lauantai 1. tammikuuta 2022

Vuosi startatkoon vielä menneillä, part 3 :)

Hyvää uutta vuotta 2022 kaikille ❤

Vuoden viimeisestä postauksesta tuleekin nyt vuoden ensimmäinen 😅 Ihan vaan koska aika ei eilen riittänyt millään. Tein kaikkea kivaa perheeni kanssa enkä saanut rauhaa lapsilta voidakseni kirjoittaa 😄❤

Lumin laskettu aika oli 19.12.2019. Kesän aikana tai syksyn alussa Sami sai talon myytyä ja hän kokoaika mielessään mietti toisen ostamista. Käytiin kahdessa näytössä, samassa naapurustossa, joista jälkimmäinen iski meihin. Kalleimmat remontit oli tehty, katto, kosteat tilat ja putket ym niin se helpotti päästöstä. Muut remontit tehtäisiin sitten itse, ja alkuhuuman jälkeen sitä vasta huomasikin että miten paljon rempattavaa olikaan 😂😂 Olen tehnyt siitä postauksen blogin alkupäässä joka löytyy täältä

Marraskuussa päästiin tekemään remonttia, mulla oli jo aika iso maha mutta silti tein niin paljon kun vaan ikinä pystyin. Luulin että olisi nopea homma 😂😂 Lumin syntymään asti ähräsin, laskettu aika meni yli tasan viikolla ja jouluna muistan vaan maanneeni sohvalla enkä jaksanut enää maalata 😂 Joulupäivänä synnytys hiljalleen käynnistyi, Iina oli ollut sillä viikolla paljon isällään ja oli tullut jo kotiin kun mitään ei tapahtunut 😂 Heti alkoikin tapahtua, seuraavana yönä vietiin Iina Essille nukkumaan ja käytiin pökäisemässä Lumi maailmaan 😂❤🥰  Kahden aikaan oltiin sairaalassa ja seitsemältä aamulla oli käärö sylissä ❤ Synnytys oli Iinaan verrattuna todella helppo ja nopea, ilokaasun ja Samin hiustöyhtön avulla selvisin 😂 Olin ainoa Tapaninpäivän synnyttäjä joten kätilöitäkin riitti ❤

Toiveena oli päästä heti kotiin mutta Lumi oli hörppässyt lapsivettä niin jouduttiin jäämään muutamaksi päiväksi. Ensin meille luvattiin taaperohuone että Iinakin olisi päässyt mutta heti se peruttiin rs-viruksen takia. Nuo pari päivää oli suoraan sanottuna ihan kamalia 🙄 Mulla oli ihan älytön ikävä Iinaa 😭 Eikä Samikaan saanut olla pitkään, toki hän hoiti kotona koirat ja Iinaakin välillä niin ei oikein voinutkaan jäädä pidemmäksi aikaa. Essi auttoi Iinan hoidossa todella paljon 😍 

Olin jotenkin ihan sekaisin siitä etten päässyt kotiin, Lumikin tuntui aluksi tosi vieraalta. Koti-ikävän takia rakkaus Lumiin ei tullut heti ja olin aina tosi tyytyväinen jos Lumi pääsi hetkeksi kätilöiden luo kansliaan 😄 

Lumia seurattiin tosi tiiviisti sen takia kun oli vettä keuhkoissa ja ensimmäisenä yönä (muistaakseni) kätilö tuli keskellä yötä herättämään että vauva pitäisi viedä osastolle seurattavaksi kun hengitystiheys oli yli 100. Normaali oli kai jotain 60. Siinä sitten lähdettiin alas, sielläkään ei ollut muita vauvoja ja Lumi jäi hetken sylittelyn jälkeen sinne ja itse menin takas ylös tyhjään huoneeseen. Nautin siitä ja sain nukuttuakin. Aamulla menin heti syöttämään ja kaikki oli ok. Syytä ei koskaan selvinnyt että miksi hengitti niin tiuhaan, lääkäri sanoi vaan että parempihan se on että hengittää 😂😂 Totta 😅 Lumi oli kaikkien mielestä hirmu suloinen pikku vauveli, omasta mielestäni näytti vaan Anterolta 🤣❤ jos olisi ollut poika niin olisi saanut nimekseen Antero.

Sami toi Iinan sairaalan kahvioon kertaalleen ainakin tapaamaan minua. Vähän ankea paikka viettää aikaa mutta Iina ei saanut tulla ylös 😕 Niistä hetkistä en muista paljoa mutta kun heidän piti lähteä ja minun palata yksin ylös, sydämeni särkyi ihan totaalisesti 😭 Sami kantoi Iinan ulos ja Iina vilkutti mulle ennen kun katosivat kulman taakse ja muistan sen kamalan tunteen vieläkin niin hyvin että nousee edelleen kyyneleet silmiin ja ahdistus kurkkuun 😩😢 Menin huoneeseeni niin nopeasti kun pääsin ja itkin koko päivän, se oli ihan kamalaa. Yritin katsoa telkkaria ja miettiä muita juttuja mutta mikään ei oikein auttanut, päivät tuntui pitkiltä. Samin pojat kävi myös nopsaan kurkkaamassa siskoa ja kun nämä vaikeat päivät oli kestetty ja Lumi todettu terveeksi niin päästiin vihdoin lähtemään 🥰 Kotimatka tuntui pitkältä ja väsyneenä jotain jo kiukuttelinkin 😂 Iina oli Essillä joten nukuin päikkärit vauvan kanssa, tai ainaki yritin nukkua. Oli aika jännä tilanne, vauva ja isosisko 😍😍 Turhaan pelkäsin että Iina olisi mustasukkainen, hän otti vauvan mukaan meidän elämään todella hienosti ja oli selvästi ylpeä saadessaan olla siskona suojelemassa ❤❤ 

Nyt joudun hämmentyneenä toteamaan että tämä menneiden kaivelu jatkuu vielä 😂😂 Tulikin tosi pitkä tuosta synnytystarinasta kun palautui parin vuoden jälkeen monta muistoa mieleen mitä en vielä muistanut kun aloin tätä kirjottaa 😂😂 Ja pakkohan ne on ylös rustata kun tunteetkin palaa noihin päiviin tosi vahvasti 😬 Näin ne tilanteet näköjään elää 😅 Joten part 4 tulossa ennen kuin päästään kiinni siihen että mitä meille kuuluu noin muuten 😊 Paljon on suunnitelmia pyörinyt päässä 😅



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti