Iinan vauvavuoden käänteet

 Jatketaan vielä muistelemista. Saatan joissain kyllä jättää asioita kertomatta tai vedellä vähän mutkia suoriksi mutta se johtuu vaan siitä etten enää ihan kaikkea muista. Paljon on jäänyt mieleen mutta on niitäkin mitkä on vaipunut jo unholaan. 

Muistan tarkasti vielä kun soitin muutamasta asunnosta mutta en muista enää että kelle. Hollolassa oli eräs kaksio mitä ajattelin mutta pääni käännettiin ja päädyin samalle tielle mutta isompaan asuntoon kerrosta alempana. Jälkeenpäin ajateltuna se olikin paras ratkaisu kun ei polveni siellä asuessa nauttinut yhtään rappusista. Se asunto oli vaan todellisen remontin tarpeessa johon sainkin omistajalta luvan ja exäni innokkaana ottikin sen hoitaakseen. Hän oli siihen aikaan johtohommissa remonttifirmassa. Exäni vielä auttoi muutossa, kantoi sohvankin ihan yksin ylös 😅

Siinä kyllä ilmaantui kaikenlaista soppaa. Ex ei ensinnäkään halunnut minulta niitä rahoja firmalle mitä omistaja antoi kun ostettiin maalia, laminaattia, uusi keittiö. Koko asunto laitettiin uusiksi lattiasta kattoon ja minulla oli aika paljon ylimääräistä rahaa...Olisi pitänyt laittaa ne exälle vaikka väkisin mutta vakuutti että kaikki on ok. No eihän se ollut, varmaan vuoden päästä tapahtuneesta asia huomattiin yrityksessä ja ex sai potkut. Ja me jouduttiin maksamaan useampi tuhat euroa takaisin. 

Lisää hauskuutta tähän hommaan toi se että samana päivänä kun muutin niin tapasin tämän nykyisen mieheni 😂 Siellä kämpässä vuoti keittiön joku putki ja Sami oli sattumoisin taloyhtiön huoltomies niin hän tuli sitä vuotoa korjaamaan. Eikä se edes onnistunut, teippasi väliaikaisesti ja tuli sitä uudestaan joku päivä sitä pällistelemään. Samalla laittoivat nimen oveen ja sen vähän mitä hän jutteli niin kertoi olevansa naimisissa ja kysyi Iinan ikää 😂 Itse mietin jälkeenpäin että jos en olisi ollut siinä takapiruna höpöttämässä niin olisiko meidän välille mitään tullut. Itse en hänestä paljoakaan ajatellut kun oli varattu, hänellä oli joku sitten päässä vinksahtanut ja kävikin oven takana muutamia kertoja. Antoi numeronkin jos jotain tulee ja kyllähän sitä kaikkea sitten tulikin 😂😂 Mm. makuuhuoneen ikkuna tipahti kokonaan irti kun pesin sitä ja pattereissa oli jotain häikkää, mutta mitäpä noissa taloissa ei olisi ollut 😂 Sami oli kantoapuna välillä ja käytti jopa Tsikiä pihalla jos jostain syystä oli sillä tarve päästä enkä voinut Iinaa jättää. Tsikillä oli kausia kun oli maha ihan kuralla niin olihan se helpotus että lenkittäjä oli töissä siinä lähellä 😂

Olen joskus jälkeenpäin kysellyt että mikä minussa oli niin ihmeellistä että jäi notkumaan mutta ei oikein osannut sanoa, olin kai niin hauska olevinaan 😅 Siitä sitten alkoi hiljalleen tulla tapa että kävi kahvilla jos oli lähettyvillä ja pyysi facessakin kaveriksi aika äkkiä. Olin itse kokoaika vaan lähinnä hämmentynyt että mikä homma. En oikein tajunnut että mitä hän ajoi takaa, luulin että oltiin kavereita, nähtiin vaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Huomasin joskus ihan sen takia jäkittäväni kotona odottamassa josko hän tulisi kylään 😂 Jälkeenpäin tuntuu hassulta olla jonkun vietävänä tuollalailla, ja jälkeenpäin olen monesti miettinyt sitäkin että ei ehkä olisi pitänyt lähteä tälle tielle ollenkaan 😂😂

Samaan aikaan exäni väijyi minua, saattoi joskus istua rappukäytävässä odottamassa minua kotiin ja kertoi että halusikin yrittää vielä uudelleen. Kirjoitti aika pitkän kirjeenkin kertoen mitä oli mieltä meistä perheenä ja mikä siinä Iinan kanssa olemisessa oli niin hankalaa. Kirjoitti että pelkäsi synnärillä menettävänsä minut, katsoi vaan vierestä kun vuodan kuiviin ja ympärillä hääräsi kauhea määrä lääkäreitä ja hoitajia. Tavallaan ymmärrän että syytti Iinaa vähän siitä että minua sattui niin kovin, mutta eihän se nyt ollut vauvan syy. Samalla hän muisteli kaikkea kivaa mitä oltiin yhdessä tehty ja miten siihen voisi vielä palata. Mutta itse en edelleenkään tuntenut mitään. Hän ei halunnut muuton jälkeenkään nähdä Iinaa kun silloin tällöin ja se tuntui pahalta. Sentään kävi siis kylässä, onhan moni isä ottanut hatkat kokonaan eikä ole tippaakaan kiinnostanut, kyllä sen ymmärrän että huonomminkin olisi voinut mennä. Mutten enää halunnut palata yhteen.

Saatoin siinä jossain vaiheessa lipsauttaa exälle että minulla oli jo uusi kiikarissa ja siitähän se riemu repesi, kaiken jälkeen mitä oli tehnyt meidän hyväksi muuton jälkeenkin niin tuntuihan se pahalta huomata miten toinen murtuu ihan täysin. Soitteli välillä monta kertaa päivässä miten ahdistaa ja yritin auttaa. Vietettiin hänen luona aika paljon Iinan kanssa aikaakin kun oli yksinäinen eikä meillä ollut Iinan kanssa kauheen tähdellistä tekemistä. Pitkään pesin pyykitkin exän luona 😂😂 Saattoihan se siis vähän näyttääkin siltä että jäin roikkumaan mutta oltiinhan me kuitenkin Iinan vanhemmat ja halusin säilyttää hyvät välit. Muistan yhden yön kun Iina oli isällään niin heräsin keskellä yötä ihan jäätävään migreeniin ja yritin soitella Samille ja exälle mutteivät vastanneet, ajoin sitten exän luo, säikytin hänet aika pahasti ja päädyin nukkumaan hänen viereensä. Inhoan migreeniä ja se oli tosi paha kohtaus. Niskasta meni ihme säväreitä päähän ja tärisin ihan horkassa. Olisi ehkä ollut viisainta mennä sairaalaan mutta selvisin kuitenkin 😅

Oli minulla kokoajan ahdistuskin päällä, ei se ollut mihinkään hävinnyt vaikka muutettiin ja erottiin. Päinvastoin, saatoin surkutella illat ja kaiken ajan kun Iina ei ollut kotona. En osannut yhtään nauttia siitä että olin yksin. Se oli ihan kamalaa, ei minulla ollut mitään harrastuksia eikä intohimoa, olin kaiken unohtanut tultuani äidiksi enkä osannut muuta kun hoitaa pientä vauvelia. Olin kadottanut itseni enkä tullut toimeen ajatusteni kanssa. Samalla olin tosi onnellinen että olin muuttanut Iinan kanssa kaksin, pitkästä aikaa tuntui että ollaan turvassa ja olen oman elämäni herra. Olin käynyt läpi paljon asioita tosi lyhyessä ajassa ja lisää vaan tapahtui kokoaika. 

Se oli maaliskuu kun muutin ja seuraavana äitienpäivänä ex sitten ymmärsi lopulta että missä mennään, siitä olen kirjoittanut tännekin. Itse ajauduin ongelmasta toiseen 😅 Koko kesän olin tämän nykyisen miehen toinen nainen. Se oli kyllä semmoinen sekametelisoppa ettei mitään järkeä. Meillä oli salasuhde. Hän tuli välillä töiden jälkeen käymään, ekan pusun sain ihan yllärinä monen viikon hiplailun jälkeen ja sitten hoksasin jossain vaiheessa olevani ihastunut naimisissa olevaan mieheen. 

Olen siitä kiitollinen ettei lähipiirini tuominnut minua. Tein väärin ja se ärsyttää tänäkin päivänä mutta jotain ihmeellistä tässä on ollut kun olen lääpällään tuohon junttiin edelleen 😂😂💗

 

Iinasta en paljoa kertonut niin laitetaan muutama taaperokuva 💗💗

yhtä sotkuista ollut kun tänäkin päivänä, se ei ole muuttunut 😂😂

 

Vielä riittää kerrottavaa ennenkuin päästään nykyhetkeen kiinni. Iinallakin oli haasteita vauvana mitkä on onneksi nyt jo taakse jäänyttä turhaa huolta 💗💗 Tämäkin kerronta rönsyilee vähän sinne ja tänne, pahoittelut siitä. Vaikea kertoa johdonmukaisesti kun en oikein tiedä mikä meni mitenkin ja mitä tapahtui milloinkin. Ehkä elämässä oikeasti oli vaan liikaa tapahtumia....Mutta Iina siis rupesi käymään isällään joka toinen viikonloppu alkaen siitä kun Iina täytti vuoden. Se oli exälle jotenkin käänteentekevä juttu ettei Iina ollut enää vauva ja hänen kanssa pystyi kommunikoida paremmin. Oli siinä joku sellainenkin vaihe olemassa että ex piti Iinaa itsellään pitkiäkin aikoja ja vähän miten sattui. Uhkaili jopa että jättää työt ja ottaa tytön kokonaan itselleen. En vaan muista että oliko ennen 1v synttäreitä vai sen jälkeen vai miten kaikki meni. Sitäkään en tarkkaan muista että vietettiinkö paljon aikaa yhdessä sen jälkeen kun selvisi että minua piirittää toinen mies vai loppuiko kaikki siihen. Aika sekavia on muistot joiltain ajoilta 😅 Sen muistan että loppukesästä tapasi itsekin uuden naisen ja siihen loppui viimeistään kaikki meidän ylimääräinen hengailu 😂😂

Ensimmäinen raskaus ja Iinan syntymä

Palataan vähän ajassa taaksepäin. Nykyhetkessä ei ole tapahtunut ihmeitä niin voi vähän kertoa mitä on joskus ollut ja miten ollaan päädytty tähän missä ollaan nyt. 

Oltiin oltu Iinan isän kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta kun aloin haaveilla lapsesta. Yhden kerran aiemmin olin tehnyt raskaustestin, salaa toivoen olevani raskaana mutta samalla tietäen että isä ei sitä kestäisi. Meni tosiaan tuo kymmenen vuotta ennen kuin asiasta pystyi puhumaan ilman kamalaa jännitettä ja pelkoa riidasta. Exä oli ihan lapsi itsekin kun tavattiin (20v) ja itse hurjat 21v 😂😂 Hän ei tykännyt mistään. Minulla oli kissoja joita ei voinut sietää, tai niiden karvoja. Aina oli eri vaatteet päällä että pystyi istua sohvalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tuossa kohtaa jo voinut sanoa heippa 😂 Niistä kissoista luovuttiin pitkän väännön jälkeen....

Hän asui Kuopiossa ja minä Kouvolassa, noin puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luo. Meillä oli pääosin ihan älyttömän kivaa, reissattiin paljon, kierrettiin festareita ja pelattiin wowia 😍 Joskus tulee vieläkin tosi vahva kaipuu noihin aikoihin. 

Mutta eläimistä riideltiin. Halusin koiran mutta hän sanoi olevansa allerginen, se osottautui myöhemmin valheeksi. Ostin sitten kolme rottaa jotka olivat onneksi tervetulleita, loppuun asti meillä asuivat. Ex hankki jossain välissä itselleen leopardigekon mutta se sairastui johonkin ja kuoli. Muistan vaan että sen kanssa juostiin lääkärissä mutten muista mikä sillä oli..

Vuosien saatossa mieheni aikuistui hiljalleen, ostettiin oma talo ja toin Jokimaan löytöeläintalolta töitä kotiin eikä se enää saanut exääni ahdistumaan. Yksi kissa oli niin sydänten murskaaja että tiedän exäni edelleen sitä muistelevan 💗 Oli marsuja, aika monta rottaa, kissoja, koiria. 

Sitten aloin ihan tosissani puhua että lapsi olisi tervetullut. Lähentelin jo 30 vuotta ja kaipuu vauvaan oli aika kova. Siitä sitten väännettiin ja loppujen lopuksi ex asiaa mietittyään oli myös sitä mieltä että lapsi saa tulla. Ilmeisesti oli enemmän minun mieliksi suostunut kun omasta tahdosta, sekin selvisi vasta lapsen synnyttyä. 

Vajaa vuosi meni ennenkuin tärppäsi, joka päivä melkein luin vauvafoorumeilta raskausoireista ja kuvittelin että itselläni on sitä ja tätä muttei ikinä ollut mitään. En muista oliko silloin varsinaisia oireita kun testin tein ja olikin plussa 💗 Sitä oli vaikea uskoa todeksi kun niin pitkään yritettiin ja se oli jo aidosti pelkkää yrittämistä, ei kummallakaan tehnyt mieli mitään enää 😂😂

Raskaus tuntui pitkältä kun ei ollut muuta mielessä. Olin pääosin kotona, välillä tein töitä löytiksellä. Alkuun oli huono olo mutten oksentanut, lopussa alkoi säryt enkä kyennyt kunnolla kävelemään. Kaikkineen ihan kamalaa 😂 Pokemon go oli juuri julkaistu ja käytiin sitä pelaamassa, loppua kohden ei liikkuminen oikein sujunut niin ei tullut pelattuakaan enää mutta se oli ihana yhteinen harrastus 😍

Ex oli minun mukana jokaisella neuvolakäynnillä ja ultrissa ja muutenkin tehtiin paljon yhdessä ja se tuntui hyvältä. Raskausaika oli meidän suhteen parasta aikaa, henkisesti nautin tosi paljon vaikka fyysisesti oli hankalaa. Valmistauduttiin hiljalleen ja mietittiin nimeä. Kaikki oli täydellistä 💗💗

Kirsikkana kakun päälle mentiin vielä maistraatissa naimisiinkin. Iinan laskettu aika oli 27.7 ja meidän hääpäivä 7.7. Exän vanhemmat oli todistajina ja otin exän sukunimenkin omani perään. Muistan edelleen miten onnellinen olin, kaikki oli niin kohdillaan. 

Mutta sitten synnytys lähestyi, laskettu tuli ja meni. Yritin saada käynnistymään leikkaamalla nurmikkoa ja maalaamalla aitaa. Kävin jopa koirien kanssa pyöräilemässä, ainoa mihin se vaikutti niin suolen toimintaan 😂😂😂 Exäkin vielä ehti kaatua pyöränsä kanssa jonain iltana niin sen takia piti lähteä päivystykseenkin. Eikä tapahtunut mitään omalla kohdalla....

Mentiin kaksi viikkoa yli kunnes sitten käynnistettiin. Siinä jo huomasin exällä vähän hankaluuksia, ei oikein ollut tukena vaikka oli paikalla 😑 Minulle laitettiin ballongi 10.8. aamulla ja muistan kun tärisin siinä pöydällä, hoitajat piteli jaloista kiinni ja tsemppasi niin ex istui huoneen toisella puolen tuijotellen milloin minnekin. Se oli ilkeä operaatio kun ei meinannut onnistua ensin ja tuki olisi ollut tervetullutta.

Ballongin kanssa päästiin kotiin, sairaalan käytävillä supisteli jonkun verran ja kotonakin mutta ne loppuivat yöllä itsekseen eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään. Mentiin seuraavana aamuna takaisin sairaalaan ja ballongi poistettiin. Minut laitettiin oksitosiinitippaan jolla synnytys yritettiin käynnistää eikä pääsyä kotiin enää ollut koska kaksi viikkoa oltiin jo yliajalla ja vauvan oli aika syntyä. Hän ei vaan todellakaan halunnut ulos yksiöstään 😂😂😂😍 

Teennäiset supistukset olivat kipeitä, päivän niitä veivattiin isommalle ja taas pienemmälle. Meitä vahdittiin tosi tarkkaan enkä päässyt edes vessaan enää letkujen kanssa. Ex katseli telkkarista yleisurheilua ja seuraavana yönä valitti ettei saa yhtään nukuttua. Minulle laitettiin epiduraali jossain vaiheessa ja yötä vasten tiputus lopetettiin jotta saisin nukuttua. Sitten alkoikin aidot supistukset joiden päätteeksi Iina syntyi lauantaiaamuna 💗💗 

Itse synnytys meni hyvin eikä ponnistuvaihe kestänyt kun kuusi minuuttia. Helpoin osuus mielestäni, ilokaasua käytin koko ajan ja se oli kivaa 😂 Ongelmia tuli lisää kun repesin väärään suuntaan, hoitaja yritti itse sitä paikata muttei onnistunut. Hän painoi hätänappulaa jolloin huoneeseen tulvi porukkaa ainakin kymmenkunta. Lääkäreitä ja hoitajia suhasi joka suuntaan ja tilattiin verta ja minua paikattiin kiireesti. Muistan kun jouduin Iinan antamaan heikon olon takia exän syliin ja katselin heitä kun istuivat vieressäni. Ex tuijotti taas jonnekin kaukaisuuteen. Minulla meinasi tajusi lähteä, hoitajat kehottivat vaan kovasti pysymään hereillä, yhtäkkiä minussa oli monta tippaa kiinni enkä tiennyt että mitä tapahtuu. Sain verta ja antibioottia. Sama lääkäri oli mukana monta päivää ja se oli ihanaa, koko henkilökunta oli ihana 💗 Muistan vielä kun heidän vuoron vaihtuessa aamulla Iinan pää jo näkyi kun aamuhoitaja tuli huoneeseen ja hänellä tuli kiire laittaa tavarat valmiiksi. Pyysikin että en vielä ponnistaisi 😂😂 

Tietojen mukaan olin menettänyt verta useamman litran ja hemoglobiini romahti. Tikkien laitto kesti useamman tunnin ja olin monta päivää ihan vetelä. Onneksi saatiin perhehuone ja exän oli pakko auttaa vauvan kanssa kun en pysynyt kunnolla jalkeilla. Viisi päivää oltiin sairaalassa ennen kun meidät uskallettiin kotiuttaa 💗💗

Tuosta jäi traumat pitkäksi aikaa. Muistan kun ex istui huoneen vessassa itkemässä äidilleen ettei pysty tähän eikä olisi ilmeisesti koko lasta edes halunnut. Minä avuttoman kuuntelin hänen valituksiaan monen päivän synnyttämisen jälkeen, unesta tietoakaan. Toivoin että kotona asiat olisi muuttunut parempaan mutta koska hän on ex niin eihän se miksikään muuttunut vaikka pitkään yritin ymmärtää häntä. Ja samalla yritin ymmärtää myös itseäni, koko elämä oli muuttunut ihan kertaheitolla.

Meidän hääpäivältä, huomaan vaan aina tuon hölmistyneen naulakon mun pään vieressä 😂

pieni söpöläinen 💗💗💗

Kuulumisia ja kirppuilua

Meillä taas tapahtunut kaikenlaista, tai olen saanut vähän hoidettua asioita mitkä roikkunut kauan to do-listalla. Samalla kärsin aika kovasta kirpputorihuumasta ja haluisin vaan kiertää eri paikkoja kaikki päivät. Eilen ajeltiin Orimattilaan ja kierrettiin kolme kirppua. Välissä käytiin lounaalla ja taas jatkettiin 😍 Lounaspaikassa oli aika hienoja Matchboxin ja Hot Wheelsin pikkuautoja, olisi niitäkin kiva keräillä. Meillä suurin osa Kiinan autoja 😅 Otin muutaman kuvan, toivottavasti omistaja ei pahastu että laitan jakoon noita 😂

ei oikein tytöille maistunu mutta tosi hyvää oli

 

Löysin lähinnä syksyä ajatellen vaatetta, palelee jo ihan kohtuullisesti taas kun helteet loppui niin ei tarkene enää pelkässä lyhythihaisessa paidassa. En ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminnan myötä kestä kylmää yhtään, tosi inhottavaa olla kokoaika kananlihalla ja menee vilun väreitä. Tytöt viuhtoo kesähepeneissä, Samillakin t-paita ja itsellä on villapaita ja huppari mutta silti kylmä 😂😂 

hiuspanta

ei ehkä parhaiten imartele kehoa mutta on lämmin

vähän huonosti näkyy mutta kiva takaosa

Iinalle palapelit

tää iso Petz on aika hieno löytö 😎

 

Tämä viikko ollut vähän rauhallisempi. Tampereen reissu väsytti ja sunnuntaina kiukutti ihan hirveesti ja jotain riitaakin oli kun kaikki otti aivoon. Lapsetkin nukkunu aika katkonaisia yöunia ja olemattomia päikkäreitä niin jaksaminen ollu vähäisempää. Mutta loman loppu häämöttää, Iinan synttärijuhlat pidetään viikon päästä viikonloppuna ja tässä välissä on minun bailut parin likan kanssa huomenna 😍😍 Katsotaan Hopeanuoli ja vähän juopotellaan. En muista milloin olisin hyvällä mielellä ottanut kaljaa, aina vaan jos ottaa päähän 😂 Sami ja Lumi lähtee yöksi minun mummon luo Loviisaan ja Iina on isällään. Täydellistä 💗 Kunnes kankkunen iskee, toivotaan ettei pahasti..

Ensi viikolla kyläillään Kuusankoskella ystävälläni ja sitten on loppuviikosta minun lääkäri ja Lumilla päiväkotitutustuminen. Vielä pitäisi jonain päivänä käydä Lumille ostamassa päiväkotireppu ja nimikoida noita vaatteita. Niin paljon touhua etten enää tiedä milloin teen mitäkin ja tuleeko kiire. Iinan juhliin pitää suunnitella tarjottavat ja tietty puunattava koko asunto ja koristeltava jotenkin 😂😂 En muista ikinä olleeni näin kiireinen ja Iinan 1v juhliinkin tarvitsin apua kun en muka ehtinyt yksin tehdä. Niin vähän tiesin silloin elämästä vielä 😂😅 Ja tietty kaikki arkiaskareet joka päivä, niihinkin pelkästään saa päivän kulumaan 😂 Joskus olen miettinytkin että miten muut ihmiset selviytyy, kellä on vaikka enemmän lapsia ja eläimiä 😂 Siitä asti kun olen tätä blogia tehnyt niin ollut tiukemmat aikataulut kaikkeen, haluan tähän panostaa mutta välillä hankalaa kun lapset vaatii paljon huomiota. Paraikaa Iina roikkuu kädessä ja vinkuu kaakaota 😂😂 Sitten usein julkaisen yömyöhään näitä tekstejä kun ei muuten ehdi, nukkuakin olis hyvä 😂

Huomenna aion vielä soittaa Iinalle 4v neuvolan kun en ole muistanut enkä ehtinyt ja pitää terveyskeskukseen soittaa kun olen yli kuukauden sinnikkäästi odottanut B-lausuntoani mutta ei vaan ole kuulunut ja tarvin sitä Kelaan ym. Ja muutenkin kuntoutusta varten pitäisi olla paperit kunnossa.

Kissan lääkekuuria mennyt nyt puolitoista viikkoa enkä suurta eroa nää. Pissaillu on edelleen matolle ja pari kertaa ollaan estetty se. Vähän on kaverin kanssa leikkinyt mutta ei paljon. Mutta on se nyt vähän enemmän liikkeellä ja seurassa. 

Saran ilmoitin shelttierkkariin Helsinkiin ja se pidetään elokuun viimeinen viikonloppu, sitä ennen käydään yhdissä mätsäreissä Jokimaalla niin päästään korkkaamaan yhteinen kehäelämä 😍😂 Sara on kerran ollut näyttelyssä vuosi sitten ja itse olen esittänyt koiran ehkä viisi tai kuusi vuotta sitten, että hyvin se menee 😂 Sara on kyl luonnonlahja, ja vielä hurjan söpökin.

 

Mätsäreihin on ennakkoilmoittautuminen ensi viikon aikana, pitää muistaa....

Tänään käytiin palauttamassa osa lainatuista kirjoista ja levyistä kirjastoon ja käytiin Hollolan Kultasalpassa tekemässä monen vuoden jälkeen kaiverrukset Iinan kummilusikkaan. Samalla valkattiin Lumille lusikka, halusin että molemmilla on. Kehyksetkin on molemmilla 💗💗

Nuokin vähän semmosia mitkä saamattomuutta jäi aikanaan tekemättä. Silloin kun erottiin Iinan isän kanssa niin hänelle jäi se kuponki niistä kaiverruksista enkä ikinä saanut sitä ja sitten kun se kerran jäi niin en meinannut saada sitä enää tehtyä. Nyt kun neiti täyttää neljä niin nyt ovat liikkeessä odottamassa tekstiä. Lumikin jo yli puolitoista eikä ollut lusikkaa ollenkaan 😂😂 Että terkkuja Essille, homma on vihdoin hoidettu 😅 

Vielä jos kelit sallisi niin haluaisin pystyttää teltan tohon pihalle ja yöpyä Iinan kanssa. Meniköhän meidän tilaisuus jo tältä vuodelta. Jää nähtäväksi.  Ja ongella haluaisin myös ehtiä käydä, vaikka ihan yksin kun lasten kanssa oltu eikä siitä mitään saalista ole tullut. Minun vakiopaikka on ihan tässä lähellä missä olen käynyt jo vuosia onkimassa. 

Olen haaveillut jokapäiväisestä venyttelyhetkestä kaikessa rauhassa mutta edelleen on vaan haave 😂😂 Pitäisi yrittää edes pitää kropasta huolta kun ei treenata pysty mutta vaikea löytää aikaa. Ehkä sitten kun on päivät löysempää itsekseen. 

Tästä nyt tuli oikein laidasta laitaan selittämistä ihan kaikesta ilman minkäänlaista punaista lankaa. Hyvää viikonloppua, katsotaan teenkö Hopeanuoli-iltamista mitään kirjoitusta 😂 

sadepäivän riemuja

vauvat vauvalenkillä 😂

Battle Sheep-lautapeli, aika koukuttava

Iinalla vähän epäonnea pystyssä pysymisen kanssa...

Saran kaksoisolento 😂😂

Lumin ihana asu 😍

kauan sitten ostettu setti lehmiä 😍

Tampereen tuliaiset

 

45910 Voikkaa

 Astekin laulaa Voikkaasta, onhan se mieleenpainuva paikka jos siellä joskus asunut 😂 En ole syntyjäni sieltä mutta pisimpään asunut kaikista mahdollisista paikoista. 

Meidän piti siis aamulla lähteä Iinan toiveesta ostamaan ilmapalloja. Päädyttiin sitten Woikantorille ostoksille 😂 Ostettiin ilmapalloja, uusia hiekkaleluja kotiin, äidille hautakynttilä ja vähän evästä.

Tytöt on aina ihan riemuissaan kun johonkin lähdetään, olivat niin innoissaan mukana etteivät muistaneet mistään riidellä tai kiukutella 😍 Suunnattiin eväiden kera Voikkaan leikkipuistoon, oli ihana ilmakin, ei kuuma eikä kylmä ja siellä oli varjoisaa. Ensin syötiin ja sitten leikittiin, meidän onneksi sinne tuli myös Iinaa vähän vanhempi tyttö isänsä kanssa ja touhua riitti tytöillä moneksi tunniksi. Ehdin myös kertoilla isälle siitä nostalgiasta mitä tulee aina kun Voikkaalle suunnataan. Harvoin käyn eikä ikinä noin että jäädään olemaan ja viihdyin todella hyvin. Iinakin oli valmis jo sinne muuttamaan 😂😂

Ainoa huono asia tuossa puistossa oli penkit. Istuinlautojen välissä oli niin iso rako että Lumi jäi jaloistaan kiinni useamman kerran. Jopa niin tiukkaan etten itse saanut häntä irti, onneksi oli tämän ihanan tytön isä siinä ja hän auttoi Lumin irti. Jos olisin paikallinen niin siitä kyllä ilmoittaisin puiston hoitajalle 😕

 

Asuin siellä siis tokaluokkalaisesta aikuisikään asti. Ainakin neljässä eri osoitteessa jos en väärin muista. Muutin sitten äidin kuoltua Kuusankoskelle, sieltä Kouvolaan ja vielä vähän kauemmas Iinan isän perässä Kuopioon. Tämän päivän jälkeen olin jo valmis katsomaan Voikkaalta myytäviä asuntoja ja muuttamaan sinne takaisin 😂 Ehkä jonain päivänä......

Meidän siellä asuessa Virtakivessä oli vaan rähjäinen pelottava tehtaanrämä mutta se on kunnostettu aikaa sitten ja siellä on kahvila ja kaunis pihamaa. Hurjan leikkimisen jälkeen käytiin siellä tankkaamassa evästä. Niin ihana ja viihtyisä. Ja kaikkein parasta siellä oli ihmiset, en muista milloin olisin viimeksi saanut noin paljon juttua aikaan vieraiden ihmisten kanssa. Tytötkin olivat ihania ja kohteliaita, ylpeänä kuuntelin Iinan tarinointia 😍 Tuntui niin hyvältä olla siellä vaikka vaan käymässä ja onhan siinä oma tunnelmansa kun on vaan turisti. Ei se ehkä olisi enää niin tunnelmallista jos siellä asuisi 😅 Koirat pitää ensi kerralla ottaa mukaan, ja vaunut tytöille niin voisi kunnolla kävellä ja kiertää.

Iinan kyykkypissa meni vähän mönkään niin oli sitten noin letkeästi 😂

toki oli autossa sukkahousut mutten muistanut 😅

 

Pitää todellakin käydä lomalla uudellaan muistelemassa, jos olisi mahdollista viipyä vaikka pidempään niin sekin olisi kiva. Lähtiessä käytiin vielä nopsaan viemässä äidille kynttilä Kuusankoskelle ja hippulat vinkuen kotiin katsomaan Pikku Kakkosta 😍😂 Iina ehti alkumatkasta harmitella kun äitini onkin kuollut, vaikka on siitä kyllä tiennyt, ehkä se iskostui vasta nyt tässä iässä tänä päivänä 💗 Halusi kirjoittaa kirjeen jos joskus äitiini jossain törmää 💗 Sitten nukahti. Loppuillan kävivätkin aika kierroksilla mutta se ei minua haitannut, kylpy kelpasi ja vauhtia riitti, unikin tuli äkkiä 😂 Kiva päivä, lisää tälläisiä kiitos 😊

räpsin aika paljon kuvia.....

Iina kunnioittaa vettä todella paljon

minimalli 😂

Lumi oli visusti sylissä kun käytiin laiturilla 😄

💗💗

Iina ikävöi, kerroin että huolehtii meistä taivaassa 💗