Tykkimäki ja kaikkea muuta pientä

 Ainoa mahdollinen päivä käydä Tykkimäessä meni melkein huti kun kaikilla pukkasi flunssaa enemmän tai vähemmän. Lumi oli torstain ja perjantain pois hoidosta lämpöilyn takia ja Aamu tuli silmänräpäyksessä kipeäksi kun aivasti käydessään nukkumaan. Muutamat yöt olikin aikamoista heräilyä. Onneksi Anssi tuli kipeäksi vasta reissun jälkeen, muuten olisi jo toistamiseen jäänyt paitsi kivasta päivästä.

Iina oli jo niin iso likka että pääsi melkein kaikkiin yksin ja loppuihin aikuisen kanssa. Ihan hurjimmat toki oli poisluettu jo heti alkuunsa kun ei niihin kumpikaan meistä aikuisistakaan uskaltanut mennä, sovittiin että vuoden päästä ylitetään itsemme ja mennään johonkin mihin ei nyt uskaltanut. 😄

Minulle pahin oli Kouvola-pyörä, pelkään korkeita paikkoja ja aina lähtee jalat jotenkin alta kun pelkään jotain tippuvan ja siellä se tunne oli ihan jatkuva. 😅 Tytöt oli onneksi mukana. Lumi pääsi muutamiin laitteisiin myös yksin ja oli siitä ihan innoissaan, metrin mittainen tyllerö vihdoin ja se on iso juttu meille kaikille. Muutamat kiukut siellä meinasi yllättää mutta muuten selvittiin ihan kivasti. 

Yhden tyhmän virheen tein ja ostin likoille hattarat, eipä mennyt aikaakaan kun niiden kimpussa hääri ihan älytön määrä ampiaisia, toiseen hattaraan jota yritin siinä myös syödä niin mylvi yksi amppari niin pahasti ympäriinsä peppua heilutellen etten enää voinut syödä sitä. 😂 Toinen saatiin pitkän taistelun ja ympäriinsä juoksemisen jälkeen tuhottua. Ei ikinä enää mitään sokeripitoista tuolla, en yhtään tajunnut että niitä ampiaisia oli niin paljon vaikka aina niitä on ollut. 😏

Oli muuten tosi kiva päivä, Tykkimäellä viihdyn aina. Sieltä vietiin isommat tytöt iseilleen ja sunnuntai meni aika lailla vaan makoillessa ja töitä tehdessä. Laiskottaa vieläkin tosi paljon, en ole tehnyt tänään mitään. Iina kävi koulun jälkeen kaverin kanssa ulkona ja sen verran ulkoilin että saateltiin kaveri kotiin, siinäpä minun askareet tänään. 😂 Anssi ollut ensimmäisen yövuoron jälkeen kipeä ja kuumeinen ja saikulla joten normiviikko vähän muuttui minulle helpommaksi. Toki eihän se ole kiva kun toinen pärskii ja valittaa mutta nyt vaan toivotaan että itse säästyn koska en jaksa sitten hoitaa mitään asioita kipeänä. 😄

Pakko yrittää nyt soittaa uusi lääkäriaika noista polvista, kokonaan unohtunut kun tapellut asuntolainasta pankkien kanssa. Sekin yhä kesken jos joku miettii, toimitin perjantaina lisää dokumentteja pankkiin ja nyt taas vaan odotellaan, tällä viikolla olisi kyllä jo se myöntävä vastaus todella ihana saada. 😍 Sitten pääsisin esittelemään meidän uuden kodin. 💛 Mutta siis nyt on polvia särkenyt enemmän mitä ikinä, vaikka teen töitä istuen niin silti niitä kolottaa samalla ja joudun jatkuvasti etsimään parempaa asentoa. Samalla pitäisi varata aika fysioterapiaan ja Aamulle neuvola. En muista oliko vielä jotain asioita hoidettavana, on varmasti mutta olen vaan unohtanut. 😄

Päiväkodin kanssa yritetään keksiä Lumille jotain helpotusta hänen mielialoihin ja kiukkuihin. Joku reitti johonkin toimivaan olisi erittäin tervetullutta vaihtelua, nyt ollaan vaan kokeiltu kaikkia tyhjiä arpoja ilman toimivaa ratkaisua, puuduttavaa mutta minkäs tekee. 

Tuli mieleen vielä että kesälomalla löydettiin meidän parvekkeen alta eksynyt linnun poikanen, lapset tykästyi siihen ihan kamalasti. Otettiin se sisälle turvaan päivän jälkeen kun ei ollut lähtenyt mihinkään ja annettiin sille suolasokerivettä, vietiin se Heinolan lintutarhoille hoitoon kunnes on tarpeeksi iso lentämään. Se sirkutti meille ja joi sitä vettä tosi suloisesti, melkein olisi voinut sen pitää jos olisin tiennyt linnuista yhtään mitään. 😄

Kivaa alkanutta viikkoa!

Nivelrikko osana (lapsi)arkea

 Tästä aiheesta en varmaan ikinä puhu liikaa. Joskus tuntuu ettei minua ymmärretä ja usein huomaan selitteleväni miksen voi tai halua tehdä jotain asiaa. 

Silloin jo kun Iina syntyi niin tuntui harmilliselta etten kyennyt laskemaan pulkkamäkeä hänen kanssa tai ihan perus hiekkalaatikon reunalla istuminen tuntui vaikealta. Niistä ajoista tultu tähän päivään, kuusi vuotta mennyt ja tuntuu etten enää voi tehdä mitään ilman että sattuu. Kävin tosiaan lauantaina pienellä pyörälenkillä enkä ole vieläkään toipunut siitä, polvet on ihan turpeana yhä ja sohvalta on vaikea kammeta ylös. 

Keväisellä lääkärikäynnillä selvisi että nivelrikko oli edennyt parissa vuodessa eikä kävelyä enää suositella, kävelin silti. Vein usein aamuisin lapset kävellen päiväkotiin ja eskariin kun oli vaan yksi auto ja Anssi meni sillä töihin. Matkaa kertyi yhteensä noin neljä kilometriä, lasten tahtiin niin ei tullut hötkyiltyä. Asiaa harvoin auttoi loskakelit tai lumisade. Työnsin Aamua vaunuissa ja vedin tyttöjä pulkassa, se ei ollut hyvä idea. Likat onneksi tykkäsivät myös kävellä joten pulkka jäi äkkiä pois mutta joka päivä olin ihan muussia kun pääsin kotiin. Toivuin sohvalla monta tuntia ennen kun kykenin kunnolla liikkumaan. 

Kerroin aiemmin että koirista luovuttiin tämän takia. Se helpotti arkea tosi paljon, ikävä on välillä kova edelleen enkä halua oikein edes ajatella koko koiraa. En edes tiedä koska nään sitä. Vielä viime talvena asuttiin hissillisessä kerrostalossa mutta muutettiin isompaan joulukuussa. Ensimmäinen kerros muttei hissiä, ihan kamalaa mennä nuo 15 rappusta ylös tai alas.

Viime talvena kipeytyi molemmat kyynärpäät, vaikea suoristaa ja puristusvoimat ovat hiipuneet. Jos avaan vaikka pulloa niin se puristaminen sattuu kyynärpäähän. Tai jos kannan taaperoa tai kauppakassia niin sattuu ja voimat katoaa. Sanoin tästä lääkärissä ja se todettiin kummemmin tutkimatta tenniskyynärpääksi. Molemmissa yhtä aikaa. Pidin sitä vähän hassuna ja aion valitella niistä uudelleen kunhan kehtaan soittaa lääkäriin 😅 Olisi kiva jos ne kuvattaisiin, epäilen että niissäkin jotain rikkoa on. Se olisi kiva tietää ihan tulevien töidenkin kannalta koska jos en pysty jaloilla tekemään mitään niin mitäs sitten kun kädetkin on vähän sököt 😂😂

Olen kaikesta huolimatta ottanut pikkuhiljaa rauhallista lihastreeniä haltuun. Pakko se on jotain tehdä kun ei lenkkeilyä voi harrastaa. Olen löytänyt Youtubesta tosi kivan kanavan missä tehdään lyhyitä treenejä ja voi valita haluaako painojen kanssa tehdä käsiä vai kehon painolla pilatesta. Niissä teksteissä kivasti lukee että pärjäänkö vai en, aloittelijan treeneillä menty ja lihakset ollut aika ihmeissään kun en ole treenannut noin neljään vuoteen yhtään mitään. Kaikki loppui muistaakseni Lumin raskausaikana ja siitä saadun napatyrän takia. Nyt en anna senkään häiritä, senkus kipuilee. 

Välttelen kyllä joitain liikkeitä, kuten kaikkea hyppimistä, kyykkyjä, polvien taivuttelua ym. Käsien varassa olen sitkeästi ollut, juuri tein pienillä painoilla käsitreenin ja tuntui kyynärpäissä. Varsinkin punnerrukset ja lankuttelut.

Tähän vielä lisäksi jatkuva selkä-hartiajumitus ja kolotus 😂😂 Olen viime aikoina nukkunut sohvalla sen takia kun meidän sängystä oli joka aamu ihan hirveetä nousta kun alaselkään vihloi ja tuntui että olisin vähän halvaantunut. Sitten olinkin usein kiukkuinen kun ampiainen ja haastoin heti aamusta riitaa kaikkien kanssa kun ärsytti. 😄 Sohvalla nukkuminen auttoi vähän, en pyörinyt yhtään ja siinä on jotenkin helpompi olla. Välillä nukun sängyssä, joskus patjalla lattialla, milloin missäkin. 😂

Tulipas pitkä valitusvirsi 😂😂 Kaikesta huolimatta yritän tehdä asioita ihan normaalisti, siivota ja kokkailla. Viettää aikaa lasten kanssa, ja välillä miehenkin. Tiedän että kanssakulkijoita riittää vaikka kuinka ja toivotan tsemppiä jokaiselle jota nivelrikko koskettaa. 💖 Täältä saa vertaistukea ja ymmärrystä. 

Loppukevennyksenä pakko hehkuttaa että ollaan katsottu pari kertaa ensimmäinen Leijonakuningas ja mulla aukee hanat jo siinä alun laulussa 🥰😂😂 Se oli mun lapsuuden leffa, ja 101 dalmatialaista. Taisikin olla ainoat VHSsät mitä mulla oli. 😄 En oo ikinä katsonut Leijonakuningasta ilman dubbausta ja se on nyt viikonloppuna viimeistään tehtävä 😌 101 dalmatialaista katsoin alkuperäisillä äänillä vuosi sitten vasta 😂

Lääkärikäynti ennen juhannusta

 Minulle oli tosiaan varattu reilun tunnin aika lääkäriin ennen juhannusta ja ajattelin siitä kirjottaa sitten kun saan b-lausunnon kotiin. No se ei ole edelleenkään tullut enkä kohta muista koko käynnistä mitään niin kirjoitan siitä nyt. 

Oli kuuma, hyvin tärkeä tieto 😂 Saavuin ihan ajallaan mutta meinasin hätääntyä että pitääkö mennä ylös vai alas, jäänkö puolitiehen rappusiin kökkimään odottamaan että jostain kuuluu nimeni, päätin kuitenkin olla rohkea ja käydä neuvonnasta kysymässä 😂😂 En tiedä miksi tuollaiset tilanteet jännittää välillä.

Löysin oikealle ovelle ja odotin 20 minuuttia, olo oli ihan seesteinen eikä maskista huolimatta ollut kauhean kuuma. Kunnes lääkäri kutsui sisälle ja jouduin puhua hänelle. En tiedä miksi semmoiset tilanteet laittaa hikoiluvaihteen päälle mutta niin kävi taas kerran. Yritin olla coolisti penkissä kunnes tunsin niskasta lähtevän hikikarpalon jolloin oli pakko nousta ja mennä lääkärin selän taakse kuivaamaan niskaa ja selkää hiestä 😂😂 

Lääkäri oli onneksi nenä kiinni tietokoneessa ja luki tekstiäni hiljaa ja keskittyneesti. Ensimmäinen vartti varmaan menikin noin. Onneksi kannassa luki että olin kuitenkin asiallinen nainen 😂 

Viimein päästiin asiaan ja hän pyysi tekemään yhtä ja toista. Kyykkyyn en päässyt ollenkaan, pöydällä maatessa polvet kuitenkin pyörivät ja toimivat ihan hyvin, painon kanssa eivät ole voimissaan ollenkaan. Lumpiot oli väljät ja kävellessä paukkui. Oli samaan syssyyn juuri selkäkin kipeä ja vasen käsi, joten olin ihan rampana siellä. Siitäkin luki miten liikuin tosi vaivalloisesti 😅 Sain kortisonipiikin käteen joka ei auttanut loppuunsa yhtään ja tällä viikolla soittelinkin uutta aikaa tohtorille. Selkä ja niskatkin on kipeät kokoaika.

Lääkäri sanoi, jos siis ymmärsin oikein, ettei minulla ole nivelrikkoa ollenkaan alunperin vaan että rustoni jostain syystä katoaa aiheuttaen sen nivelrikon. Selitti sitä sillä että nivelrikko näkyy röntgenissä, tämä minun vaivani näkyi magneettikuvassa muttei röntgenissä. Sanoi ettei edes tiedä miten tämä pitäisi diagnosoida eikä tiedä miten etenee kun ei ole ennen törmännyt vastaavaan. Samaa sanoi erikoislääkäri helmikuussa joka katsoi ne magneettikuvat. Ettei ole ennen tavannut samanlaista ja olen vielä suht nuorikin 😅😂 Kerron vaan siis samaa mitä se lääkäri puhui, en tiedä mikä johtaa mihinkin ja mistä johtuu mikäkin. Toivottavasti selviää lisää jos ja kun pääsen uudestaan kuvattavaksi 😊

Puolitoista tuntia meni yllättävän äkkiä, siihenkin lääkäri kommentoi ettei noin pitkiä aikoja jaeta kyl kellekkään mutta hänellä ei ilmeisesti ollut jonoa 😂 Juteltiin paljon, kyseli psyykkistä vointia kun ollut näitä kipuja ja vaivoja. Onneksi sen suhteen asiat ovat ihan hyvin, olen jo vähän hyväksynyt sen etten voi tehdä kaikkea. Tai jos teen niin sitten vaan hyvät kipulääkkeet kehiin 😂😂 Sami tekee onneksi mitä käsketään 😂💗 Paraikaa asentelee pihalaattoja uudelleen kun on vaivannut minua jo viime kesästä, silloin ne kaikki nostelin ja putsailin rikkaruohot. Painaa ainakin 30 kg per laatta niin jäi sitten kesken kun en jaksanut, kohta ne on laitettu kun herra tuolla puhkuu ja puhisee 😍😎

Viime aikoina ärsyttänyt niska- ja päänsäryt joten lääkäri mittasi verenpaineen joka oli ihan ok. Kehotti herkästi vaatimaan lisää magneettikuvia niin kroppani todellinen tilanne selviää. Luulen että sormissa, ranteissa, olkapäissä ja niskassa on myös jotain häikkää. 

Lausunnossa lukee ettei tämänhetkiset työkuviot enää sovi, toimistotyötä voi harkita. Voin tähän laittaa pätkiä siitä lausunnosta mutta siinä on niin paljon lääkärikieltä mitä en ymmärrä niin niillä tiedoilla en itse tee mitään, josko joku muu taho niitä tajuaa 😅

 

En tiedä saako noista tolkkua, on niin isoja mitä tähän nyt mahtuu 😂

 

Mutta lääkäri oli tosi kiva, olisin halunnut hänen luo uudelleen mutta uutta aikaa varatessa hoitajakin sanoi ettei hänelle enää pääse kun on lopettelemassa. Sanoikin olevansa keikkalääkäri. Harmi, kun tuntui minua ymmärtävän, toivottavasti tämä toinen on yhtä ihana 😊

Diagnoosina on siis primaarinen molempien polvien nivelrikko ja sen verran googletin että tuo primaarinen tarkoittaa sitä ettei siihen ole mitään varsinaista syytä. Minulla kai painaa geenit kun muita altistuksia ei ole olemassa.

Ihana kamala kesäloman alku

 Kaksi päivää Iinan lomaa takana ja oon jo ihan loppu 😂😂 Aina on sellainen ruusuinen ja vaaleanpunainen kupla omassa päässä että miten ihanaa ja leppoisaa tulee olemaan kun ollaan vaan ilman suurempia aikatauluja ja stressiä keskenämme kesästä nauttien. No eihän se niin mene koskaan 😂 Kelikään ei ole ollut niin suotuisa, kylmää ja tuulta vaan 😂

Lumilla pukkasi nyt heti sitten jotain uhmaa ja kiukkua joka kestää säännöllisenä aamusta iltaan. Kaikesta vedetään herneet ja sitten heittäydytään kumoon lyöden pää vielä mahdollisesti lattiaan josta aiheutuu lisähuuto. Pienin ja hänelle suurin harmitus iski kun ei päässyt tuolille istumaan missä Iina juuri sillä hetkellä istui, yritti töniä siskoa pois ja huuti niin että varmasti kuului naapuriin 😂 Itse yritin vaan keskittyä johonkin muuhun ja annoin Samin hoitaa, hänhän on kuitenkin päivät töissä lomailemassa niin jaksaa illat tässä. Valetta tuokin...Viimeksi tänään olen märehtinyt sitä että kun itsellä on pinna kireällä ja uuvuttaa niin kummasti se toinenkin aikuinen on yhtäkkiä samanlainen vaikkei hänellä siihen syytä olisikaan. Muutaman tunnin aikana ehdin monen monta kertaa harmitella että miksi uppoutuu ennemmin puhelimen syövereihin kun lasten kanssa olemiseen. Luulen aina ansainneeni vähän levähtää kun päivät on hektisiä eikä omaa aikaa ole niin ei sitä ole hirveästi edes silloin kun toinen on kotona, ellei lähde vaikka koirien kanssa ulos. 

Mutta on Sami siis lasten kanssa kyllä, minun pitää vaan pyytää vähän tiuhempaan toisinaan ja toisinaan ei tarvitse. Hänenkin aspergertutkimukset etenee joskus niin tiedetään sitten että miten edetään mutta minun tarvitsee vaan olla paljon selkeämpi siitä että mitä haluan ja milloin haluan niin kyllä se järkkääntyy eikä hän koskaan ole lapsia unohtanut ja kadonnut kokonaan puhelimen syövereihin 😂😂 Ja itse kun sen huomaan niin osaan olla enemmän sitten itse läsnä enkä lähde öyhöttämään minnekkään ilmoittamatta.

 

siinä joku kiukkukohtaus menossa 😂😍

Minulla on jo jonkin aikaa ollut ongelmana aamuiset päänsäryt. En välttämättä herää siihen että päähän koskee mutta herätessä heti ensimmäisenä tuntuu ohimolla jyskettä, usein vasemmalla. Tätä on kestänyt nyt ehkä reilun viikon, viime yönä sitten päätin ottaa tyynyn kokonaan pois josko se auttaisi. Huono idea. Yritin puoli yötä saada unta, asennot oli huonoja, molemmat kädet puutui enkä lopulta pystynyt kunnolla liikkumaan. Otin tyynyn takaisin ja sain pari tuntia nukuttua ennen kuin Iina tuli herättämään kuuden aikaan. Varmaan tästä syystä tuntui etten saa mitään aikaan, tupakatkin loppui eilen ja ajattelin että lopetan kymmenettä kertaa tänä vuonna mutta aiheuttikin vain lisää pinnan kiristystä. Muina kertoina on kyllä onnistunut ihan hyvin, ärsytys on iskenyt yleensä vasta noin viikon jälkeen mutta tänään oli ilmeisesti muuten vaan tosi huono hetki yrittää uudelleen olla polttamatta. Haluan vaan päästä tuosta tavasta eroon ja aion siinä onnistua, kuukausi on ollut pisin mitä ollut ilman ja olen siitä koukusta päässyt irti uudelleen ja uudelleen. Ärsyttää ettei tänään onnistunut mikään 😅 

tärkeä laite kun niskat kipeät aina

 

Eilen oli kiva päivä Lumin kiukusta huolimatta. Oltiin ulkona palelemassa, Iina askarteli hirmuiset määrät ja illalla paistoin banaanilettuja jotka maistui kaikille 😍 Sain pestyä pyykit ja astiat niin tänään ei niitä ollut ollenkaan, samoin kävin vähän vaille 11 illalla kaupassa. Oli vähän ahdistavaa olla melkein viimeinen asiakas niin juoksin vaan sisälle, kamat kasaan ja puolijuoksua ulos 😂😂

Iinan liimailut ja leikkelyt yhdeltä päivältä

 

Tänään annoin Lumin kiukun mennä ihon alle ja harmittaa, ärähdin takaisin kerran kun läträsi Iinan vesiväreillä ja piti kädet mennä pesemään. Huuto raikasi ja heittäytyi taas levälleen ja tuntuu niin ärsyttävältä tehdä asioita noin ison rääkymisen ja draaman kera että suutahdin vähän siinä mutta lepyin kyllä tosi äkkiä ja rutistelin pikku vauvelia ja pyysin anteeksi. Lumi vaan nykyään on ollut pääosin ihan onnellinen ja kikattavainen taapero niin tämmöinen pidempiaikainen paha mieli menee mulla tunteisiin vaikken haluaisi. Kuormitun kun en voi tehdä mitään, Iinakin niin hienosti kaiken tuon kestää. Lumi saattaa häntä lyödäkin eikä Iina ole moksiskaan. Paraikaa nytkin Lumi huutaa ulkona, en tiedä miksi, harmittaa hänen puolestaan mutta eipä hän tätä aikaa muista isompana 😅 Minä muistan kyllä, ja Iinakin 😂😂

Pakko mainita vielä nivelrikkoisen ongelmia näin arjen touhuissa. Olen paljon kuullut sitä että kaikkien äitien olisi pakko tehdä ruokaa ja tykätä siitä ym painostavaa. Viimeksi tänään ja eilenkin muistin että miksen kauheasti tee, tai teen mutta kipujen kera aina. Pilkoin tytöille välipalaksi viinirypäleitä ja sen ajan mitä sitä tein ja katsoin alaspäin niin alkoi niskoja särkeä. Usein jos joudun pidempään tekemään, kuorimaan ja pilkkomaan vaikka perunoita niin kipeytyy jo monikin paikka eikä se alaspäin katsominen tunnu hyvältä. Mutta silti teen lapsilleni ruokaa ja paistan lettuja, ehkä ehdin välissä jo unohtaa että kuinka kivuliasta se onkaan 😂😂 Vähän arki välillä kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan mutta minkäs teet, nauttia pitäisi kaikesta, sitä opetellaan lopun elämää 💗

tuli hyviä vaikka rikoin melkein kaikki 😂

helppo resepti 😂 ruokajakoti.fi

 

Vastapainoa saan onneksi ohjelmista joita olen nyt innostunut katsomaan. Kausittain yleensä seuraan jotakin mutta harvoin on mitään pysyviä juttuja ollut. Tänään aloitin Yle areenalta katsomaan McLeodin tyttäriä alusta asti, niitä seuraillut telkkarista aamuisin välillä kun ehtinyt. Toinen kiva ollut Australian Bachelor josta tulee tänään viimeinen jakso, katsotaan kenet Richie valitsee 😍😍 ja viimeisimpänä katsonut Home and away, kaikki australialaisia ohjelmia, ihanan kuuloista, ei niin aivoja väsyttävää kun jotkut brittiaksentit 😂 Tuota Home and awayta olisi kiva myös päästä alusta asti katsomaan, mutta on se hyvä noin kesken kaikenkin seurailla 😅

Iina tänään niin ihanasti sanoi kun tuossa vielä kävivät ulkona ja käskin takin laittaa kun oli viileää ja tuuli niin sanoi että haluaisi äidin vaihtaa. Niin ihanasti tämä loma alkanut, mutta niinhän se kai menee kun pääsee olemaan kotona ja hölläämään niin vähän saattaa alkuun harmittaa ja väsyttää. Kunhan Lumin uhma väistyisi ennen kuin loma on ohi 😅😂😍💗💗

metrin mittainen tyllerö, vähän yli 💗 Lumi oli reilu 75 cm 💗

Nivelrikko osana jokapäiväistä elämää

Vuonna 2013 kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä kipeytyneiden polvien takia. Olimme juuri muuttaneet Kuopiosta Hollolaan ja purin muuttolaatikoita kun en enää päässyt kyykystä ylös. Lääkäri määräsi jotain kipulääkkeitä ja se oli siinä. Vaihtelevasti kävin niitä valittelemassa vuosien varrella ja fysioterapeutin kanssa kävin jumppaamassakin. 

Ennen kun tulin toista kertaa raskaaksi, soittelin polvikivusta lääkäriin melkein päivittäin koska olivat silloin tosi pahana. Kävin sairaalassa niitä näyttämässä kun omalle lääkärille ei päässyt, sain taas kipulääkkeitä. Tulin raskaaksi ja kivut hellittivät, se oli kivaa. Melkein ainoa hyvä asia siinä raskaudessa kaikkine oireineen 😂😂

Ranteet oireilivat vihlomalla kun olin kassatöissä, jouduin pitämään rannetukia molemmissa käsissä kun olin töissä ja kassapuolta piti vaihtaa joka kerta ettei sama käsi rasitu liikaa. 

Tässä reilun kymmenen vuoden aikana oireita on ollut kaikenlaisia, niille ei vaan ikinä tuntunut löytyvän syytä. Myös henkisesti ollut kaikenlaista, mieli järkkyy helposti ja välillä ahdistaa.

Magneettikuviin varattiin aika kuukausi ennen kun Lumin oli tarkoitus syntyä niin eihän siitä tullut mitään. Ihana hoitaja yritti kaikkensa että minulla olisi ollut hyvä olla mutta ei sen mahan kanssa ollut hyvä fiilis missään. Oli niin monta tyynyäkin pään alla ettei olisi koneeseen mahtunutkaan ja hoitaja mietti että lyönkö pääni 😂 Lopulta luovutettiin ja luvattiin uusi aika jota ei koskaan tullut kunnes reilun vuoden päästä kyselin itse sen perään. Sainkin uuden ajan nopeasti ja helmikuun alussa tänä vuonna siellä kuvauksessa lopulta pääsin käymään. Tulokset sain erikoislääkäriltä pari viikkoa myöhemmin. 

Ja eihän ne uutiset hyviä olleet. Polvet ovat jo todella kuluneet, rustoa ei ole paljoakaan enää jäljellä. Lääkäri kertoi mitä kaikkea en enää voi tehdä, eikä mistään ole tällä hetkellä hyötyä paitsi särkylääkkeistä joita en kuitenkaan ole ikinä polvisärkyyn syönyt. Kaikkeen muuhun kyllä. Nivelrikko on siis jokaisessa nivelessä, ollut minulla jo syntymästä asti ja todennäköisesti periytynyt ainakin toiselle tyttärelle. Se oli aika musertavaa kun en ollut näistä ollut tietoinen aiemmin. 

Aika pitkään märehdin itsesäälissä mutta lopulta sain aikaiseksi vähän perehtyä että olisiko mitään muita apuja olemassa kun särkylääkkeet. Olen niihin joskus lapsena koukuttunut ja oli sen takia pää kipeä joka päivä niin en halunnut sille tielle lähteä. Löysinkin muutamia nivelille suunnattuja luontaistuotteita ja vitamiinejakin syön tunnollisesti josko niistäkin jotain hyötyä olisi 😂 Ainoa ongelma on siinä että olen maailman huonoin nielaisemaan tabletteja, mieluummin ostan purutabletteja jos mahdollista. Nieltävät saavat aika helposti ykärefleksin aikaan. Ja on todella vaikea saada syötyä pillereitä säännöllisesti joka päivä, tuntuu etten muuta ehdi tehdäkkään kun syödä lääkkeitä 😂😂

osa ei siis liity niveliin mitenkään ja osa ei ole kuvassa ollenkaan 😂

erillisenä mainitsen tämän, aika tujua tavaraa 😂

 

Lisäksi olen käynyt todella pitkään ja suhteellisen säännöllisesti hierojalla avaamassa jatkuvia jumeja. Vasta kävin kahden tunnin ajalla mutta rahallisen tilanteen takia jouduin nyt laittamaan ainakin kesäksi sen tauolle. Toivottavasti pärjään nyt ilman 😅 Ja olen käynyt kerran jalkahoidossa, silläkin pääsee jo pitkälle kun jalat voivat hyvin eikä tule käveltyä sen takia huonosti. Itsellä ollut siis kovettumia jotka vaivatessaan aiheuttaa särkyä koko jalkaan ja alaselkäänkin. 

Onnekseni muut nivelet eivät ole vielä pahasti kipeytyneet, ranteet välillä ja sorminivelet kramppaa ja kolottaa toisinaan. Mutta heti jos teen jotain raskaampaa niin olen tosi kipeä ainakin päivän. Tulee kuumeinen olo ja kaikkialle särkee, en ennen osannut tuotakaan yhdistää mihinkään mutta tieto lisäsi tuskaa ja nyt tiedän vähän liiankin hyvin kaikki säryt. 

Kävelyä harrastan päivittäin ja se sujuukin hyvin vielä, pidemmille lenkeille lähtiessä olen ottanut etukäteen särkylääkkeen ettei koko loppupäivä menisi sen takia pilalle. Välillä lumpiot muljuaa kävellessä, joskus lapset on saanut ne melkein sijoiltaan jos istuu tai astuu polveni päälle 😅

vanhuksen kanssa ei kovaa vauhtia edes mennä enää 😅

yhtään ei ollut tiukka rako 😂😂

lenkkiseurani osasi pitää taukoja 😂😍

reippaasti kulkee jo, ja ihanaa kun ei tarvitse pukea 😍

 

Pihatöissä ja muuten raskaissa hommissa pitää ottaa tosi rauhallisesti vaikkei aina malttaisikaan, mutta heti jos alkaa rasittaa niin on lopetettava. Tuolloin kun nurmikkoakin leikkasin ja tein sahaushommia niin kyllä tuntui joka paikassa sen jälkeen 😂😂

En saa siis mm. juosta, hyppiä, kyykätä, kantaa mitään raskasta. Vuoden vaihteessa olin juuri aloittanut ja melkein saanut päätökseenkin yhden treeniohjelman jossa nimenomaan hypittiin ja kyykkyjä tehtiin. Sattui tosi paljon mutta tein ne silti luullen että auttaa kun saan lihasta ja olikin aikamoinen järkytys etten enää saanut näitä tehdä. Ihan kunnon kyykkyyn en tosin ole päässyt ainakaan viiteen vuoteen ja turha enää edes yrittää. 

Ihan kamalasti ärsyttää niissä tilanteissa kun haluaisi laskeutua lapsen tasolle tekemään jotain mutta päädynkin vain pylly pystyssä kumartumaan 😂 En ole lasten kanssa pulkkaillut tai istunut hiekkalaatikon reunalla leikkimässä, joskus mietin pidetäänkö minua välinpitämättömänä kun istun aina jossain muualla tai seison siinä laatikon reunalla. Voi kun voisinkin siinä muiden mukana leikkiä. Onneksi pulkkamäkeen on Iina päässyt eikä lapset ole muutenkaan sairauteni takia joutuneet mistään luopumaan. Joku muu vaan saa heidän kanssa touhuta, niinkuin taannoin ystäväni meni lasten perässä perhepuistossa kaikkiin linnoihin ja selvästi tykkäsi hänkin kiipeillä siellä 😂😍

Iina ymmärtää tosi hyvin jos ja kun en kaikkea tee, eikä se tarkoita etten haluaisi tehdä. Huonoina päivinä tarvitsen tukea kun istun vessanpöntölle ja sohvalta ylös nouseminen on kivuliasta. Joskus en saa päivän aikana mitään tehtyä, varsinkin rankkojen päivien jälkeen olen vähän laiska. Minulla on tosin muitakin sairauksia jotka tähän voivat vaikuttaa mutta ei nyt niistä sen enempää 😅

Suurimmaksi osaksi elän kuitenkin normaalia elämää punniten että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Töiden kannalta vähän haastavampi tilanne kylläkin ja tämän kuun lopussa saan toivottavasti tietää että voinko työllistyä normaalisti vai pitääkö kuntoutua tai mennä työkokeiluun eri paikkoihin nähdäkseni että pystynkö töihin. Se on pyörinyt paljonkin mielessä että onko minusta enää mihinkään. Olen opiskellut kaksi ammattia, molemmat aika fyysisiä, onko ollut turhaa kaikki. Polvien kunto taisi heiketä aika paljon kun tein lomittajan töitä kuusi vuotta sitten. Se oli rankkaa. 

Haaveena ei ollut olla kotiäitinä lopun elämää mutta olen jo suunnitellut tulevaisuutta siltäkin kantilta jos niin käy eikä paluuta normiarkeen enää ole. Huvittaa melkein ajatella että viimeksi kun jäin äitiyslomalle eläinsuojeluyhdistykseltä niin luulin todella palaavani töihin niinkuin muutkin mutta kuinkas kävikään 😂😂 Minulla on nyt kuitenkin tämä blogi jota aion aktiivisesti kirjoittaa, tätä voi kuitenkin aina tauottaa jos siltä tuntuu. Muutenkin ajattelin etsiä jotain kirjoitustöitä tai kirjoittaa jotain omaa juttua jotenkin muutenkin, kirjoittaminen on kivaa ja juttua tulee melkein luonnostaan 😄 Sitten ajattelin ilmottautua vapaaehtoiseksi jonnekkin minne tarvitaan aikuista kenellä on aikaa. Sitähän minulla tulee olemaan ainakin syksyllä kun molemmat tytöt on päiväkodissa ja itse ehkä vaan kotona 😂

loppukevennyksenä Lumin intohimo pinneihin 😍

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!! 💖💥