Blogin olemassaolon muistaminen

 Huh, pari vuotta hurahtanut ihan tosta vaan. Silti täällä on lukijoita käynyt, kiitos siitä 😊 Ikinä ei ole tarkoitus ollutkaan kokonaan lopetella, tarvitsin vaan taukoa keskittyäkseni tärkeisiin asioihin vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna tänne kirjoittelu olisi varmasti ollut mielelle hyväksi. Tapana kun ollut aika avoimesti kertoa kaikesta, oli palaute sitten mitä tahansa. 

Veljeni kanssa ollut vähän tekemisissä ja hänkin oli tsempit tuonne postaukseen laittanut 😊 Erot on aina hankalia ja eilen kun luin uudelleen tuon viimeisimmän päivityksen niin muistan yhä sen oudon tunteen mikä oli silloin, pelko aloittaa uutta ja toivo palata vanhaan vaikkei se mitenkään olisi toiminutkaan enää. 

Lasten kanssa varmaan erityisesti toivoo ettei elämässä olisi kauheasti kurjia asioita mutta eihän elämä aina ole pelkkää auringonpaistetta, eikä ennakkoon voi tietää miten joku asia tulee menemään. Lapset onneksi otti tilanteen todella hyvin, sopeutuivat uuteen arkeen sujuvasti ja sain naapureista nopeasti ystäviä jotka jeesivät tarpeen tullen. Ja yleensä huonoista tilanteista poikii jotain kivaa ja jännittävää kun vaan kohtaa tilanteet rohkeasti ja uskaltaa olla just se mitä on ja tehdä asioita mitkä on kivoja. 

Elämä kirkastui yllättävänkin nopeasti eron jälkeen, olen luonnostaankin selviytyjä enkä jää pitkäksi aikaa murehtimaan asioita mille ei mahda mitään. Olen kokenut niin paljon ettei vene kaadu helposti vaikka hetkiä olikin tuolloin kun tuntui etten enää ikinä löydä ketään, rakastan jakaa arkea toisen kanssa. Yksin oleminen on aina ollut vaikeaa, varmaan jo senkin takia että puhun niin paljon 😂😂 Onhan se ihan ok itsekseenkin jutella mutta pitkän päälle vähän tylsää.

Palailen varmaan taas tuttuun tapaani menneisiin paremmin uusien postauksien myötä mutta elämä on aika mallillaan ollut jo jonkun aikaa, löysin useampien tindertreffien jälkeen aika söpöläisen miehen joka yksien treffien jälkeen muutti saman katon alle 😍 Päivitin äsken profiilitiedot kun onhan tuota ikääkin tullut lisää ja samaten yksi tytön tyllerö on syntynyt reilu vuosi sitten. 💖

Esikoinen täyttää pian seitsemän ja aloittaa syksyllä koulun, keskimmäinen on reilu neljävuotias ja tosiaan pienin täytti huhtikuussa vuoden. Näihin kolmeen olen aikani käyttänyt mutta toivon että saisin panostettua taas tähän kirjoittamiseen, nytkin jotenkin tosi kivaa ja luontevaa palata tutun äärelle. 

Nythän tähän on hyvä paneutua kun tytöillä alkoi juuri kesälomat ja ovat melkein 24/7 kotona 😂

Kivaa kesäistä viikonloppua!💕

Äitinä olemisen haastavin kesä (2020) ja päätös muistelmille, vihdoin

 Jatkan nyt heti kun on tilaisuus, tämä paisuu kun pullataikina 😂😂

Mainitsin viime vuoden äitienpäivän osiossa että edellinen äitienpäivä ei mennyt ihan putkeen, lapset vietiin siis kaksi päivää äitienpäivän jälkeen toukokuussa 2020. Ja tästä koko jutusta mainittiin jo tahtomattani viime marraskuussa, kun sen kuukauden ainoa kirjoitelma aiheutti draamaa kommenttikenttään jossa minulle suht vieras henkilö otti tämän puheeksi. Se postaus onkin kerännyt urani enimmät lukijamäärät 😂 Kyllä aikomukseni oli kokoajan näistäkin asioista avautua koska rehellisyys ja elämän suuretkin alamäet on tärkeässä osassa ja näiden kokemusten ansiosta olen kuka olen tänään. Kaikki ei näistä tykkää avautua eikä tarvitse mutta minulle puhuminen ja kirjoittaminen on lääke ja keino eheytyä. Patominen ei sovi minulle yhtään, harmittaa etten jo tuohon aikaan kirjoittanut aktiivisesti vaikka blogi on ollut olemassa jo. Ehkä pelkäsin mitä ihmiset ajattelevat.

 

Heti seuraavana päivänä kun lapset olivat lähteneet päätin että muutan pois tästä remonttihelvetistä ja otan kaikkeen etäisyyttä. Sitä päätöstä lastensuojelun ihmiset ihmettelivät alkuun mutta myöhemmin sanoivat että olin ihan viisas ja aika jästipää kun sille päälle satuin 😂 Meillä kävi siis kylässä kaksi henkilöä, kutsutaan heitä vaikka A ja B. He raportoivat henkilölle joka päätti minun ja lasten elämästä, olkoon hän vaikka C. Koska muuten tämä olisi vaan sekavaa jorinaa ja lasun toistoa 😂😂

A ja B olivat mukavia, tykkäsin heistä, mutta C oli minua vastaan ihan alusta alkaen. Alkuun en saanut tavata tyttöjä pariin päivään vaikka toisin sanottiin. Suurin syy suostua tähän koko touhuun oli se että saan tavata tyttöjä kun haluan mutta heti seuraavana päivänä minulle kerrottiin ettei se mene niin. Heidän piti alkuun saada sopeutua sijoituspaikkaansa, mikä oli minulle kuitenkin ihan ok vaikka sydämeen sattui. Ja jos Iina oli menossa viikonlopuksi isälleen niin en saanut silloin nähdä häntä edes päivää ennen. 

Tapaamiset onneksi onnistui pääosin ihan kivuttomasti, käytiin heidän luona ja Lumi oli välillä meillä itsekseen jos Iina oli isällä ja sitten he olivat meillä molemmat. Sijoituspaikka kuskasi heitä edestakaisin ja juteltiin paljonkin siitä että miten ovat päätyneet lastensuojelun sijaisperheeksi. 

Nyt pakko tehdä sivukommentti tänne että seuraavana päivänä kun lapset olivat menneet ja oltiin itketty silmät päästä niin päädyimme myös ystäväni Sonjan kanssa parantamaan maailmaa ihan kahdestaan. Oltiin sovittu hänen kanssa treffit tuolle päivälle jo ajat sitten enkä kehdannut sen takia perua että lapset olivat poissa niin päädyttiin sitten vähän kupittelemaan 😂 Nukkumisen yhdistäminen pieneen hauskanpitoon oli oikeasti aika hyvä lääke vaikkei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä eikä alkoholi auta ongelmiin mutta se oli virkistävää. Sonja on ihana ihminen, kun luet tätä niin kiitos tuosta illasta, ja yöstä 😂💗💗 

Kaikki olisi varmasti mennyt kivasti ja kivuttomammin jos C ei olisi kiusannut minua. Aina kun soitti niin oli jotain valittamisen aihetta. Sanoi mm. että olen liian tunteellinen äidiksi. Elämän pitäisi olla lasten kanssa todella tasaista eikä itkua saisi näyttää. Sanoi myös että yksi lapsi olisi pitänyt riittää, oli virhe minulta tehdä toinenkin. Jankutti näitä samoja asioita myös Samille ja saikin hänet osittain aivopestyä ajattelemaan samaa, soittikin minulle ja kertoi että olivat C:n kanssa puhuneet että tunteilen liikaa. Sami on myöhemmin pahoitellut kyllä miljoonaan otteeseen että lähti mukaan tuohon eikä puolustanut minua ollenkaan 😌 

C käytti paljon värikynää (tai niin luulen) kun A ja B raportoivat hänelle. Esimerkiksi asuntoa etsiessä meni yksi näyttö pieleen kun välittäjä ei tullut ollenkaan ja olin kotona nyreissäni tästä. Myöhästyin vielä A ja B tapaamisesta, mutta istuin vaan lattialla ja rapsuttelin Saraa enkä muista että olisin mitenkään ollut sen oudompi kun muutenkaan, harmittelin vaan välittäjän käytöstä. Myöhemmin C raportoi että olin kiukutellut ja sekoillut monta päivää sen takia että en saanut asuntoa. Toinen hyvä esimerkki mistä vedin kyllä herneen nenään oli kun kerroin kotipalvelun työntekijälle että Iina on tosi huono syömään (on edelleen), niin C julisti etten anna lapsille ruokaa ollenkaan.Tai että jos en tee ruokaa niin lapset ei saa syödäkseen. Näin ihan vähän punaista tämän jälkeen. Samoin silloin kun kerroin että käydään tyttöjen kanssa usein kahvilassa nautiskelemassa joka C:n mukaan ei ollut lapsen edun mukaista toimintaa. 

 

Ja nämä julistukset hän teki Hollolassa kun oltiin palaverissa jossain ensikotipaikassa. En nyt muista yhtään sen paikan nimeä. C halusi laittaa minut 12 viikoksi tyttöjen kanssa sinne opettelemaan miten lapsia hoidetaan. Samin ei tietenkään olisi tarvinut tulla kun hän kävi töissä ja sitten minulla oli koirat joiden hoidosta ei olisi vastannut kukaan eikä niitä olisi saanut ottaa mukaankaan. Olisin asunut siellä viikot ja viikonloppuisin olisin päässyt käymään kotona. Ajatus tuosta ahdisti ihan älyttömästi, olen koti-ihminen enkä todellakaan halunnut olla poissa sieltä. En muista olinko tuolloin jo muuttanut mutta 1.6. sain asunnon ihan läheltä tästä jonne kamat kannettiin parissa päivässä ja laitoin paikat kuntoon salamavauhtia. Sain silloin heti A ja B tarkistuksen jälkeen tytöt yökylään 😍😍 

C sanoi että minun on pakko mennä tuonne tai en saa tyttöjä takaisin. Ehdotin että Iina voisi aloitella päiväkodin uudelleen niin pärjäisin kyllä jo itsekin, C sanoi ettei Iina missään nimessä mene hoitoon ennen kuin todistaisin tuolla pärjääväni. Ahdistuin ja tuntui etten voi voittaa, lapset ei pääse ikinä takaisin kotiin ja taistelen tuulimyllyä vastaan.

Niinkin meinasi käydä että jos olin häntä vastaan tai sanoin olevani eri mieltä niin uhkasi etten saa tavata lapsia kun olen niin epävakaa jatkuvasti. He passittivat minut tämän epävakauden takia myös psykoterapiaan missä kävin muutaman kuukauden ajan. Rakastin sitä terapeuttia ja käynnit siellä oli parasta koko tuossa ajassa. Hän oli ihan täysin minun puolella alusta alkaen ja kehotti jopa tekemään valituksen C:stä. Hän vielä silloin piti palaveria kollegoiden kanssa että toimiiko C ihan oikein ja kaikkien mielestä tuossa mätti ihan kaikki mikä voi vaan mättää. Vieläkin välillä mietin tuota ihanaa terapeuttia, oispa voinu jatkaa siellä aina vaan 😍😄 

Sain voimani takaisin muuton, hyvien yöunien ja ystävien ansiosta ja aivotkin heräsivät väsykoomasta. Essille, Minnalle ja Heidille tilitin tilannetta, Essille varmaan melkein päivittäin 😅 Tehtiin Samin kanssa asioita kahdenkin ja jopa nautittiin toisistamme kaikesta huolimatta. Lasten huostaanotto päättyi alle 30 päivän, ihme ja kumma. Mutta A ja B pysyivät meidän elämässä koko loppuvuoden suht tiiviisti. Samoin uhka siitä ensikodista. Mutta minulla kävi todella hyvä tuuri kun C jäi kesälomalle ja hänen tilalle tuli todella ihana ihminen. Hänelle sanoin etten mene sinne ensikotiin ja haluan Iinan päivähoitoon. He pitivät palaveria terapeuttini kanssa joka oli samaa mieltä ja näin se päätös siitä ensikodista purettiin. Kivi vierähti sydämeltä 💗 

En tiedä oliko C tarkoitus olla noin julma ja testata minua vai oliko vaan oikeasti tuollainen kaikille. Valitin hänestä A ja B:lle mutta hekin vaan puolustelivat häntä. Yritin myös vaihtaa työntekijää mutta sekin kiellettiin. Jäi mysteeriksi koko tyyppi mutten ikinä enää halua tavata häntä. Enkä halua ajatella lastensuojelua huonona asiana, sieltä vaan pitäisi poistaa vääränlaiset ihmiset. Ne ketkä oli oikealla asialla olivat todella ihania.

Loppuvuosi meni ihan kivasti, alettiin remppaamaan täällä uudelleen. Saatiin tyttöjen huone tehtyä jolloin päätin että muutetaan takaisin. Oltiin eri osoitteissa kolmisen kuukautta 😄 Iina aloitti elokuun alussa tuolla nykyisessä päiväkodissa ja täytti kolme vuotta pian sen jälkeen 💗 Lumi alkoi hiljalleen viihtyä kun oppi kääntymään masulleen, ja sinä kesänä minulla oli punkkikin jalassa. Ihan kamala herätys kun tajusin unen seasta että jalka kutisee ja siellä on patti, hyi hemmetti 😂

En muista syksystä tai talvesta että olisi ihmeitä ollut, vuoden vaihteessa lasutkin jäi pois meidän elämästä ja Lumi täytti vuoden 💓 Tuntuu että kaikesta tuosta on jo iäisyys vaikka vasta vuosi eletty ns. normaalisti. Parisuhdeterapiassa käytiin silloin ja käydään vieläkin. Kaikki muu on jäänyt ja hyvä niin. 

💗💗