Pojan syntymän jälkeen arki oli todella raskasta. Pimeä vuodenaika, toipuminen ja sairastelut vei mehut. Kotiin päästyä päivät oli pitkiä, poika tyytymätön 24/7. Tuntui että kaikki vähäinen energia meni siihen että Antero edes hetken olisi ollut tyytyväinen. Öistä otin ihan älytöntä stressiä kun Aamu heräsi joka kerta kun Antero itki joten nukuin niin että sain vauvan heti tissille jos oli levoton ja siinä ne yöt meni aika sumussa. Anssikaan ei vauvan olemiseen heti tottunut eikä välillä vieläkään saa nukuttua kun Antero herää syömään. Aamua sai käydä uudestaan nukuttamassa useita kertoja.
Toiveet ja odotukset viimeisen vauvan vauvavuodesta oli todella korkealla ja rymisten tulin alas pilvilinnoista kun tajusin ettei olekaan kivaa. Pinna kireällä jatkuvasta valvomisesta, mitään ei pystynyt tekemään kun vauva ei viihdy mitenkään päin missään. Tissini kipeytyivät jo synnärillä jatkuvan imetyksen takia, sielläkin hoettiin sitä kolmen tunnin välein imetystä mutta siihen ei päästy varmaan koskaan. Se tunne kun tissit on räjähtämässä maidonnousun takia mutta itket kun imettäminen sattuu hitosti ei ole mikään unelmien yhdistelmä todellakaan 😄 Nyt jo *lämmöllä muistelen* 😂
Viikon verran ehdittiin olla kotona kun Anterolle nousi yöllä kuume, aamulla kainalosta mitattuna oli jo yli 38. Ei yöllä herännyt edes syömään eikä oikein jaksanut olla rinnalla. Kiireen vilkkaa lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa sairaalaan.
Antero otettiin heti sisälle ja ruvettiin selvittämään kuumeen syytä. Napattiin pari tyylikästä pissanäytettä ja verta, sekä korona ja influenssatestit. Mitään ei päivystyksessä selvinnyt. Jokusen tunnin jälkeen Anssi lähti kotiin kun Iina oli yksin kuumeessa jäänyt vällyjen alle lepäämään ja me suunnattiin vauvan kanssa osastolle.
Itse olin myös kipeä, kuume nousi melkein 39 ja olo oli aika huono 😅 Onneksi hoitajia riitti Anteron joka sormelle ja itse vaan jäkitin huoneen nurkassa ja kiskoin särkylääkettä. Kävi ilmi että minulla oli kohtutulehdus johon sain antibiootit.
Anteron vointi heikkeni ekana päivänä ja yönä. Pumppasin maitoa jota annettiin nenämahaletkulla mutta yöllä se oli lopetettu ja siirrytty suonensisäiseen nesteytykseen. Antero vaan valitti vällyjen alla piuhoissa ja se oli aika pysäyttävää.
Useiden lisätestien jälkeen löydettiin enteroviruksen aiheuttama aivokalvontulehdus. Meidät siirrettiin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle jossa alkuun oli hoitaja Anteron kanssa kokoaika. Kipua lääkittiin opioideilla ja panadolilla. Happiviikset jouduttiin ottamaan lisäksi kun poika unohteli hengittää. Kokoaika pelkäsin että tila vaan huononee huononemistaan mutta onneksi ei 💙💙
Lääkkeet ja hyvä hoito alkoi tepsiä ja suht nopeasti sain pojan jo tissillekin. Näin kun tämän kirjoittaa niin tuntuu että oltiin iäisyys osastolla mutta viidessä päivässä oli Antero toipunut ja päästiin kotiin 💙
Kotona oli myös sairastettu, kaikki kerralla Anssia myöten joten heillä oli kaiketi vaikeampaa kun meillä 😅
Kotona odotti joulukorttikuvaukset ja muu jouluhässäkkä ❤️ Olipa herkistävää palata noihin aikoihin, tuntuu että siitä on iäisyys, vaikka vauva vasta reilu 4 kk 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti