Loma ei lähtenyt ihan niin mallikkaasti lentoon mitä suunnittelin. Ehkä juuri siksi kun olin suunnitellut että se menee kivasti 😄 Mulla oli ihan järjetön päänsärky koko alkuviikon, nukuin huonosti eikä ruoka maistunut. Sattui vaan päähän ja kiukuttelin siitä. Mies oli tämän viikon yövuorossa mikä ei yhtään auttanut kun hänkin nukkui päivät pitkälle. Tosi tahmeasti heräilin aamuisin lasten kanssa, onneksi hekin ovat aamujumeja ja katselevat piirrettyjä pitkään ennen aamutoimia 😊
Keskiviikkona otin itseäni huonosta olosta huolimatta niskasta kiinni ja lähdettiin käymään kotikonnuilla Voikkaalla. Jokunen vuosi sitten kun Lumi oli pieni niin käytiin samat paikat läpi ja siitä on tullut satunnainen rutiini lomaillessa. Ajomatka on sellainen minkä lapset jaksaa istua ihan mukisematta, joko nukkuvat tai sitten riehuvat. Menomatka oli riehakas ja tulomatka hiljainen 😄
Käytiin leikkikentällä, nyt se ei tuntunut niin hienolta kun viimeksi vaikka oletettavasti ollut pari vuotta sitten ihan samanlainen. Lapset hetken siinä viihtyi, Aamu kiipeili ja keinui. Isommat leikkivät hippaa ja kiipeilivät. Siitä matka jatkui Virtakiven sauna/kahvilaan. Oli niin kuuma ilma että lapset halusivat syödä jäätelöt sisätiloissa. Edelleen muistelen niitä aikoja kun asuttiin siinä lähettyvillä ja kyseinen tehdas oli autio, ikkunat rikki ja mietin aina että kummitteleekohan siellä kun kävelin ohi. Ei yhtään houkutellut luokseen ja nykyään se on suosittu kahvila. Tosi kiva että ovat sen kunnostaneet, hieno rakennus.
Olisi viihdytty pidempäänkin, ajatuksena oli vielä jättää auto siihen keskustan tuntumaan ja kävellä pieni lenkki mutta sen sijaan vaan ajeltiin hetki tutkaillen paikkoja. Aika kului niin äkkiä että piti jo lähteä ajamaan kotiin, välillä mietin voisinko vielä asua Voikkaalla mutta aina yhtä ihana siellä on käydä 💖
Eilen vein likat papuparkkiin riehumaan, jostain syystä ulkona hengailu ei oikein innosta tyttöjä mutta papuparkki toimii aina. Siellä oli sen verran porukkaa ettei oikein ajatukset levänneet vaikka niin ajattelin että saan hetken vaan olla ja ihmetellä. Aamu jo tosi reippaasti kävelee, kengät jalassakin pysyy jo kivasti pystyssä. Pian on konttailu unohdettu, oppi vielä kävelemään ilman kävelykärryä vaikka ajoissa se jo hänelle hankittiin. Nyt sen voi jo varmaan myydä eteenpäin 😄
Nyt on jo perjantai, miehen työviikko taputeltu ja Iina lähtee isälleen viideksi päiväksi. Se on aina jännittävää kun tytöt liikkuu eri aikoihin iseilleen että miten se kotiin jäänyt lapsi pärjää ilman toista 😄 Huvittaako Lumia mikään vai sujuuko viikonloppu mukavasti. Keksitään jotain kivaa puuhaa ja kotona löhöilyä sopivassa suhteessa. Lumilla vaan vähän haasteita vielä tunteiden hallinnassa ja ymmärtämisessä. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa milloin mistäkin syystä. Viimeksi eilen käytiin aika vakava keskustelu siitä että mikä on ok ja mikä ei, komentaa ja huutaa kymmeniä kertoja päivässä.
Vahva epäily on aistiyliherkkyydestä ja mahdollisesta ADHDsta muttei noin pienellä vielä tehdä tarkempia tutkimuksia. Vuosien varrella kuultu kymmeniä kertoja että aika auttaa mutta ei se auta, turha neuvo ja lohduke 😄 Meillä on nyt keväällä käynyt perhetyöntekijä auttamassa Lumin kanssa ja saatukin paljon tietoja ja neuvoja miten toimia herkän lapsen kanssa, osa toimii ja osa ei. Jos meidän kesäloma on pelkkää raivoamista niin syksyllä saatetaan päästä toimintaterapiaan päiväkodin ja neuvolan yhteistyöllä. Katsotaan miten käy 😊
Kivaa viikonloppua meidän poppoolta!💟
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti