostanut vaikka itkin ihan vuolaasti 😅🙄 En muista enää mistä riideltiin mutta varmasti ihan kaikesta silloin. Ei edes tunnettu toisiamme, asperger diagnoosi olisi varmasti ollut tuolloin jo todella auttava asia mutta luulin vaan että Sami on jotenkin häiriintynyt 😂😂 Onneksi suurin osa kaikesta paskasta on unohtunut mutta paljon turhaa on tuolta jäänyt myös kummittelemaan mieleen. Ja paljon myös puhuttiin, joka päivä jotain syvällistä.

Yksi lyhyt mutta sitäkin ärhäkämpi tilanne oli kun Sami viskasi mun silloisen kissan sohvalta lattialle ihan liian isolla kaarella. En tiedä mikä mulla päässä napsahti mutta menin hänen naaman eteen maha pystyssä huutamaan että mitä pahaa se kissa oli tehny ja jotain muuta mukavaa 😂😅 Ei siinä muuten mitään mutta Samin pojat oli myös meillä ja säikähtivät minua vähäsen ja lähtivät lopulta menemään kaikki. Lähdin itsekin hetkeksi ulos ennen heidän pakkautumista autoon ja paiskasin ulko-oven liian kovaa kiinni, se on ainoa mikä kaduttaa. Ei kissoja kuulu heitellä 😕 Kuulin jälkeenpäin poikien äidiltä ettei heidän tarvitse ikinä kuunnella minkäänlaista kinastelua, vaan silkkihansikkain kohdeltava. Toki meillä liikaa oli kränää mutta riidatonta elämää en pystynyt silloin enkä pystyisi vieläkään lupaamaan. Oli vaikeampaa tulla poikien kanssa juttuun tuon tapahtuman jälkeen vaikka sovinto kaikkien kesken tehtiinkin. Olen sen verran temperamenttinen et näytän hyvät jutut isosti mutta huonot näkyy myös 😬😬

Näitä on vähän inhottavaa muistella ja kirjoittaa, ei tule hyvä fiilis siitä miten huonosti meni eikä kumpikaan tiennyt oikein mitä pitäisi tehdä. Ero ei tuntunut kummastakaan oikealta vaikka sitä monta kertaa mietittiin. Sami tappeli exänsä kanssa ihan kaikesta mistä ikinä pystyi ja itse raskaana yritin saada pesää rakennettua vaikkei siellä pysyvästi ollut kuin Iina ja hänkin välillä poissa. Ja onneksi olikin, välttyi enimmiltä väännöiltä 🙄 Toki meillä oli ihan hirveästi hyvääkin, silloin kun meni hyvin niin meni ihan älyttömän hyvin, nykyään on vähän tasaisempaa, menee vähän välillä huonosti ja sitten ihan ok 😂😂 

Harmittaa vaan myöntää että oli vaikeaa ja riideltiin, molempien sanomiset oli ihan tyhmiä ja lapsellisia. Kai sieltä sitten tuli kaikki paha olo mitä kantanut sisällä, ihmiselle johon luotti mutta ikinä en enää uudestaan lähtisi tohon. Mutta pienenä kevennyksenä pakko sanoa että katsoin joku aika sitten Serranon perhettä ja kyllä meidän riidat oli ihan nyssyä heidän normielämän rinnalla 😂😂 

Omassa lapsuudessani oli myös paljon riitelyä vanhempien välillä eikä se todellakaan edes jäänyt siihen vaan nyrkitkin heilui. Piilouduin saunaan koirien ja kissojen kanssa kun pelotti niin paljon. Osittain tämän takia itelle tulee jo pienestäkin kinasta outo olo, vaikka tiedän että riitely on normaalia niin silti tuntuu että kaikki on pilalla. Vaikkei meillä ikinä ole samanlaista ollut niin silti otti päähän että Samikin laittoi mut läpi kaiken mahdollisen eikä yhtään armahtanut senkään takia että olin kokenut lapsena jo kaikenlaista. 

Tästä tulee tosi pitkä jos jatkan Lumin syntymän tähän niin vielä joudun kolmannen osan tekemään ja synkistelemään. Mutta sitten annan olla 😂😂 Uusi vuosi on toivottavasti ihana ❤

Tsemppiä niille kellä on menossa synkkä vaihe juuri nyt, tiedän monesta kokemuksesta että kaikki järjestyy ❤ Ollaan kaikki vaan ihmisiä ja mokaillaan, mutta sitten taas onnistutaan ja opitaan elämästä ❤

Vuoden viimeisen viikon avautumiset part 1

Pitää varmaan nyt avautua kaikesta mitä tässä joutunut käydä läpi niin voi aloittaa uuden vuoden mieli tyhjänä 😊 Osa ei kyllä ole enää tän vuoden juttuja mutta en ole ehtinyt niistä kirjoittaa.

Suhteeni Samin kanssa alkoi siis tosi kökösti, heijastuu välillä edelleen väleihimme vaikka hyvin pääosin meneekin. Olin muutaman kuukauden hänen salasuhteensa, sitä pidettiin osin jopa söpönä vaikkei siinä mitään söpöä ollutkaan. Välillä toivoin etten olisi koko rumbaan edes lähtenyt, mutta Samissa oli jotain mikä veti puoleensa kuin magneetti 😅 

Keventävä kuva tähän laitettava 😂😂

Hänen oli vaikea erota vaimostaan tai ylipäätään puhua hänelle koska eivät olleet tekemisissä juurikaan, vaimo jätti lippulappuja jos oli jotain kysyttävää. Ja vaimo kyllä tiesi meistä eikä ollut yllättynyt kun Sami vihdoin kertoi missä mentiin. Oli vaimokin omalla toiminnallaan vuosia sitten sinetöinyt liittonsa kohtalon mutta ei vaan viitsinyt kertoa Samille. Roikotti onnettomassa suhteessa useamman vuoden. Tästä jäänyt kummittelemaan olo etten ole kauhean tärkeä, vaikka Sami vakuutti että meidän välillä on oikeasti jotain ym. niin olisi hänen ehdottomasti pitänyt ensin erota. Tekisi varmasti nykyään toisin ja olen sanonutkin että jos iskee silmänä uuteen niin kertoo minulle ensin 😅 Tuosta kärsi niin moni, mutta asperger ei varmasti auttanut mitään, joten yritin vaan sinnikkäästi ymmärtää ja antaa anteeksi. 

Heidän eron jälkeen vasta asiat oudoksi menikin, ex halusi että jäävät silti asumaan saman katon alle 😂 Hän halusi myös viettää joulut sun muut yhdessä lasten takia ja Sami vielä nukkuikin samassa sängyssä alkuun 😂😂 Ihan hemmetin outoa, itseä ainakin ällötti koko ajatus ja sanoinkin ettei ole ok vai onko oikeesti niin hölmö että pitää samaan sänkyyn silti ajautua 😂😂 Sami vielä nukkuu aika olemattomissa vaatteissa 🤣

Iinan ottamia kuvia meistä 😂😂❤❤

Lasten kanssa piti kai olla vuoroviikot tai jotain, en tarkkaan muista. Sami oli exän lapsiviikot mun luona ja omalla viikolla olivat kaikki siellä. En tiedä siitä sen enempää, enkä oikein muistakkaan. En itsekään ollut tuolloin ihan parhaimmillani, muistan sureneeni joitain ihmiskohtaloita viikkokausia mitä luin uutisista. Ja viikot erossa oli aika rankkaa kun ei itse voinut mihinkään osallistua.

Joulun alla tilanne eskaloitui kun ei siinä ole mitään järkeä että eronneet viettää perhejuhlaa yhdessä esittäen perhettä ja Sami sitten kieltäytyi koko hommasta. Ex suuttui ihan silmittömästi ja haukkui kaikki pystyyn, samaan syssyyn toivottiin että vihdoin ryhdistäytyisi ja muuttaisi omilleen. Ei ilmeisesti ollut kauhean itsenäinen niin muuttikin sitten omien vanhempiensa naapuriin. Ei esimerkiksi itse aja autoa ikinä vaikka sellaisen omistaa, on nähty että isänsä kuskaa häntä töihinkin. Nykyään hänellä taitaa mennä ihan hyvin, mutta riitelivät Samin kanssa melkein päivittäin yli kaksi vuotta. Se oli ihan hullun raskasta, jopa meidän ekan ja vikan risteilyn aikana Sami viestitti exälleen aika paljon 🙄 Meillä oli keskenäänkin riitaa välillä kun ajattelin että on vielä tunteita exäänsä kohtaan ja Sami siitä minulle hermostui 😅😬

He omistivat talon ja se meni sitten myyntiin kun ex muutti pois. Jätti jälkeensä ihan hirveän sekamelskan eikä osallistunut siivoukseen, tyhjentämiseen tai myyntijuttuihin mitenkään. Halusi vaan rahat kun me hoidettiin kaikki muu 😅 Se oli sen talven isoin homma, Sami vei kaikki tavaransa tädilleen varastoon kun ei mun luo mitenkään mahtunut. Käytiin tämän tädin luona kahvillakin ja nähtiin kerran hänen tyttärensä häissä kunnes flippasi ja haukkui minut h****ksi keskellä hänen parkkipaikkaa 😂😂 Ja levitti kaikille tutuilleen että oli nähnyt minut ja minun exän muhinoimassa hänen kotitalonsa rappukäytävässä 🤣🤣 Ei olla sen koommin oltu tekemisissä, onneksi Samin äiti tai muut sukulaiset ei lähteny tohon räpätykseen mukaan 😂

Tässä nyt pieni aloittelu tämän suhteen vaikeuksista. Tästäkin jäi varmasti uupumaan vaikka mitä, pitää Samilta kysellä et oliko jotain kohokohtia unohtunut mainita 😂😂

Jatkan tästä seuraavassa postauksessa ja yritän saada käsiteltyä pahimmat ennen uv 🤣🤣

Iinan 4v neuvola

 Kirjoitin tämän tekstin jo kerran puhelimella mutta ei suostunut julkaisemaan ja lopulta koko teksti katosi pikseliavaruuteen 😅

Mutta tänään siis oli vihdoin Iinan 4-vuotis neuvola. Sitä jouduttiin kerran jo siirtämään flunssan takia ja nytkin oli siinä ja siinä että päästiin kun Iinallekin tuli lopulta korvatulehdus ja sai antibioottikuurin joka juuri eilen päättyi ja pääsi myös päiväkotiinkin.

Siellä tehtiin kaikenlaisia tehtäviä ilman minua. Jäin odotustilaan täyttämään omaa lomakettani sillä välin. Olivat piirtäneet kuvioita, rastin piirtäminen oli hankalaa ja siitä tuli plussa. Joku toinenkin kuva oli vaikea mutta muita haasteita ei ollut. Osasi kertoa kuvista kaiken mitä pyydettiin ja pallon heittelyt, hyppimiset sun muut meni ihan mutkitta. Pituutta oli 102 senttiä ja painoa 15,6kg 😍

Siinä mielessä hassu tilanne ettei tätä hoitanut meidän vakiohoitaja vaan ihan täysin uusi tyyppi joka ei meitä ole ikinä tavannut. Hän sitten kiinnitti huomiota Iinan puhetyyliin, itse en taas ole asiaa juurikaan miettinyt mutta on puhunut hetken vähän vauvatyyliin ihan vaan koska Lumin kanssa on tottunut siihen. Hoitaja kyselikin sitten että osaako Iina puhua kunnolla 😂😂 Iina on tosi taitava suustaan ja osaa kertoa hienosti ajatuksiaan mutta nyt se meinasi kaatua puhetyyliin koko homma 😅

Omasta lomakkeestani ilmeni joitain ongelmakohtia. Iinan syöminen kotona on aika haastavaa, yleensä julistaa jo ennen ruokaa että ei ole nälkä tai sitten alkaa vaatia jotain muuta itselleen. Lumilla alkaa näkyä jo vähän mallioppimista eikä meinaa hyväksyä ruokia mitä tarjotaan. Kaikessa on jotain vikaa, liikaa vihanneksia tai epämääräisiä juttuja mitä ei pysty sitten edes maistamaan. Päiväkodissa syö ilmeisesti ihan hyvin, muttei sielläkään mitään outoja ruokia syö. 

Toinen ongelma on Iinan ruutuaika. Varsinkin nyt kipeänä ollessa ja Samikin tehnyt etänä töitä niin helposti heillä päivä mennyt niin että ovat omilla ruuduillaan kunnes tulen töistä kotiin. Toki on lounaat ja päikkärit ja muut rytmit mutta se hereilläoloaika helposti heillä kääntyi tuohon ja Iina on aika ärhäkkä varsinkin jos puhelimen saa näppeihinsä. Telkkarista irtoaa silmät helpostikin ja leikkii välillä pitkään ettei edes katso mitä telkkarissa pyörii. Niin sitä pitää nyt ehdottomasti vähentää, onneksi on nyt parantunut ja päässyt tekemään enemmän omia juttuja. Tänäänkin oltiin pitkään ulkona leikkimässä samalla kun treenasin Saran kanssa 😍

Samin asperger ei hirveästi auta tuossa asiassa kun hänkin sinne puhelimeen katoaa jos se on vaan mahdollista eikä kukaan siitä ole valittamassa. Tähän meille tarjottiin keskusteluapua ja otin sen vastaan koska miksei, en vaan muista nyt tämän jengin nimeä enää. Soittelevat minulle joskus tässä lähiaikoina ja tulevat käymään sitten jossain vaiheessa. Onhan se kiva jos meille tulisi joku ulkopuolinen vähän vinkkaamaan että miten asperger saadaan paremmin sopimaan yhteen lasten kanssa ja läsnäolo ja kommunikointi onnistuisi helpommin. Sekä Samin innostus leikkiin olisi kiva saada paremmaksi, touhuaa pyydettäessä muttei itse ehdota sitä juuri koskaan. 

Minäkin nämä asiat tiedostan ja tunnistan mutta neuvolan hoitajakin sanoi ettei se ole minun taakkani yksin hoitaa, eihän se mitään hyödytäkkään jos alan tässä Samille paasaamaan. Aiheuttaa vaan turhaa kitkaa meidän välille. Kiitos mutta ei kiitos 😂😂

Luulen että muissakin lapsiperheissä kamppaillaan samojen asioiden parissa eikä olla mitenkään erilaisia sen suhteen. Itse puuhailen näiden kanssa niin paljon kun vaan jaksan ja ehdin, tehdään palapelejä, luetaan, tehdään kampauksia puolin ja toisin ja pihallakin kaikkea keksitään yhdessä. Eilen haravoin niin tytöt siinä innokkaana auttoivat 😂 Läsnäolo on itselle tosi tärkeää, vaikkei edes tekisi mitään kummallista, kunhan kuuntelee mitä lapsilla on asiaa. Joka päivä jutellaan ja joka päivä me jostain kinastellaan. Iina on vaan herkempi sen suhteen, jos jostain ärähdän niin menee kyllä hänellä todella tunteisiin ja itsellä omatunto kolkuttaa jonkun aikaa 😅

Päiväkodistakin tekivät Iinasta arvion neuvolaan vietäväksi ja siellä oli kehuja vaan miten hienosti osaa tehdä asioita ja kertoa mielipiteitä. Tietää miten ruokapöydässä käyttäydytään ja komentaa muita lapsia jos tarve vaatii 😂😂 Kaksi sivua pelkkää hyvää hänen taidoistaan, mikäs sen parempaa luettavaa minulle 😍 Ihan huipputyttö, en voisi olla hänestä enemmän ylpeä. Niin paljon kokenut pienessä iässä 💗 

katossa roikkuu Iinan hienoja askarteluja 😊

 

Aamulla kirppiksellä, illalla Kuhmossa

 Viime viikonloppuna oli tarkoitus hengata tyttöjen kanssa kotosalla kun Sami oli lähdössä uusintakierrokselle Kuhmoon vanhempiensa luo. Vei viikko sitten poikansa sinne ja nyt oli tarkoitus hakea heidät kotiin. 

Sovin Heidin kanssa perjantaiaamulle kirppiskierroksen ja lounaan ulkona. Pyörittiin Lanttilassa etsimässä kaikenlaista jännää. Aina sitä mukaan jotain tarttuukin, löysin Lumille sandaalit ja Iinalle Frozen-pussilakanasetin. Samille bongattiin Mötley Cruen kirja mitä on etsitty jo jonkin aikaa. Iina löysi itselleen bussin ja Lumi lähinnä halusi mennä itse hyllyyn myytävien sekaan 😂😂 Muutama lasten dvd lähti myös mukaan ja varmaan jotain muutakin mutta en enää muista. Lanttila on ollut meidän vakkarikirppiskohde jo vaikka kuinka kauan. Harmittaa että muutti kauemmas kun ennen oli Hennalassa. 

ihana kikkuratukka💗

 

Hikisen shoppailun jälkeen ajettiin Launeen Prismaan buffalle, Sami tuli meidän kanssa lounaalle. Lapsille ei maistunut kun naminami, ylläri 😂 Siellä oli ihan älyttömän hyvää kanaa, harmitti ihan etten jaksanut syödä paljoakaan.

Sieltä köröteltiin vielä Jokimaan löytöeläintalolle käymään. Siellä pystytettiin pihakirppistä, sekin siinä tuli nopsaan kierrettyä ja meinasin paistua siihen hiekalle 😂😂

Vein Heidin kotiin ja tarkoitus oli tulla kotiin hyvästelemään miekkonen reissulleen mutta matkalla tuli jotenkin tosi outo olo siitä että lähtee yksin reissuun joten ihan lennosta päätin parin tunnin varoitusajalla että mekin lähdetään tyttöjen kanssa mukaan 😅

Iinalle olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa uuden istuimenkin autoon niin viihtyminen oli taattu molemmilta eikä huvittanut jäädä taas kotiin kökkimään. Sami oli vähän ihmeissään mutta suostui toki, vasta sunnuntaina kotona selvisi että oli ostanut kaljaa valmiiksi että olisi kerrankin päässyt ilman meitä ryypiskelemään 😂😂

Menomatkan päädyinkin ajamaan yli puolet matkasta, Sami oli työviikon jälkeen väsynyt. Oli kivaa olla kuski, harvoin ajan pitkillä matkoilla. Pelkäsin että heidän vanhempien luona olisi taas tosi tylsää, joskus on ollut aika vähän tekemistä. Itselle on vaikea olla tekemättä mitään niin häiriinnyn kylässä jos ei ole touhua tarpeeksi. Mutta ei siellä oltu kun yksi kokonainen päivä niin eipä siinä ehdi laiskistua, nukuin kyllä molempina öinä tosi huonosti. Iinakin tipahti ensimmäisenä yönä sängystä ja sai mustelman otsaan 😅

Lauantaina käytiin Kuhmon keskustassa pyörimässä ja käveltiin kosken vierellä. Iina harmitteli ettei sinne voinut mennä uimaan 😂 Sami kävi toisen pojan kanssa hilloja keräämässä ja illalla vielä käytiin uimassa. Vesi oli kylmää joten reissu oli nopea 😂 Grillattiin ja heiteltiin tikkaa, aika kiva päivä. Kunnes mokasin ja epähuomiossa täräytin auton ovella Lumin kumoon, en huomannut että oli siinä eikä kukaan sanonut mitään niin ovea sulkiessa tyllerö sai osuman. Huuto oli aika kova ja minulle tuli tosi kurja olo toisen puolesta, joten jätin Samin hoitamaan ja menin aittaan soimaamaan itseäni. Olen niin tottunut olemaan meidän perheessä se 24/7 skarppi osapuoli joka näkee ja kuulee kaiken. Nyt sitten itse mokasin ja omasta mielestäni aika pahastikin. Sami on meistä se jolle enemmän sattuu kun ei aspergerin takia kykene keskittymään kunnolla. Minun tehtävä on aina ollut vahtia kahden edestä kahta lasta. Toki vahinkoja käy vaikka kuinka yrittäisin ja aina se tuntuu yhtä pahalta. Paraikaa Lumi kiipeilee tuolilla ja nousee siihen seisomaan, hänkin niin tapaturma-altis ollut siitä lähtien kun sai jalat alleen että on pää kolissut välillä montakin kertaa päivässä.

Sunnuntaina heräsin edelleen huonolla tuulella vaikka Sami yritti illalla tsempata ja lohduttaa. Ainakin toinen pojista kuuli kun aitassa pillitin väsyneenä ja välttelin tupaan menemistä sunnuntaina kun hävetti oma käytös. Kävin vaan vessassa ja pysyin muuten ulkona. Siitä sai Sami ilmeisesti assikimmokkeen eikä puhunut minulle saatikka edes vilkaissut päinkään niin tuli vaan entistä kurjempi fiilis. Oli vielä meidän kihlauksen vuosipäivä ja toivoin ihanaa yhdessäoloa. Ehkä odotin liikaa 😅

menomatkan eväshetki

Kuhmon leffateatteri

tuolitaidetta 😂

pakko varmaan hankkia darts-taulu, tuohonkin oli kiva pitkästä aikaa tikkailla

pyyhekääryleet

uimarannalla

 

Vanhempi poikakin suuttui minulle kotimatkalla ja huusi kurkku suorana. Ahdisti niin että istuin vaan jäykkänä penkilläni koko pitkän matkan ja vastailin tytöille lyhyesti jos jotain olivat vailla. Samikin oli selvästi tympääntynyt koko hommaan. Mietin jälkeenpäin että oliko pakko änkeä mukaan, luulin että minut haluttiin ja lopulta tuntui että olin vaan täysin ulkopuolinen eikä kukaan välittänyt. Yritän niin paljon tulla toimeen Samin perheen kanssa että näin se sitten kostautuu. Ehkä jos olisin saanut öisin nukuttua niin olisi varmasti ollut helpompaa selvitä takaiskuista. Enkä ollut kauheasti syönyt, he grillasivat vaan makkaraa enkä oikein tykkää makkarasta. Minulle ei ollut mitään syötävää vaikka niin luultiin ja kauppaan niin pitkä matka ettei yhden ihmisen takia sinne lähdetä ajamaan 😂😂

Mutta sen verran opin taas etten enää lähde perhereissuille mukaan. Mokasin oikein kunnolla eikä huvita lähteä kokeilemaan uudelleen 😅 Eniten tuossa reissussa otti päähän se että Sami oli yhtenä päivänä tosi ihana ja huomaavainen, seuraavana päivänä ei ollut huomaavinaankaan. Kai siihen pitäis hiljalleen tottua että sellaista se on mutta aika haastavaa toisinaan. Ihanaa elämää aspergerin kanssa, itsekin niin rikkinäinen välillä että toivoisi toisen kantavan 💗

Kuvissa näyttää että meillä ollut täydellinen viikonloppu vaikka menikin toisin, mutta minulla ei edelleenkään ole syytä kiillottaa meidän elämää. Joskus menee pieleen oikein kunnolla eikä mokien ja riitojen siloittelu sitä paremmaksi muuta. Tätä me ollaan ja tervetuloa lukemaan 😂😂 Onneksi saatiin jo sunnuntaina illalla kotona puhuttua ja pahoiteltiin puolin ja toisin. Nyt on ollutkin oikein mukava viikon alku ja elämä hymyilee taas 😂😂💗💗💗

Pelastustöitä

 Eilispäivänä treenattiin Iinan kanssa taas pyöräilyä, tosi hienosti jo uskaltaa ajella ja luottaa itseensä kokoaika enemmän. Alkuun oli niin varma ettei osaa eikä opi. Pitää kuitenkin hankkia siihen vielä se työntövarsi, pienikin ylämäki saa matkan tyssäämään kokonaan ja joudun antamaan vauhtia 😂😂

Lumi oli vaunuissa mukana, hän halusi itse pukea hupparin ja kypärän päähän 😂 Ohikulkijat varmaan luulivat minun olevan jotenkin hysteerinen äiti kun pidän vaunuissakin lapsella kypärää 😂

💗💗

 

Ollaan oltu peräti kolme päivää kotona ja nyt jo tuntuu että tytöillä alkaa tulla tylsää kun ei autoilla missään. Puistossa ollaan kyllä paljon käyty mutta en ole nyt keksinyt mitään ihmeellistä sen Riihimäen reissun jälkeen. Sami keksi sunnuntaina kaikkea jännää muutenkin pääni menoksi niin ollut mieli taas todella maassa. Tein hänestä aloituksen facebookkiinkin kun alan olla todella epätoivoinen tässä suhteessa, ja onneton. Tyttöjen kanssa on kivaa mutta heti kun Sami tulee töistä niin haluaisin vaan vetäytyä muualle. En saa mitään aikaan ja tuntuu että turhaan tässä kotona edes mitään teenkään, todennäköisesti jos tämä näin hankalana jatkuu niin minun on myönnettävä ettei asperger ole minun pala kakkua. 

Samikaan ei tunnu motivoituneelta selvittämään kanssani mitään. Jotenkin tämä nyt vallitseva odottava ja toisiamme välttelevä tunnelma sopii meille molemmille ja katsotaan mitä tapahtuu. Olen nyt opetellut olemaan hiljaa sen sijaan mitä normaalisti teen eli puhun kaikesta pitkin päivää. Outoa se on kun ei ole tarvetta suuta avata, ei sitä tee toinenkaan ellei kysy että "juotko kahvia?" "Kumpi nukuttaa lapset?" Siinäpä meidän pakollinen kommunikointi 😅

Itse tosin sain eilen menoa illalla kun puistosta kotiutuessa huomattiin pihalla puun alla pieni linnunpoikanen joka yritti kiivetä puuhun siinä onnistumatta. Piipitti kovasti ja selvästi oli äitiä vailla. Tiesin että yhdessä linnunpöntössä on tänä keväänä ollut poikasia ja oletinkin tirpan olleen sieltä tipahtanut. Tyrkkäsin vauvan takaisin sinne ja jäin noin tunniksi seuraamaan että tuleeko äiti vai onko pönttö jo hylätty. 

 

Äitiä ei näkynyt ja lopulta rohkenin kiipeämään tikkaille ja taskulampun valossa koitin tihrustaa sisään ja näinkin sisällä kuolleen linnun. Oletin siis pesän poistuneen käytöstä, otin sen puusta alas, avasin ja otin pikkutirpan talteen sisälle. Yritin soittaa Heinolan lintutarhalle mutta se meni vastaajaan. Lopulta sain luonnonvaraisten eläinten hoitajan Orimattilasta langan päähän ja hän lupasi ottaa vauvan vastaan. 

Ihana syy lähteä kotoota lätkimään, lapsetkin menivät jo maate. Koukkasin Heidin kyytiin ja köröteltiin lintu viemään ja sen jälkeen suunnattiin Renkomäen absille mässäämään Heseen 😂😂 Piti vaan nopeasti tirppa viedä mutta oltiinkin monta tuntia liikenteessä. Avauduin Heidille taas meidän ongelmista, jippii, mutta naurettiin elämälle ja se tuntui hyvältä pitkästä aikaa 💗

oli ilmeisesti peipon poikanen 💗

 

Haluaisin että kotonakin olisi enemmän naurua ja rentoa kivaa yhdessäoloa eikä tarvitsisi joka hetki miettiä että mistä mies saa seuraavaksi kipinän kun ei ymmärrä minua yhtään. Osa minusta haaveilee kivasta kodista lasten kanssa jossain muualla ja osa edelleen toivoo että ihme tapahtuisi ja alettaisi tulla toimeen ilman että sitä joutuu niin kamalasti yrittämään joka hetki. 

Uusi matkakohde tuli kyllä mieleen kun hoidin pikkulinnun asioita, Heinolan lintutarhoille saa tietääkseni mennä katsomaan lintuja. Jos näin on, en ole vielä tarkistanut, niin vien tytöt sinne vaikka jo tällä viikolla 😍😍 Lumi ainakin rakastaa lintuja, miksei Iinakin. Naakkoja ainakin ruokki mielellään kun niihin törmännyt eri paikoissa 😅

Iinan piti ottaa kuva Lumin ponnarista 😍😂

Olgan ja Tuukan farmilla

 Käväistiin eilen Iitissä Temosten farmilla hämmästelemässä eläimiä. Iina teki tosin jo matkalla selväksi että haluaa vaan jäätelöä kun päästään perille 😂 Hän on ruvennut toistamaan sanomisiaan todella hartaasti ja kuulostaa usein vähän rikkinäiseltä levyltä repeatilla 😂

Meillä oli jo lähdön kanssa ongelmia kun ei meinattu päästä sopuun että lähdetäänkö kaikki vai jääkö Sami kotiin lepäämään. Meillä ollut vähän haasteita kun saatiin tietää että hänellä on Asperger ja minun suhtautuminen siihen on vähän nihkeää. Olen täysi vastakohta siitä mitä hän edustaa enkä oikein osaa ajatella järkevästi että miten olen hänen seurassaan vai olenko. Toki ollaanhan me seukattu jo reilu kolme vuotta ja ainahan hän on ollut samanlainen mutta olen aina ajatellut että on vain entisen elämän taakkaa ja se helpottaa kyllä. Vähän sama kuin itseni kanssa myös, tarpeeksi kun tekee ja treenaa niin ongelmat katoavat. Omat terveyshuoleni yhdistettynä Samin ominaisuuksiin ei välttämättä ole paras yhtälö......

No mutta takaisin asiaan. Perille päästiin vaivattomasti, haettiin Heidikin kyytiin. Lumi nukkui matkalla, Iina ei ollenkaan ja siitä kyllä jo tiesi että kinaamista ja kiukkua on tiedossa 😂

Ja hetihän se alkoi ennen kun päästiin edes portista sisään, laitoin pääsytarran väärään kohtaan kättä...Sitten alkoi jankutus siitä jäätelöstä minkä hän halusi, ei kiinnostanut mitkään eläimet mutta halusi kuitenkin pieneen karuselliin missä pyöri muitakin lapsia. Siellä Iina bongasi jollakin lapsella tikkarin 😂😂 Oltiinkohan kuultu noin sata kertaa vaatimus siitä että tahtoo tikkarin niin annoin periksi ja mentiin kahvilaan. Siellä mieltä kohotti aika reippaastikin itse omistajapariskunta tiskin takana 😍😎

Siinä sitten tyylikkäästi tehtiin Heidin kanssa jonoa kun pyydettiin heitä kuvaan 😂😂 Niin ihana pariskunta, vaikken ole aiemmin tavannut. Seuraan kyllä instassa. 

Olga ja Tuukka 😍 hienosti hoitaa kun Heidin kaa yhtäaikaa kuvataan 😂

Iina sai tikkarinsa, itse ostin magneetin 😄 Sami osti Lumille myös tikkarin ja hörpittiin kahvia kunnes Iina sai uuden vaatimuksen päähänsä ja halusi uudestaan sinne karuselliin. Voin myöntää että vähän ehkä rasitti kun olisin halunnut tutustua eläimiin ja nauttia olostani hiukan enemmän. En myöskään tajunnut syödä ennen lähtöä niin sekin ehkä vähän tuntui kropassa. Kuitenkin juhannus niin enemmän nestettä mennyt kun ruokaa 😂😂

Mentiin leikkimään, oli kivaa, paikalla oli tosi paljon lapsiperheitä ja Temosten koirat hölköttelivät pihalla irti viihdyttämässä asiakkaita. Yritettiin vähän kiertää siellä, nähtiin pupuja, alpakoita, kanoja, kalkkuna, aasi, hevosia, poroja ja lampaita. Suurin osa ajasta meni kuitenkin esikoisen kanssa haastamiseen. Pian huomio kiinnittyi etäältä kuuluvaan jyrinään, alkoi sataa ja vetäydyimme uudestaan kahvilaan jossa saatiin jälleen hyvää palvelua omistajilta. Syötiin koko kööri vohvelit ja kahvit ja lähdettiin valumaan autolle. Poikettiin tekemään tuttavuutta vielä joulupukin poroihin, Tuukkakin oli sopivasti siellä ruokkimassa niitä ja tytöt sai antaa jäkälää poroille. Juteltiin Tuukan kanssa jotain pientä, hirmu mukava tyyppi, yritin saada tytöt lähestymään häntä niin olisin voinut lisää kuvia napsia mutta eihän se onnistunut 😂😂 

Harmittaa kun en alpakoista, aasista tai hevosista saanut otettua yhtään kuvaa. Alpakat on kivoja kun olen katsonut McLeodin tyttäriä ja siinä on nyt ollut alpakoita 😂😂

Repsahdin siellä vähän itkemäänkin, ei mennyt ihan niinkuin olisin halunnut ja harmitti. Avauduin Heidille meidän suhdeongelmista, Sami ei ollut puhunut juuri mitään koko aikana kun siellä oltiin. En muista näinkö hymyäkään. Varmaan Lumin kanssa viihtyi kuitenkin, toivottavasti, vaikkei se meille näkynytkään. Tuosta Aspergerista pystyisi kirjoittamaan vaikka kuinka paljon, ja siitä että kuinka erilaisia ollaan. Kuinkahan monta väärinkäsitystä ja kommunikointikinaa on ollut suhteen aikana, johtuen siitä että hän on assi ja minä olen rikkonainen. Ja siitä minun lääkärikäynnistä en ole vielä kirjoittanut, sitäkin vähän käsittelen edelleen. Tämä kuukausi on ollut blogin osalta vähän hiljaisempi, liekkö johtuu kuumuudesta ja väsymyksestä. Yritän vielä alkuviikosta tsempata 😂😂

Mutta jos yhtään houkuttaa käydä Olgan farmilla niin suosittelen lämpimästi, meidät ukkonen yllätti ja kastuttiin ihan läpimäriksi matkalla autolle mutta voisin mennä uudelleenkin. Ukkonen paukkui ja vettä satoi kaatamalla kotimatkalla ja jouduttiin kerran pysähtymäänkin kun ei nähnyt yhtään missä tie menee 😂😂 Iinalle jäi mieleen jännä reissu, vieläkin sitä toistelee kun satoi kaatamalla 😅

6 euroa per henkilö on sisäänpääsy alueelle. Pieni mainos tässä samalla 😂

Tänään oli myös aikamoinen touhupäivä mutten jaksa putkeen toista kirjoittaa niin teen sen huomenna 😂 Hyvää alkavaa viikkoa! Toivottavasti ei ollut liian rankka juhannus 💗

Ihana kamala kesäloman alku

 Kaksi päivää Iinan lomaa takana ja oon jo ihan loppu 😂😂 Aina on sellainen ruusuinen ja vaaleanpunainen kupla omassa päässä että miten ihanaa ja leppoisaa tulee olemaan kun ollaan vaan ilman suurempia aikatauluja ja stressiä keskenämme kesästä nauttien. No eihän se niin mene koskaan 😂 Kelikään ei ole ollut niin suotuisa, kylmää ja tuulta vaan 😂

Lumilla pukkasi nyt heti sitten jotain uhmaa ja kiukkua joka kestää säännöllisenä aamusta iltaan. Kaikesta vedetään herneet ja sitten heittäydytään kumoon lyöden pää vielä mahdollisesti lattiaan josta aiheutuu lisähuuto. Pienin ja hänelle suurin harmitus iski kun ei päässyt tuolille istumaan missä Iina juuri sillä hetkellä istui, yritti töniä siskoa pois ja huuti niin että varmasti kuului naapuriin 😂 Itse yritin vaan keskittyä johonkin muuhun ja annoin Samin hoitaa, hänhän on kuitenkin päivät töissä lomailemassa niin jaksaa illat tässä. Valetta tuokin...Viimeksi tänään olen märehtinyt sitä että kun itsellä on pinna kireällä ja uuvuttaa niin kummasti se toinenkin aikuinen on yhtäkkiä samanlainen vaikkei hänellä siihen syytä olisikaan. Muutaman tunnin aikana ehdin monen monta kertaa harmitella että miksi uppoutuu ennemmin puhelimen syövereihin kun lasten kanssa olemiseen. Luulen aina ansainneeni vähän levähtää kun päivät on hektisiä eikä omaa aikaa ole niin ei sitä ole hirveästi edes silloin kun toinen on kotona, ellei lähde vaikka koirien kanssa ulos. 

Mutta on Sami siis lasten kanssa kyllä, minun pitää vaan pyytää vähän tiuhempaan toisinaan ja toisinaan ei tarvitse. Hänenkin aspergertutkimukset etenee joskus niin tiedetään sitten että miten edetään mutta minun tarvitsee vaan olla paljon selkeämpi siitä että mitä haluan ja milloin haluan niin kyllä se järkkääntyy eikä hän koskaan ole lapsia unohtanut ja kadonnut kokonaan puhelimen syövereihin 😂😂 Ja itse kun sen huomaan niin osaan olla enemmän sitten itse läsnä enkä lähde öyhöttämään minnekkään ilmoittamatta.

 

siinä joku kiukkukohtaus menossa 😂😍

Minulla on jo jonkin aikaa ollut ongelmana aamuiset päänsäryt. En välttämättä herää siihen että päähän koskee mutta herätessä heti ensimmäisenä tuntuu ohimolla jyskettä, usein vasemmalla. Tätä on kestänyt nyt ehkä reilun viikon, viime yönä sitten päätin ottaa tyynyn kokonaan pois josko se auttaisi. Huono idea. Yritin puoli yötä saada unta, asennot oli huonoja, molemmat kädet puutui enkä lopulta pystynyt kunnolla liikkumaan. Otin tyynyn takaisin ja sain pari tuntia nukuttua ennen kuin Iina tuli herättämään kuuden aikaan. Varmaan tästä syystä tuntui etten saa mitään aikaan, tupakatkin loppui eilen ja ajattelin että lopetan kymmenettä kertaa tänä vuonna mutta aiheuttikin vain lisää pinnan kiristystä. Muina kertoina on kyllä onnistunut ihan hyvin, ärsytys on iskenyt yleensä vasta noin viikon jälkeen mutta tänään oli ilmeisesti muuten vaan tosi huono hetki yrittää uudelleen olla polttamatta. Haluan vaan päästä tuosta tavasta eroon ja aion siinä onnistua, kuukausi on ollut pisin mitä ollut ilman ja olen siitä koukusta päässyt irti uudelleen ja uudelleen. Ärsyttää ettei tänään onnistunut mikään 😅 

tärkeä laite kun niskat kipeät aina

 

Eilen oli kiva päivä Lumin kiukusta huolimatta. Oltiin ulkona palelemassa, Iina askarteli hirmuiset määrät ja illalla paistoin banaanilettuja jotka maistui kaikille 😍 Sain pestyä pyykit ja astiat niin tänään ei niitä ollut ollenkaan, samoin kävin vähän vaille 11 illalla kaupassa. Oli vähän ahdistavaa olla melkein viimeinen asiakas niin juoksin vaan sisälle, kamat kasaan ja puolijuoksua ulos 😂😂

Iinan liimailut ja leikkelyt yhdeltä päivältä

 

Tänään annoin Lumin kiukun mennä ihon alle ja harmittaa, ärähdin takaisin kerran kun läträsi Iinan vesiväreillä ja piti kädet mennä pesemään. Huuto raikasi ja heittäytyi taas levälleen ja tuntuu niin ärsyttävältä tehdä asioita noin ison rääkymisen ja draaman kera että suutahdin vähän siinä mutta lepyin kyllä tosi äkkiä ja rutistelin pikku vauvelia ja pyysin anteeksi. Lumi vaan nykyään on ollut pääosin ihan onnellinen ja kikattavainen taapero niin tämmöinen pidempiaikainen paha mieli menee mulla tunteisiin vaikken haluaisi. Kuormitun kun en voi tehdä mitään, Iinakin niin hienosti kaiken tuon kestää. Lumi saattaa häntä lyödäkin eikä Iina ole moksiskaan. Paraikaa nytkin Lumi huutaa ulkona, en tiedä miksi, harmittaa hänen puolestaan mutta eipä hän tätä aikaa muista isompana 😅 Minä muistan kyllä, ja Iinakin 😂😂

Pakko mainita vielä nivelrikkoisen ongelmia näin arjen touhuissa. Olen paljon kuullut sitä että kaikkien äitien olisi pakko tehdä ruokaa ja tykätä siitä ym painostavaa. Viimeksi tänään ja eilenkin muistin että miksen kauheasti tee, tai teen mutta kipujen kera aina. Pilkoin tytöille välipalaksi viinirypäleitä ja sen ajan mitä sitä tein ja katsoin alaspäin niin alkoi niskoja särkeä. Usein jos joudun pidempään tekemään, kuorimaan ja pilkkomaan vaikka perunoita niin kipeytyy jo monikin paikka eikä se alaspäin katsominen tunnu hyvältä. Mutta silti teen lapsilleni ruokaa ja paistan lettuja, ehkä ehdin välissä jo unohtaa että kuinka kivuliasta se onkaan 😂😂 Vähän arki välillä kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan mutta minkäs teet, nauttia pitäisi kaikesta, sitä opetellaan lopun elämää 💗

tuli hyviä vaikka rikoin melkein kaikki 😂

helppo resepti 😂 ruokajakoti.fi

 

Vastapainoa saan onneksi ohjelmista joita olen nyt innostunut katsomaan. Kausittain yleensä seuraan jotakin mutta harvoin on mitään pysyviä juttuja ollut. Tänään aloitin Yle areenalta katsomaan McLeodin tyttäriä alusta asti, niitä seuraillut telkkarista aamuisin välillä kun ehtinyt. Toinen kiva ollut Australian Bachelor josta tulee tänään viimeinen jakso, katsotaan kenet Richie valitsee 😍😍 ja viimeisimpänä katsonut Home and away, kaikki australialaisia ohjelmia, ihanan kuuloista, ei niin aivoja väsyttävää kun jotkut brittiaksentit 😂 Tuota Home and awayta olisi kiva myös päästä alusta asti katsomaan, mutta on se hyvä noin kesken kaikenkin seurailla 😅

Iina tänään niin ihanasti sanoi kun tuossa vielä kävivät ulkona ja käskin takin laittaa kun oli viileää ja tuuli niin sanoi että haluaisi äidin vaihtaa. Niin ihanasti tämä loma alkanut, mutta niinhän se kai menee kun pääsee olemaan kotona ja hölläämään niin vähän saattaa alkuun harmittaa ja väsyttää. Kunhan Lumin uhma väistyisi ennen kuin loma on ohi 😅😂😍💗💗

metrin mittainen tyllerö, vähän yli 💗 Lumi oli reilu 75 cm 💗