torstai 30. joulukuuta 2021

Synkkä teksti, vuoden viimeisen viikon avautumiset part 2


Moni tykkää varmasti lukea iloisia ja vauhdikkaita postauksia joten tämä saattaa olla vähän liian synkkä joillekin, pahoittelut. Oma elämä ei ole aina ollut kivaa ja kyllä mä niistä huonoistakin haluan kertoa. Vaikeuksien kautta voittoon eikä kenenkään elämä hymyile jatkuvasti.

Meidän suhde eteni lopulta aika vauhdilla, en tiedä kuka sitä halusi että nopeasti sitä ja tätä. Varmaan minä 😂😂 Oli kiire edetä ja elää onnellista elämää 😄 Kaikki oli ihan kesken ja epäselvää muuten paitsi sen osalta että halusin Iinalle sisaruksen suht pienellä ikäerolla ja kaiken sekavuuden keskellä tulinkin raskaaksi maaliskuussa ❤ Muistan vieläkin sen päivän kun kerroin Samille ja näytin testin, tuntui niin hyvältä ja mietin että kyllä kaikki varmasti järjestyy ja meistä tulee tosi onnellisia 😄 Olin ehkä vähän sinisilmäinen enkä tajunnut yhtään miten paljon töitä vaatii suhde missä molemmat ottanut nenilleen aika pahasti eikä toipumisaikaa ollut yhtään. 

Sami ei koskaan edes virallisesti muuttanut minun luo vaan piti osoitteen entisessä kodissa siihen saakka että se myytiin ja siirtyi sitten posti restanteen. 

Alkuraskaus oli väsyttävää, sain siitä Samilta välillä sanomista kun en jaksanut tehdä mitään, pahoitteli toki jälkeenpäin. Puolen välin aikaan oli hyvä kausi eikä enää ollut paha olo tai vielä kipuja, mutta sitten alkoi liitoskivut ja iskiasjomotukset. Olin todella kipeä, mitään ei voinut tehdä ilman pelkoa että raajat repeää liitoksistaan, sitä oli vaikea kenellekään selittää kellä ei ole samaa ollut 😂😂 

Meidän suhteen pahimmat riidat oli silloin kun Lumia odotin, ja kun Lumi oli pieni vauva. Se oli välillä ihan jäätävää. Muistan kun olen itkien kuunnellut Samin paasausta ja tehnyt mieli vaan lähteä eikä ikinä palata, häntä ei edes kiinnostanut vaikka itkin ihan vuolaasti 😅🙄 En muista enää mistä riideltiin mutta varmasti ihan kaikesta silloin. Ei edes tunnettu toisiamme, asperger diagnoosi olisi varmasti ollut tuolloin jo todella auttava asia mutta luulin vaan että Sami on jotenkin häiriintynyt 😂😂 Onneksi suurin osa kaikesta paskasta on unohtunut mutta paljon turhaa on tuolta jäänyt myös kummittelemaan mieleen. Ja paljon myös puhuttiin, joka päivä jotain syvällistä.

Yksi lyhyt mutta sitäkin ärhäkämpi tilanne oli kun Sami viskasi mun silloisen kissan sohvalta lattialle ihan liian isolla kaarella. En tiedä mikä mulla päässä napsahti mutta menin hänen naaman eteen maha pystyssä huutamaan että mitä pahaa se kissa oli tehny ja jotain muuta mukavaa 😂😅 Ei siinä muuten mitään mutta Samin pojat oli myös meillä ja säikähtivät minua vähäsen ja lähtivät lopulta menemään kaikki. Lähdin itsekin hetkeksi ulos ennen heidän pakkautumista autoon ja paiskasin ulko-oven liian kovaa kiinni, se on ainoa mikä kaduttaa. Ei kissoja kuulu heitellä 😕 Kuulin jälkeenpäin poikien äidiltä ettei heidän tarvitse ikinä kuunnella minkäänlaista kinastelua, vaan silkkihansikkain kohdeltava. Toki meillä liikaa oli kränää mutta riidatonta elämää en pystynyt silloin enkä pystyisi vieläkään lupaamaan. Oli vaikeampaa tulla poikien kanssa juttuun tuon tapahtuman jälkeen vaikka sovinto kaikkien kesken tehtiinkin. Olen sen verran temperamenttinen et näytän hyvät jutut isosti mutta huonot näkyy myös 😬😬

Näitä on vähän inhottavaa muistella ja kirjoittaa, ei tule hyvä fiilis siitä miten huonosti meni eikä kumpikaan tiennyt oikein mitä pitäisi tehdä. Ero ei tuntunut kummastakaan oikealta vaikka sitä monta kertaa mietittiin. Sami tappeli exänsä kanssa ihan kaikesta mistä ikinä pystyi ja itse raskaana yritin saada pesää rakennettua vaikkei siellä pysyvästi ollut kuin Iina ja hänkin välillä poissa. Ja onneksi olikin, välttyi enimmiltä väännöiltä 🙄 Toki meillä oli ihan hirveästi hyvääkin, silloin kun meni hyvin niin meni ihan älyttömän hyvin, nykyään on vähän tasaisempaa, menee vähän välillä huonosti ja sitten ihan ok 😂😂 

Harmittaa vaan myöntää että oli vaikeaa ja riideltiin, molempien sanomiset oli ihan tyhmiä ja lapsellisia. Kai sieltä sitten tuli kaikki paha olo mitä kantanut sisällä, ihmiselle johon luotti mutta ikinä en enää uudestaan lähtisi tohon. Mutta pienenä kevennyksenä pakko sanoa että katsoin joku aika sitten Serranon perhettä ja kyllä meidän riidat oli ihan nyssyä heidän normielämän rinnalla 😂😂 

Omassa lapsuudessani oli myös paljon riitelyä vanhempien välillä eikä se todellakaan edes jäänyt siihen vaan nyrkitkin heilui. Piilouduin saunaan koirien ja kissojen kanssa kun pelotti niin paljon. Osittain tämän takia itelle tulee jo pienestäkin kinasta outo olo, vaikka tiedän että riitely on normaalia niin silti tuntuu että kaikki on pilalla. Vaikkei meillä ikinä ole samanlaista ollut niin silti otti päähän että Samikin laittoi mut läpi kaiken mahdollisen eikä yhtään armahtanut senkään takia että olin kokenut lapsena jo kaikenlaista. 

Tästä tulee tosi pitkä jos jatkan Lumin syntymän tähän niin vielä joudun kolmannen osan tekemään ja synkistelemään. Mutta sitten annan olla 😂😂 Uusi vuosi on toivottavasti ihana ❤

Tsemppiä niille kellä on menossa synkkä vaihe juuri nyt, tiedän monesta kokemuksesta että kaikki järjestyy ❤ Ollaan kaikki vaan ihmisiä ja mokaillaan, mutta sitten taas onnistutaan ja opitaan elämästä ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti