Pelastustöitä

 Eilispäivänä treenattiin Iinan kanssa taas pyöräilyä, tosi hienosti jo uskaltaa ajella ja luottaa itseensä kokoaika enemmän. Alkuun oli niin varma ettei osaa eikä opi. Pitää kuitenkin hankkia siihen vielä se työntövarsi, pienikin ylämäki saa matkan tyssäämään kokonaan ja joudun antamaan vauhtia 😂😂

Lumi oli vaunuissa mukana, hän halusi itse pukea hupparin ja kypärän päähän 😂 Ohikulkijat varmaan luulivat minun olevan jotenkin hysteerinen äiti kun pidän vaunuissakin lapsella kypärää 😂

💗💗

 

Ollaan oltu peräti kolme päivää kotona ja nyt jo tuntuu että tytöillä alkaa tulla tylsää kun ei autoilla missään. Puistossa ollaan kyllä paljon käyty mutta en ole nyt keksinyt mitään ihmeellistä sen Riihimäen reissun jälkeen. Sami keksi sunnuntaina kaikkea jännää muutenkin pääni menoksi niin ollut mieli taas todella maassa. Tein hänestä aloituksen facebookkiinkin kun alan olla todella epätoivoinen tässä suhteessa, ja onneton. Tyttöjen kanssa on kivaa mutta heti kun Sami tulee töistä niin haluaisin vaan vetäytyä muualle. En saa mitään aikaan ja tuntuu että turhaan tässä kotona edes mitään teenkään, todennäköisesti jos tämä näin hankalana jatkuu niin minun on myönnettävä ettei asperger ole minun pala kakkua. 

Samikaan ei tunnu motivoituneelta selvittämään kanssani mitään. Jotenkin tämä nyt vallitseva odottava ja toisiamme välttelevä tunnelma sopii meille molemmille ja katsotaan mitä tapahtuu. Olen nyt opetellut olemaan hiljaa sen sijaan mitä normaalisti teen eli puhun kaikesta pitkin päivää. Outoa se on kun ei ole tarvetta suuta avata, ei sitä tee toinenkaan ellei kysy että "juotko kahvia?" "Kumpi nukuttaa lapset?" Siinäpä meidän pakollinen kommunikointi 😅

Itse tosin sain eilen menoa illalla kun puistosta kotiutuessa huomattiin pihalla puun alla pieni linnunpoikanen joka yritti kiivetä puuhun siinä onnistumatta. Piipitti kovasti ja selvästi oli äitiä vailla. Tiesin että yhdessä linnunpöntössä on tänä keväänä ollut poikasia ja oletinkin tirpan olleen sieltä tipahtanut. Tyrkkäsin vauvan takaisin sinne ja jäin noin tunniksi seuraamaan että tuleeko äiti vai onko pönttö jo hylätty. 

 

Äitiä ei näkynyt ja lopulta rohkenin kiipeämään tikkaille ja taskulampun valossa koitin tihrustaa sisään ja näinkin sisällä kuolleen linnun. Oletin siis pesän poistuneen käytöstä, otin sen puusta alas, avasin ja otin pikkutirpan talteen sisälle. Yritin soittaa Heinolan lintutarhalle mutta se meni vastaajaan. Lopulta sain luonnonvaraisten eläinten hoitajan Orimattilasta langan päähän ja hän lupasi ottaa vauvan vastaan. 

Ihana syy lähteä kotoota lätkimään, lapsetkin menivät jo maate. Koukkasin Heidin kyytiin ja köröteltiin lintu viemään ja sen jälkeen suunnattiin Renkomäen absille mässäämään Heseen 😂😂 Piti vaan nopeasti tirppa viedä mutta oltiinkin monta tuntia liikenteessä. Avauduin Heidille taas meidän ongelmista, jippii, mutta naurettiin elämälle ja se tuntui hyvältä pitkästä aikaa 💗

oli ilmeisesti peipon poikanen 💗

 

Haluaisin että kotonakin olisi enemmän naurua ja rentoa kivaa yhdessäoloa eikä tarvitsisi joka hetki miettiä että mistä mies saa seuraavaksi kipinän kun ei ymmärrä minua yhtään. Osa minusta haaveilee kivasta kodista lasten kanssa jossain muualla ja osa edelleen toivoo että ihme tapahtuisi ja alettaisi tulla toimeen ilman että sitä joutuu niin kamalasti yrittämään joka hetki. 

Uusi matkakohde tuli kyllä mieleen kun hoidin pikkulinnun asioita, Heinolan lintutarhoille saa tietääkseni mennä katsomaan lintuja. Jos näin on, en ole vielä tarkistanut, niin vien tytöt sinne vaikka jo tällä viikolla 😍😍 Lumi ainakin rakastaa lintuja, miksei Iinakin. Naakkoja ainakin ruokki mielellään kun niihin törmännyt eri paikoissa 😅

Iinan piti ottaa kuva Lumin ponnarista 😍😂