Nivelrikko osana jokapäiväistä elämää

Vuonna 2013 kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä kipeytyneiden polvien takia. Olimme juuri muuttaneet Kuopiosta Hollolaan ja purin muuttolaatikoita kun en enää päässyt kyykystä ylös. Lääkäri määräsi jotain kipulääkkeitä ja se oli siinä. Vaihtelevasti kävin niitä valittelemassa vuosien varrella ja fysioterapeutin kanssa kävin jumppaamassakin. 

Ennen kun tulin toista kertaa raskaaksi, soittelin polvikivusta lääkäriin melkein päivittäin koska olivat silloin tosi pahana. Kävin sairaalassa niitä näyttämässä kun omalle lääkärille ei päässyt, sain taas kipulääkkeitä. Tulin raskaaksi ja kivut hellittivät, se oli kivaa. Melkein ainoa hyvä asia siinä raskaudessa kaikkine oireineen 😂😂

Ranteet oireilivat vihlomalla kun olin kassatöissä, jouduin pitämään rannetukia molemmissa käsissä kun olin töissä ja kassapuolta piti vaihtaa joka kerta ettei sama käsi rasitu liikaa. 

Tässä reilun kymmenen vuoden aikana oireita on ollut kaikenlaisia, niille ei vaan ikinä tuntunut löytyvän syytä. Myös henkisesti ollut kaikenlaista, mieli järkkyy helposti ja välillä ahdistaa.

Magneettikuviin varattiin aika kuukausi ennen kun Lumin oli tarkoitus syntyä niin eihän siitä tullut mitään. Ihana hoitaja yritti kaikkensa että minulla olisi ollut hyvä olla mutta ei sen mahan kanssa ollut hyvä fiilis missään. Oli niin monta tyynyäkin pään alla ettei olisi koneeseen mahtunutkaan ja hoitaja mietti että lyönkö pääni 😂 Lopulta luovutettiin ja luvattiin uusi aika jota ei koskaan tullut kunnes reilun vuoden päästä kyselin itse sen perään. Sainkin uuden ajan nopeasti ja helmikuun alussa tänä vuonna siellä kuvauksessa lopulta pääsin käymään. Tulokset sain erikoislääkäriltä pari viikkoa myöhemmin. 

Ja eihän ne uutiset hyviä olleet. Polvet ovat jo todella kuluneet, rustoa ei ole paljoakaan enää jäljellä. Lääkäri kertoi mitä kaikkea en enää voi tehdä, eikä mistään ole tällä hetkellä hyötyä paitsi särkylääkkeistä joita en kuitenkaan ole ikinä polvisärkyyn syönyt. Kaikkeen muuhun kyllä. Nivelrikko on siis jokaisessa nivelessä, ollut minulla jo syntymästä asti ja todennäköisesti periytynyt ainakin toiselle tyttärelle. Se oli aika musertavaa kun en ollut näistä ollut tietoinen aiemmin. 

Aika pitkään märehdin itsesäälissä mutta lopulta sain aikaiseksi vähän perehtyä että olisiko mitään muita apuja olemassa kun särkylääkkeet. Olen niihin joskus lapsena koukuttunut ja oli sen takia pää kipeä joka päivä niin en halunnut sille tielle lähteä. Löysinkin muutamia nivelille suunnattuja luontaistuotteita ja vitamiinejakin syön tunnollisesti josko niistäkin jotain hyötyä olisi 😂 Ainoa ongelma on siinä että olen maailman huonoin nielaisemaan tabletteja, mieluummin ostan purutabletteja jos mahdollista. Nieltävät saavat aika helposti ykärefleksin aikaan. Ja on todella vaikea saada syötyä pillereitä säännöllisesti joka päivä, tuntuu etten muuta ehdi tehdäkkään kun syödä lääkkeitä 😂😂

osa ei siis liity niveliin mitenkään ja osa ei ole kuvassa ollenkaan 😂

erillisenä mainitsen tämän, aika tujua tavaraa 😂

 

Lisäksi olen käynyt todella pitkään ja suhteellisen säännöllisesti hierojalla avaamassa jatkuvia jumeja. Vasta kävin kahden tunnin ajalla mutta rahallisen tilanteen takia jouduin nyt laittamaan ainakin kesäksi sen tauolle. Toivottavasti pärjään nyt ilman 😅 Ja olen käynyt kerran jalkahoidossa, silläkin pääsee jo pitkälle kun jalat voivat hyvin eikä tule käveltyä sen takia huonosti. Itsellä ollut siis kovettumia jotka vaivatessaan aiheuttaa särkyä koko jalkaan ja alaselkäänkin. 

Onnekseni muut nivelet eivät ole vielä pahasti kipeytyneet, ranteet välillä ja sorminivelet kramppaa ja kolottaa toisinaan. Mutta heti jos teen jotain raskaampaa niin olen tosi kipeä ainakin päivän. Tulee kuumeinen olo ja kaikkialle särkee, en ennen osannut tuotakaan yhdistää mihinkään mutta tieto lisäsi tuskaa ja nyt tiedän vähän liiankin hyvin kaikki säryt. 

Kävelyä harrastan päivittäin ja se sujuukin hyvin vielä, pidemmille lenkeille lähtiessä olen ottanut etukäteen särkylääkkeen ettei koko loppupäivä menisi sen takia pilalle. Välillä lumpiot muljuaa kävellessä, joskus lapset on saanut ne melkein sijoiltaan jos istuu tai astuu polveni päälle 😅

vanhuksen kanssa ei kovaa vauhtia edes mennä enää 😅

yhtään ei ollut tiukka rako 😂😂

lenkkiseurani osasi pitää taukoja 😂😍

reippaasti kulkee jo, ja ihanaa kun ei tarvitse pukea 😍

 

Pihatöissä ja muuten raskaissa hommissa pitää ottaa tosi rauhallisesti vaikkei aina malttaisikaan, mutta heti jos alkaa rasittaa niin on lopetettava. Tuolloin kun nurmikkoakin leikkasin ja tein sahaushommia niin kyllä tuntui joka paikassa sen jälkeen 😂😂

En saa siis mm. juosta, hyppiä, kyykätä, kantaa mitään raskasta. Vuoden vaihteessa olin juuri aloittanut ja melkein saanut päätökseenkin yhden treeniohjelman jossa nimenomaan hypittiin ja kyykkyjä tehtiin. Sattui tosi paljon mutta tein ne silti luullen että auttaa kun saan lihasta ja olikin aikamoinen järkytys etten enää saanut näitä tehdä. Ihan kunnon kyykkyyn en tosin ole päässyt ainakaan viiteen vuoteen ja turha enää edes yrittää. 

Ihan kamalasti ärsyttää niissä tilanteissa kun haluaisi laskeutua lapsen tasolle tekemään jotain mutta päädynkin vain pylly pystyssä kumartumaan 😂 En ole lasten kanssa pulkkaillut tai istunut hiekkalaatikon reunalla leikkimässä, joskus mietin pidetäänkö minua välinpitämättömänä kun istun aina jossain muualla tai seison siinä laatikon reunalla. Voi kun voisinkin siinä muiden mukana leikkiä. Onneksi pulkkamäkeen on Iina päässyt eikä lapset ole muutenkaan sairauteni takia joutuneet mistään luopumaan. Joku muu vaan saa heidän kanssa touhuta, niinkuin taannoin ystäväni meni lasten perässä perhepuistossa kaikkiin linnoihin ja selvästi tykkäsi hänkin kiipeillä siellä 😂😍

Iina ymmärtää tosi hyvin jos ja kun en kaikkea tee, eikä se tarkoita etten haluaisi tehdä. Huonoina päivinä tarvitsen tukea kun istun vessanpöntölle ja sohvalta ylös nouseminen on kivuliasta. Joskus en saa päivän aikana mitään tehtyä, varsinkin rankkojen päivien jälkeen olen vähän laiska. Minulla on tosin muitakin sairauksia jotka tähän voivat vaikuttaa mutta ei nyt niistä sen enempää 😅

Suurimmaksi osaksi elän kuitenkin normaalia elämää punniten että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Töiden kannalta vähän haastavampi tilanne kylläkin ja tämän kuun lopussa saan toivottavasti tietää että voinko työllistyä normaalisti vai pitääkö kuntoutua tai mennä työkokeiluun eri paikkoihin nähdäkseni että pystynkö töihin. Se on pyörinyt paljonkin mielessä että onko minusta enää mihinkään. Olen opiskellut kaksi ammattia, molemmat aika fyysisiä, onko ollut turhaa kaikki. Polvien kunto taisi heiketä aika paljon kun tein lomittajan töitä kuusi vuotta sitten. Se oli rankkaa. 

Haaveena ei ollut olla kotiäitinä lopun elämää mutta olen jo suunnitellut tulevaisuutta siltäkin kantilta jos niin käy eikä paluuta normiarkeen enää ole. Huvittaa melkein ajatella että viimeksi kun jäin äitiyslomalle eläinsuojeluyhdistykseltä niin luulin todella palaavani töihin niinkuin muutkin mutta kuinkas kävikään 😂😂 Minulla on nyt kuitenkin tämä blogi jota aion aktiivisesti kirjoittaa, tätä voi kuitenkin aina tauottaa jos siltä tuntuu. Muutenkin ajattelin etsiä jotain kirjoitustöitä tai kirjoittaa jotain omaa juttua jotenkin muutenkin, kirjoittaminen on kivaa ja juttua tulee melkein luonnostaan 😄 Sitten ajattelin ilmottautua vapaaehtoiseksi jonnekkin minne tarvitaan aikuista kenellä on aikaa. Sitähän minulla tulee olemaan ainakin syksyllä kun molemmat tytöt on päiväkodissa ja itse ehkä vaan kotona 😂

loppukevennyksenä Lumin intohimo pinneihin 😍

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!! 💖💥