Huh hellettä

 Olen ollut vähän laiska viime aikoina kirjoittelemaan tai tekemään ylipäätään yhtään mitään. En varsinaisesti kärsi tuosta helteestä, ei ole kuuma eikä valu hiki tai muuta mutta laiskottaa ja väsyttää jotenkin enemmän kun normaalisti, eikä ole kyllä nyt myöskään palellut 😂 Tämä on oikeastaan hyvä lämpötila kun ei sisällä tarvitse hupparia pitää. En tosiaan vaan meinaa saada mitään tehdyksi ja tykkään maata sohvalla ja katsella kun muut häärää. Sami vasta siivosi täällä, pesi ihan lattiatkin kun pyysin 😂

Mitä enemmän hän touhuaa sitä laiskemmaksi itseni tunnen vaikka se on ihan sallittua ettei minun tarvitse jatkuvasti tehdä ja tehdä. Hänen kuuluu myös hoitaa osuutensa kotitöistä, nythän se on hyvin onnistunut kun keskiviikkona oli viimeinen työpäivä vanhassa paikassa ja maanantaina alkaa uusi työ. Neljä kokonaista päivää aikaa tehdä rästihommia sisällä ja ulkona 😂

Hän on paraikaa vielä ulkona viimeistelemässä koirien aitausta. Portit ovat puuttuneet viikon verran. Kello on kohta 12 yöllä 😅 Mutta hyvinhän tässä joutaa, Iinakin aloitti tänään kesäloman ja lähti isälleen viikonlopuksi. Tuntuu oudolta ettei hän ole täällä, viime kerrasta on kuukausi kun ollut isällään, sairastelut ovat siirtäneet kyläilyjä.

Iinan selfie

 

Olen vieläkin pikkasen kipeä, räkää riittää mutta onneksi jo helpottamassa kuitenkin. Se Rally-tokohan olisi alkanut meillä viikko sitten mutta tämän pöpön takia en sitten päässyt osallistumaan ollenkaan. En ollut valmis maksamaan kurssimaksua tietäen että ainakin kaksi kertaa jää välistä, ei niitä käyntejä kuitenkaan kauhean montaa ollut. Ensi kuun alkuun johonkin muistaakseni. Tavallaan harmittaa ja tavallaan ei, on tuntunut ettei Sara oikein jaksa minun kanssa tehdä mitään ja omakin laiskuus vienyt kun en ole saanut aikaiseksi harjoitella juurikaan 😂 Tokihan sieltä olisi varmasti hyviä oppeja saanut ja ehkä kipinää vähän takaisin mutta samalla olen ihan sinut sen asian kanssa ettei meistä Saran kanssa tule mitään ihmeellistä 😂 Kehään haluan sen kanssa, on jäänyt niin monet näyttelyt välistä että pitää kiriä sen suhteen ainakin 😍

Eilen käytiin Iinan päiväkotikaverin kanssa puistossa. En ollut hänen äitiään tavannut aiemmin, enkä heidän nuorempaa tyttöään mutta kivaa oli ja viihdyttiin kaikki koko ilta. Meinasi venähtää vähän pitkäksikin ja tytöt melkein sammuivat iltapalapöytään 😂 Kukaan ei riidellyt, päinvastoin, ihanasti ottivat toiset huomioon ja leikki sujui ja me äiditkin tultiin juttuun tosi hyvin. En edes jännittänyt vaikken ole nähnyt ketään iäisyyksiin 😂

Lumi asetteli kengät näin hienosti kun tehtiin lähtöä 😍

matka kesti näiden kanssa yli puoli tuntia, onneksi lähdettiin ajoissa 😂

 

Pikku Myyt 😍😍

Lumikin pääsi vähän kiipeilemään

Tämäkin oli siis Iinan idea kun oli jäämässä lomalle niin pähkäiltiin että kuinka hän sitten näkee ystäviään niin hoksasin että kirjoitan heille pienet lappuset päiväkodin lokeroon. Kahdelle Iinan ystävän vanhemmalle jätin laput ja molemmat ovat ottaneet yhteyttä ja toista ystävää nähdään kesällä myös. Olisipa kiva saada sovittua ainakin yhdet treffit niin että oltaisi kaikki kolme äitiä lapsineen paikalla 😍😎

Iinalla ja hänen ystävällään on kuukausi ikäeroa, ystävän pikkusiskolla ja Lumilla ikäeroa oli hurjat kaksi viikkoa 😍😂 Mikä ihana sattuma että ovat noin samassa iässä, toivottavasti Lumi saa hänestä ystävän 💗 Ja toivottavasti minäkin saan uuden kaverin, ajattelen aina vaan lapsiani enkä itseäni 😅

Tänään piti tulla kylään Särön kautta pari työntekijää ja vapaaehtoinen. Olemme olleet heidän listoillaan puolisen vuotta etsimässä tytöille varamummoa. Ihan vaan kun ei tässä lähellä ole sukulaisia juurikaan, mummoista puhumattakaan. Lähin asuu Loviisassa, muut on monen tunnin päässä eikä nähdä kun pari kertaa vuodessa. Särö-vapaaehtoistoiminta kuuluu siis diakonialaitokseen ja heiltä sitten matchaillaan sopivia vapaaehtoisia erilaisiin perheisiin ja tarpeisiin. Meillä kävi yksi vapaaehtoinen kauan sitten mutta hän ei tullut toimeen koirien kanssa niin se jäi lyhyeksi tuttavuudeksi. Nyt olisi sitten ollut tulossa nuori tyttö meille tutustumaan mutta se peruuntui sairastumisen takia, toivottavasti pääsevät pian uudelleen 😂Tarkoitus oli että tämä tyttö kävisi meillä lapsia leikittämässä noin kerran viikkoon kesäloman ajan, se olisi kyllä todella hienoa kun olen vähän tätä meidän olemista surkutellut, kaikki muut ovat työn touhussa 😅

Tässä vähän tälläinen rönsyilevä kertomus kuulumisista, ehkä hieman väsyttää 😅 Ei mitään tämän kummempaa ole vaikka paljon ollut tapahtumaa kuitenkin. Kivempaa toki olisi ollut jos tämän aamun tapaaminen olisi onnistunut. 

Tsiki oli keksinyt hassun harrastuksen kun oltiin alkuillasta ajelemassa noin tunnin verran. Se oli vedellyt kissojen toista pottaa ympäri asuntoa, takkahuoneesta keittiöön asti. Sillä on todella pahan varasteluhimon takia kuonokoppa päässä kun ollaan pois kotoa, tai sitten ovat ulkona. Kuonokoppa oli ihan kissankakassa 😂 Aika oksettavaa että käy dyykkaamassa....Sentään ei siitä mitään hyötynyt, onneksi keksittiin tuo kuonokoppa. Seitsemän vuotta jännittänyt että milloin ahmii jotain mikä ei tulekkaan suosiolla ulos ja lähtee henki, enää ei tarvitse sitä jännittää. Ehkä jännään sitä että mistä kissanvessa seuraavaksi löytyy 😂😂

Tärkeä taito tämäkin, nenän kaivaminen 😂

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän lörpöttelyn ja painun nukkumaan, hyvää viikonloppua 💗

Nivelrikko osana jokapäiväistä elämää

Vuonna 2013 kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä kipeytyneiden polvien takia. Olimme juuri muuttaneet Kuopiosta Hollolaan ja purin muuttolaatikoita kun en enää päässyt kyykystä ylös. Lääkäri määräsi jotain kipulääkkeitä ja se oli siinä. Vaihtelevasti kävin niitä valittelemassa vuosien varrella ja fysioterapeutin kanssa kävin jumppaamassakin. 

Ennen kun tulin toista kertaa raskaaksi, soittelin polvikivusta lääkäriin melkein päivittäin koska olivat silloin tosi pahana. Kävin sairaalassa niitä näyttämässä kun omalle lääkärille ei päässyt, sain taas kipulääkkeitä. Tulin raskaaksi ja kivut hellittivät, se oli kivaa. Melkein ainoa hyvä asia siinä raskaudessa kaikkine oireineen 😂😂

Ranteet oireilivat vihlomalla kun olin kassatöissä, jouduin pitämään rannetukia molemmissa käsissä kun olin töissä ja kassapuolta piti vaihtaa joka kerta ettei sama käsi rasitu liikaa. 

Tässä reilun kymmenen vuoden aikana oireita on ollut kaikenlaisia, niille ei vaan ikinä tuntunut löytyvän syytä. Myös henkisesti ollut kaikenlaista, mieli järkkyy helposti ja välillä ahdistaa.

Magneettikuviin varattiin aika kuukausi ennen kun Lumin oli tarkoitus syntyä niin eihän siitä tullut mitään. Ihana hoitaja yritti kaikkensa että minulla olisi ollut hyvä olla mutta ei sen mahan kanssa ollut hyvä fiilis missään. Oli niin monta tyynyäkin pään alla ettei olisi koneeseen mahtunutkaan ja hoitaja mietti että lyönkö pääni 😂 Lopulta luovutettiin ja luvattiin uusi aika jota ei koskaan tullut kunnes reilun vuoden päästä kyselin itse sen perään. Sainkin uuden ajan nopeasti ja helmikuun alussa tänä vuonna siellä kuvauksessa lopulta pääsin käymään. Tulokset sain erikoislääkäriltä pari viikkoa myöhemmin. 

Ja eihän ne uutiset hyviä olleet. Polvet ovat jo todella kuluneet, rustoa ei ole paljoakaan enää jäljellä. Lääkäri kertoi mitä kaikkea en enää voi tehdä, eikä mistään ole tällä hetkellä hyötyä paitsi särkylääkkeistä joita en kuitenkaan ole ikinä polvisärkyyn syönyt. Kaikkeen muuhun kyllä. Nivelrikko on siis jokaisessa nivelessä, ollut minulla jo syntymästä asti ja todennäköisesti periytynyt ainakin toiselle tyttärelle. Se oli aika musertavaa kun en ollut näistä ollut tietoinen aiemmin. 

Aika pitkään märehdin itsesäälissä mutta lopulta sain aikaiseksi vähän perehtyä että olisiko mitään muita apuja olemassa kun särkylääkkeet. Olen niihin joskus lapsena koukuttunut ja oli sen takia pää kipeä joka päivä niin en halunnut sille tielle lähteä. Löysinkin muutamia nivelille suunnattuja luontaistuotteita ja vitamiinejakin syön tunnollisesti josko niistäkin jotain hyötyä olisi 😂 Ainoa ongelma on siinä että olen maailman huonoin nielaisemaan tabletteja, mieluummin ostan purutabletteja jos mahdollista. Nieltävät saavat aika helposti ykärefleksin aikaan. Ja on todella vaikea saada syötyä pillereitä säännöllisesti joka päivä, tuntuu etten muuta ehdi tehdäkkään kun syödä lääkkeitä 😂😂

osa ei siis liity niveliin mitenkään ja osa ei ole kuvassa ollenkaan 😂

erillisenä mainitsen tämän, aika tujua tavaraa 😂

 

Lisäksi olen käynyt todella pitkään ja suhteellisen säännöllisesti hierojalla avaamassa jatkuvia jumeja. Vasta kävin kahden tunnin ajalla mutta rahallisen tilanteen takia jouduin nyt laittamaan ainakin kesäksi sen tauolle. Toivottavasti pärjään nyt ilman 😅 Ja olen käynyt kerran jalkahoidossa, silläkin pääsee jo pitkälle kun jalat voivat hyvin eikä tule käveltyä sen takia huonosti. Itsellä ollut siis kovettumia jotka vaivatessaan aiheuttaa särkyä koko jalkaan ja alaselkäänkin. 

Onnekseni muut nivelet eivät ole vielä pahasti kipeytyneet, ranteet välillä ja sorminivelet kramppaa ja kolottaa toisinaan. Mutta heti jos teen jotain raskaampaa niin olen tosi kipeä ainakin päivän. Tulee kuumeinen olo ja kaikkialle särkee, en ennen osannut tuotakaan yhdistää mihinkään mutta tieto lisäsi tuskaa ja nyt tiedän vähän liiankin hyvin kaikki säryt. 

Kävelyä harrastan päivittäin ja se sujuukin hyvin vielä, pidemmille lenkeille lähtiessä olen ottanut etukäteen särkylääkkeen ettei koko loppupäivä menisi sen takia pilalle. Välillä lumpiot muljuaa kävellessä, joskus lapset on saanut ne melkein sijoiltaan jos istuu tai astuu polveni päälle 😅

vanhuksen kanssa ei kovaa vauhtia edes mennä enää 😅

yhtään ei ollut tiukka rako 😂😂

lenkkiseurani osasi pitää taukoja 😂😍

reippaasti kulkee jo, ja ihanaa kun ei tarvitse pukea 😍

 

Pihatöissä ja muuten raskaissa hommissa pitää ottaa tosi rauhallisesti vaikkei aina malttaisikaan, mutta heti jos alkaa rasittaa niin on lopetettava. Tuolloin kun nurmikkoakin leikkasin ja tein sahaushommia niin kyllä tuntui joka paikassa sen jälkeen 😂😂

En saa siis mm. juosta, hyppiä, kyykätä, kantaa mitään raskasta. Vuoden vaihteessa olin juuri aloittanut ja melkein saanut päätökseenkin yhden treeniohjelman jossa nimenomaan hypittiin ja kyykkyjä tehtiin. Sattui tosi paljon mutta tein ne silti luullen että auttaa kun saan lihasta ja olikin aikamoinen järkytys etten enää saanut näitä tehdä. Ihan kunnon kyykkyyn en tosin ole päässyt ainakaan viiteen vuoteen ja turha enää edes yrittää. 

Ihan kamalasti ärsyttää niissä tilanteissa kun haluaisi laskeutua lapsen tasolle tekemään jotain mutta päädynkin vain pylly pystyssä kumartumaan 😂 En ole lasten kanssa pulkkaillut tai istunut hiekkalaatikon reunalla leikkimässä, joskus mietin pidetäänkö minua välinpitämättömänä kun istun aina jossain muualla tai seison siinä laatikon reunalla. Voi kun voisinkin siinä muiden mukana leikkiä. Onneksi pulkkamäkeen on Iina päässyt eikä lapset ole muutenkaan sairauteni takia joutuneet mistään luopumaan. Joku muu vaan saa heidän kanssa touhuta, niinkuin taannoin ystäväni meni lasten perässä perhepuistossa kaikkiin linnoihin ja selvästi tykkäsi hänkin kiipeillä siellä 😂😍

Iina ymmärtää tosi hyvin jos ja kun en kaikkea tee, eikä se tarkoita etten haluaisi tehdä. Huonoina päivinä tarvitsen tukea kun istun vessanpöntölle ja sohvalta ylös nouseminen on kivuliasta. Joskus en saa päivän aikana mitään tehtyä, varsinkin rankkojen päivien jälkeen olen vähän laiska. Minulla on tosin muitakin sairauksia jotka tähän voivat vaikuttaa mutta ei nyt niistä sen enempää 😅

Suurimmaksi osaksi elän kuitenkin normaalia elämää punniten että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Töiden kannalta vähän haastavampi tilanne kylläkin ja tämän kuun lopussa saan toivottavasti tietää että voinko työllistyä normaalisti vai pitääkö kuntoutua tai mennä työkokeiluun eri paikkoihin nähdäkseni että pystynkö töihin. Se on pyörinyt paljonkin mielessä että onko minusta enää mihinkään. Olen opiskellut kaksi ammattia, molemmat aika fyysisiä, onko ollut turhaa kaikki. Polvien kunto taisi heiketä aika paljon kun tein lomittajan töitä kuusi vuotta sitten. Se oli rankkaa. 

Haaveena ei ollut olla kotiäitinä lopun elämää mutta olen jo suunnitellut tulevaisuutta siltäkin kantilta jos niin käy eikä paluuta normiarkeen enää ole. Huvittaa melkein ajatella että viimeksi kun jäin äitiyslomalle eläinsuojeluyhdistykseltä niin luulin todella palaavani töihin niinkuin muutkin mutta kuinkas kävikään 😂😂 Minulla on nyt kuitenkin tämä blogi jota aion aktiivisesti kirjoittaa, tätä voi kuitenkin aina tauottaa jos siltä tuntuu. Muutenkin ajattelin etsiä jotain kirjoitustöitä tai kirjoittaa jotain omaa juttua jotenkin muutenkin, kirjoittaminen on kivaa ja juttua tulee melkein luonnostaan 😄 Sitten ajattelin ilmottautua vapaaehtoiseksi jonnekkin minne tarvitaan aikuista kenellä on aikaa. Sitähän minulla tulee olemaan ainakin syksyllä kun molemmat tytöt on päiväkodissa ja itse ehkä vaan kotona 😂

loppukevennyksenä Lumin intohimo pinneihin 😍

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!! 💖💥

Väärän värinen ja väärän rotuinen osottautui napakympiksi :)

 Minulla on aina ollut elämässäni eläimiä. Ihan pieniä hetkiä ollut etten ole omistanut yhtään karvakamua mutta se on tuntunut oudolta. Toki jokapäiväinen hoito ja hellyys vaatii sitä ettei mitään oikein voi suunnitella extempore ja kaikkea ei mukaan saa, siksi itse tykkään omistaa koiria jotka on lemmikeistä ainakin omasta mielestäni kaikkein helpoimmat reissukamut 😍

Toki meillä on käynyt muutaman kerran jopa niin että taskukokoinen koira mahtuu mukaan mutta isompi hauva ei mahdu, mutta jos ihan moneksi päiväksi lähdetään niin kyllä silloin autossa on tilaa molemmille 😂

Ihan tarkkaan en muista että milloin Tsiki meille tuli. Oli ehkä vuosi 2014. Meillä oli silloin pitkäkarvainen collie jolle etsin kaveria ja halusin toisen pk-collien ja ihan ehdottomasti merle tai soopeli. Ei trikkiä. 

Tein jollekin palstalle koiranostoilmoituksen ja hetken odoteltuani puhelin soi ja Tsikin omistaja soitti että hänellä olisi myynnissä sk-collie, trikki. Olin hetken että ehdottomasti ei, koska väri 😂😂 Eikä ollut pehko, mutta hän sai minut ylipuhuttua katsomaan koiraansa ja sovittiin treffit todella syrjäiseen metsikköön missä suoritettiin karhutesti. 

Siellä sitten mistään mitään tietäen seurattiin sitä testiä ja Tsiki suoriutui siitä todella hienosti, ainakin paimeneksi. Testi piti keskeyttää kun Tsiki yritti hyökätä karhun kimppuun 😅 En tarkkaan muista enää kun tästä niin kauan, mutta sieltä tämä herrasmies mukaan lähti ja muistan nauraneeni autossa että mites tää nyt näin meni ja koira oli vähän hassun näköinenkin kun ei karvaa ollut 😂😍

imarteleva kuvakulma 😂

Tsiki on meillä ollut vain kotikoiran virkaa hoitamassa. Ennen meille tuloa oli harrastettu agilitya ja tokoakin ja näyttelyistä muutaman sertin saanut. Parissa näyttelyssä käytimme Tsikiä ja toista koiraamme mutta kumpikaan ei enää menestynyt ja sitten kun alkoivat kukkoilla toisilleen niin molemmilta leikattiin pallit pois. Tsiki oli ehtinyt nuorempana yhden pentueen siittää 😂 Luonteen puolesta olisi kyllä voinut enemmänkin käyttää siitokseen, ihan huippukoira, rauhallinen sohvapottu joka rakastaa lapsia 💗💗

Virallinen nimi on Jäälinnan Tsaarin Kuriiri, syntynyt 13.5.2010. Mittariin tulee jo kunnioitettavat 11-vuotta 😍 Saatuaan Saran kaverikseen pari vuotta sitten, on tämäkin vanhus pysynyt skarppina 😂

harmaahapsi koirapuistossa 2021

Tsiki ja Sara

Paljon on mahtunut näihin vuosiin tapahtumaa kun Tsiki on ollut osa meidän perhettä. Sairastellut ei ole juurikaan, eikä hampaissa ole ikinä ollut vikaa. Ahneuden takia ollaan sitten jouduttu jännittämään että milloin sattuu jotain pahempaa. Noh, ei vielä ole se päivä koittanut 😂💗

On syönyt tutteja, lupsuttanut kosteuspyyheitä, vaippoja, oikeastaan kaikki missä on vähänkään jonkun syötävän jutun ominaisuus tai haju niin kyllä kelpaa. Oudoimpana ollut paketti kynttilöitä, en muista oliko ne tuoksuja vai normaaleja mutta hyvin maistui. Noin vuosi sitten jouduin viimeksi viemään lääkäriin kun oli syönyt 400g rasian margariinia 😅 

Tsiki rakastaa kuumuutta ja hellettä, kylmä ja sadeilma taas ei houkuta yhtään. Vanhuuttaan tämä korostuu entisestään. Ei jaksa enää pitkiä lenkkejäkään vaikka välillä innostuu vielä leikkimään leluilla. Saran kanssa tosi vähän painii, ulkona joskus innostuu jahtaamaan.  

Kameraan katsominen on jostain syystä näillä molemmilla tosi vaikeeta, saa ihan kunnolla houkutella ja ottaa semmoset 50 kuvaa et edes yhteen saisi katsekontaktin, edes toiselta 😂

tässä hyvä esimerkki 😂

 

Vanhuus on tuonut tullessaan kaikenlaista asiaankuuluvaa kuten todella pahalta haisevat pierut, kuulemisvaikeudet, hitaus ja törmäilyä välillä mm lapsiin 😅 Yhteistä taivalta meillä on takana jo sen seitsemän vuotta ja katsotaan miten monta on vielä edessä 💗 Päivääkään ei ole kaduttanut että tuli ostettua väärän värinen koira, Sarakin seurasi samoilla turkin sävyillä perässä ja usein kysytään että onko nämä äiti ja tytär 😂😂

äitiyspakkauksen sisältö 2017 😄

💗💙

 Aurinkoista viikkoa toivottelee Tikitiki 💙