Iinan vauvavuoden käänteet

 Jatketaan vielä muistelemista. Saatan joissain kyllä jättää asioita kertomatta tai vedellä vähän mutkia suoriksi mutta se johtuu vaan siitä etten enää ihan kaikkea muista. Paljon on jäänyt mieleen mutta on niitäkin mitkä on vaipunut jo unholaan. 

Muistan tarkasti vielä kun soitin muutamasta asunnosta mutta en muista enää että kelle. Hollolassa oli eräs kaksio mitä ajattelin mutta pääni käännettiin ja päädyin samalle tielle mutta isompaan asuntoon kerrosta alempana. Jälkeenpäin ajateltuna se olikin paras ratkaisu kun ei polveni siellä asuessa nauttinut yhtään rappusista. Se asunto oli vaan todellisen remontin tarpeessa johon sainkin omistajalta luvan ja exäni innokkaana ottikin sen hoitaakseen. Hän oli siihen aikaan johtohommissa remonttifirmassa. Exäni vielä auttoi muutossa, kantoi sohvankin ihan yksin ylös 😅

Siinä kyllä ilmaantui kaikenlaista soppaa. Ex ei ensinnäkään halunnut minulta niitä rahoja firmalle mitä omistaja antoi kun ostettiin maalia, laminaattia, uusi keittiö. Koko asunto laitettiin uusiksi lattiasta kattoon ja minulla oli aika paljon ylimääräistä rahaa...Olisi pitänyt laittaa ne exälle vaikka väkisin mutta vakuutti että kaikki on ok. No eihän se ollut, varmaan vuoden päästä tapahtuneesta asia huomattiin yrityksessä ja ex sai potkut. Ja me jouduttiin maksamaan useampi tuhat euroa takaisin. 

Lisää hauskuutta tähän hommaan toi se että samana päivänä kun muutin niin tapasin tämän nykyisen mieheni 😂 Siellä kämpässä vuoti keittiön joku putki ja Sami oli sattumoisin taloyhtiön huoltomies niin hän tuli sitä vuotoa korjaamaan. Eikä se edes onnistunut, teippasi väliaikaisesti ja tuli sitä uudestaan joku päivä sitä pällistelemään. Samalla laittoivat nimen oveen ja sen vähän mitä hän jutteli niin kertoi olevansa naimisissa ja kysyi Iinan ikää 😂 Itse mietin jälkeenpäin että jos en olisi ollut siinä takapiruna höpöttämässä niin olisiko meidän välille mitään tullut. Itse en hänestä paljoakaan ajatellut kun oli varattu, hänellä oli joku sitten päässä vinksahtanut ja kävikin oven takana muutamia kertoja. Antoi numeronkin jos jotain tulee ja kyllähän sitä kaikkea sitten tulikin 😂😂 Mm. makuuhuoneen ikkuna tipahti kokonaan irti kun pesin sitä ja pattereissa oli jotain häikkää, mutta mitäpä noissa taloissa ei olisi ollut 😂 Sami oli kantoapuna välillä ja käytti jopa Tsikiä pihalla jos jostain syystä oli sillä tarve päästä enkä voinut Iinaa jättää. Tsikillä oli kausia kun oli maha ihan kuralla niin olihan se helpotus että lenkittäjä oli töissä siinä lähellä 😂

Olen joskus jälkeenpäin kysellyt että mikä minussa oli niin ihmeellistä että jäi notkumaan mutta ei oikein osannut sanoa, olin kai niin hauska olevinaan 😅 Siitä sitten alkoi hiljalleen tulla tapa että kävi kahvilla jos oli lähettyvillä ja pyysi facessakin kaveriksi aika äkkiä. Olin itse kokoaika vaan lähinnä hämmentynyt että mikä homma. En oikein tajunnut että mitä hän ajoi takaa, luulin että oltiin kavereita, nähtiin vaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Huomasin joskus ihan sen takia jäkittäväni kotona odottamassa josko hän tulisi kylään 😂 Jälkeenpäin tuntuu hassulta olla jonkun vietävänä tuollalailla, ja jälkeenpäin olen monesti miettinyt sitäkin että ei ehkä olisi pitänyt lähteä tälle tielle ollenkaan 😂😂

Samaan aikaan exäni väijyi minua, saattoi joskus istua rappukäytävässä odottamassa minua kotiin ja kertoi että halusikin yrittää vielä uudelleen. Kirjoitti aika pitkän kirjeenkin kertoen mitä oli mieltä meistä perheenä ja mikä siinä Iinan kanssa olemisessa oli niin hankalaa. Kirjoitti että pelkäsi synnärillä menettävänsä minut, katsoi vaan vierestä kun vuodan kuiviin ja ympärillä hääräsi kauhea määrä lääkäreitä ja hoitajia. Tavallaan ymmärrän että syytti Iinaa vähän siitä että minua sattui niin kovin, mutta eihän se nyt ollut vauvan syy. Samalla hän muisteli kaikkea kivaa mitä oltiin yhdessä tehty ja miten siihen voisi vielä palata. Mutta itse en edelleenkään tuntenut mitään. Hän ei halunnut muuton jälkeenkään nähdä Iinaa kun silloin tällöin ja se tuntui pahalta. Sentään kävi siis kylässä, onhan moni isä ottanut hatkat kokonaan eikä ole tippaakaan kiinnostanut, kyllä sen ymmärrän että huonomminkin olisi voinut mennä. Mutten enää halunnut palata yhteen.

Saatoin siinä jossain vaiheessa lipsauttaa exälle että minulla oli jo uusi kiikarissa ja siitähän se riemu repesi, kaiken jälkeen mitä oli tehnyt meidän hyväksi muuton jälkeenkin niin tuntuihan se pahalta huomata miten toinen murtuu ihan täysin. Soitteli välillä monta kertaa päivässä miten ahdistaa ja yritin auttaa. Vietettiin hänen luona aika paljon Iinan kanssa aikaakin kun oli yksinäinen eikä meillä ollut Iinan kanssa kauheen tähdellistä tekemistä. Pitkään pesin pyykitkin exän luona 😂😂 Saattoihan se siis vähän näyttääkin siltä että jäin roikkumaan mutta oltiinhan me kuitenkin Iinan vanhemmat ja halusin säilyttää hyvät välit. Muistan yhden yön kun Iina oli isällään niin heräsin keskellä yötä ihan jäätävään migreeniin ja yritin soitella Samille ja exälle mutteivät vastanneet, ajoin sitten exän luo, säikytin hänet aika pahasti ja päädyin nukkumaan hänen viereensä. Inhoan migreeniä ja se oli tosi paha kohtaus. Niskasta meni ihme säväreitä päähän ja tärisin ihan horkassa. Olisi ehkä ollut viisainta mennä sairaalaan mutta selvisin kuitenkin 😅

Oli minulla kokoajan ahdistuskin päällä, ei se ollut mihinkään hävinnyt vaikka muutettiin ja erottiin. Päinvastoin, saatoin surkutella illat ja kaiken ajan kun Iina ei ollut kotona. En osannut yhtään nauttia siitä että olin yksin. Se oli ihan kamalaa, ei minulla ollut mitään harrastuksia eikä intohimoa, olin kaiken unohtanut tultuani äidiksi enkä osannut muuta kun hoitaa pientä vauvelia. Olin kadottanut itseni enkä tullut toimeen ajatusteni kanssa. Samalla olin tosi onnellinen että olin muuttanut Iinan kanssa kaksin, pitkästä aikaa tuntui että ollaan turvassa ja olen oman elämäni herra. Olin käynyt läpi paljon asioita tosi lyhyessä ajassa ja lisää vaan tapahtui kokoaika. 

Se oli maaliskuu kun muutin ja seuraavana äitienpäivänä ex sitten ymmärsi lopulta että missä mennään, siitä olen kirjoittanut tännekin. Itse ajauduin ongelmasta toiseen 😅 Koko kesän olin tämän nykyisen miehen toinen nainen. Se oli kyllä semmoinen sekametelisoppa ettei mitään järkeä. Meillä oli salasuhde. Hän tuli välillä töiden jälkeen käymään, ekan pusun sain ihan yllärinä monen viikon hiplailun jälkeen ja sitten hoksasin jossain vaiheessa olevani ihastunut naimisissa olevaan mieheen. 

Olen siitä kiitollinen ettei lähipiirini tuominnut minua. Tein väärin ja se ärsyttää tänäkin päivänä mutta jotain ihmeellistä tässä on ollut kun olen lääpällään tuohon junttiin edelleen 😂😂💗

 

Iinasta en paljoa kertonut niin laitetaan muutama taaperokuva 💗💗

yhtä sotkuista ollut kun tänäkin päivänä, se ei ole muuttunut 😂😂

 

Vielä riittää kerrottavaa ennenkuin päästään nykyhetkeen kiinni. Iinallakin oli haasteita vauvana mitkä on onneksi nyt jo taakse jäänyttä turhaa huolta 💗💗 Tämäkin kerronta rönsyilee vähän sinne ja tänne, pahoittelut siitä. Vaikea kertoa johdonmukaisesti kun en oikein tiedä mikä meni mitenkin ja mitä tapahtui milloinkin. Ehkä elämässä oikeasti oli vaan liikaa tapahtumia....Mutta Iina siis rupesi käymään isällään joka toinen viikonloppu alkaen siitä kun Iina täytti vuoden. Se oli exälle jotenkin käänteentekevä juttu ettei Iina ollut enää vauva ja hänen kanssa pystyi kommunikoida paremmin. Oli siinä joku sellainenkin vaihe olemassa että ex piti Iinaa itsellään pitkiäkin aikoja ja vähän miten sattui. Uhkaili jopa että jättää työt ja ottaa tytön kokonaan itselleen. En vaan muista että oliko ennen 1v synttäreitä vai sen jälkeen vai miten kaikki meni. Sitäkään en tarkkaan muista että vietettiinkö paljon aikaa yhdessä sen jälkeen kun selvisi että minua piirittää toinen mies vai loppuiko kaikki siihen. Aika sekavia on muistot joiltain ajoilta 😅 Sen muistan että loppukesästä tapasi itsekin uuden naisen ja siihen loppui viimeistään kaikki meidän ylimääräinen hengailu 😂😂

Ensimmäinen raskaus ja Iinan syntymä

Palataan vähän ajassa taaksepäin. Nykyhetkessä ei ole tapahtunut ihmeitä niin voi vähän kertoa mitä on joskus ollut ja miten ollaan päädytty tähän missä ollaan nyt. 

Oltiin oltu Iinan isän kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta kun aloin haaveilla lapsesta. Yhden kerran aiemmin olin tehnyt raskaustestin, salaa toivoen olevani raskaana mutta samalla tietäen että isä ei sitä kestäisi. Meni tosiaan tuo kymmenen vuotta ennen kuin asiasta pystyi puhumaan ilman kamalaa jännitettä ja pelkoa riidasta. Exä oli ihan lapsi itsekin kun tavattiin (20v) ja itse hurjat 21v 😂😂 Hän ei tykännyt mistään. Minulla oli kissoja joita ei voinut sietää, tai niiden karvoja. Aina oli eri vaatteet päällä että pystyi istua sohvalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tuossa kohtaa jo voinut sanoa heippa 😂 Niistä kissoista luovuttiin pitkän väännön jälkeen....

Hän asui Kuopiossa ja minä Kouvolassa, noin puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luo. Meillä oli pääosin ihan älyttömän kivaa, reissattiin paljon, kierrettiin festareita ja pelattiin wowia 😍 Joskus tulee vieläkin tosi vahva kaipuu noihin aikoihin. 

Mutta eläimistä riideltiin. Halusin koiran mutta hän sanoi olevansa allerginen, se osottautui myöhemmin valheeksi. Ostin sitten kolme rottaa jotka olivat onneksi tervetulleita, loppuun asti meillä asuivat. Ex hankki jossain välissä itselleen leopardigekon mutta se sairastui johonkin ja kuoli. Muistan vaan että sen kanssa juostiin lääkärissä mutten muista mikä sillä oli..

Vuosien saatossa mieheni aikuistui hiljalleen, ostettiin oma talo ja toin Jokimaan löytöeläintalolta töitä kotiin eikä se enää saanut exääni ahdistumaan. Yksi kissa oli niin sydänten murskaaja että tiedän exäni edelleen sitä muistelevan 💗 Oli marsuja, aika monta rottaa, kissoja, koiria. 

Sitten aloin ihan tosissani puhua että lapsi olisi tervetullut. Lähentelin jo 30 vuotta ja kaipuu vauvaan oli aika kova. Siitä sitten väännettiin ja loppujen lopuksi ex asiaa mietittyään oli myös sitä mieltä että lapsi saa tulla. Ilmeisesti oli enemmän minun mieliksi suostunut kun omasta tahdosta, sekin selvisi vasta lapsen synnyttyä. 

Vajaa vuosi meni ennenkuin tärppäsi, joka päivä melkein luin vauvafoorumeilta raskausoireista ja kuvittelin että itselläni on sitä ja tätä muttei ikinä ollut mitään. En muista oliko silloin varsinaisia oireita kun testin tein ja olikin plussa 💗 Sitä oli vaikea uskoa todeksi kun niin pitkään yritettiin ja se oli jo aidosti pelkkää yrittämistä, ei kummallakaan tehnyt mieli mitään enää 😂😂

Raskaus tuntui pitkältä kun ei ollut muuta mielessä. Olin pääosin kotona, välillä tein töitä löytiksellä. Alkuun oli huono olo mutten oksentanut, lopussa alkoi säryt enkä kyennyt kunnolla kävelemään. Kaikkineen ihan kamalaa 😂 Pokemon go oli juuri julkaistu ja käytiin sitä pelaamassa, loppua kohden ei liikkuminen oikein sujunut niin ei tullut pelattuakaan enää mutta se oli ihana yhteinen harrastus 😍

Ex oli minun mukana jokaisella neuvolakäynnillä ja ultrissa ja muutenkin tehtiin paljon yhdessä ja se tuntui hyvältä. Raskausaika oli meidän suhteen parasta aikaa, henkisesti nautin tosi paljon vaikka fyysisesti oli hankalaa. Valmistauduttiin hiljalleen ja mietittiin nimeä. Kaikki oli täydellistä 💗💗

Kirsikkana kakun päälle mentiin vielä maistraatissa naimisiinkin. Iinan laskettu aika oli 27.7 ja meidän hääpäivä 7.7. Exän vanhemmat oli todistajina ja otin exän sukunimenkin omani perään. Muistan edelleen miten onnellinen olin, kaikki oli niin kohdillaan. 

Mutta sitten synnytys lähestyi, laskettu tuli ja meni. Yritin saada käynnistymään leikkaamalla nurmikkoa ja maalaamalla aitaa. Kävin jopa koirien kanssa pyöräilemässä, ainoa mihin se vaikutti niin suolen toimintaan 😂😂😂 Exäkin vielä ehti kaatua pyöränsä kanssa jonain iltana niin sen takia piti lähteä päivystykseenkin. Eikä tapahtunut mitään omalla kohdalla....

Mentiin kaksi viikkoa yli kunnes sitten käynnistettiin. Siinä jo huomasin exällä vähän hankaluuksia, ei oikein ollut tukena vaikka oli paikalla 😑 Minulle laitettiin ballongi 10.8. aamulla ja muistan kun tärisin siinä pöydällä, hoitajat piteli jaloista kiinni ja tsemppasi niin ex istui huoneen toisella puolen tuijotellen milloin minnekin. Se oli ilkeä operaatio kun ei meinannut onnistua ensin ja tuki olisi ollut tervetullutta.

Ballongin kanssa päästiin kotiin, sairaalan käytävillä supisteli jonkun verran ja kotonakin mutta ne loppuivat yöllä itsekseen eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään. Mentiin seuraavana aamuna takaisin sairaalaan ja ballongi poistettiin. Minut laitettiin oksitosiinitippaan jolla synnytys yritettiin käynnistää eikä pääsyä kotiin enää ollut koska kaksi viikkoa oltiin jo yliajalla ja vauvan oli aika syntyä. Hän ei vaan todellakaan halunnut ulos yksiöstään 😂😂😂😍 

Teennäiset supistukset olivat kipeitä, päivän niitä veivattiin isommalle ja taas pienemmälle. Meitä vahdittiin tosi tarkkaan enkä päässyt edes vessaan enää letkujen kanssa. Ex katseli telkkarista yleisurheilua ja seuraavana yönä valitti ettei saa yhtään nukuttua. Minulle laitettiin epiduraali jossain vaiheessa ja yötä vasten tiputus lopetettiin jotta saisin nukuttua. Sitten alkoikin aidot supistukset joiden päätteeksi Iina syntyi lauantaiaamuna 💗💗 

Itse synnytys meni hyvin eikä ponnistuvaihe kestänyt kun kuusi minuuttia. Helpoin osuus mielestäni, ilokaasua käytin koko ajan ja se oli kivaa 😂 Ongelmia tuli lisää kun repesin väärään suuntaan, hoitaja yritti itse sitä paikata muttei onnistunut. Hän painoi hätänappulaa jolloin huoneeseen tulvi porukkaa ainakin kymmenkunta. Lääkäreitä ja hoitajia suhasi joka suuntaan ja tilattiin verta ja minua paikattiin kiireesti. Muistan kun jouduin Iinan antamaan heikon olon takia exän syliin ja katselin heitä kun istuivat vieressäni. Ex tuijotti taas jonnekin kaukaisuuteen. Minulla meinasi tajusi lähteä, hoitajat kehottivat vaan kovasti pysymään hereillä, yhtäkkiä minussa oli monta tippaa kiinni enkä tiennyt että mitä tapahtuu. Sain verta ja antibioottia. Sama lääkäri oli mukana monta päivää ja se oli ihanaa, koko henkilökunta oli ihana 💗 Muistan vielä kun heidän vuoron vaihtuessa aamulla Iinan pää jo näkyi kun aamuhoitaja tuli huoneeseen ja hänellä tuli kiire laittaa tavarat valmiiksi. Pyysikin että en vielä ponnistaisi 😂😂 

Tietojen mukaan olin menettänyt verta useamman litran ja hemoglobiini romahti. Tikkien laitto kesti useamman tunnin ja olin monta päivää ihan vetelä. Onneksi saatiin perhehuone ja exän oli pakko auttaa vauvan kanssa kun en pysynyt kunnolla jalkeilla. Viisi päivää oltiin sairaalassa ennen kun meidät uskallettiin kotiuttaa 💗💗

Tuosta jäi traumat pitkäksi aikaa. Muistan kun ex istui huoneen vessassa itkemässä äidilleen ettei pysty tähän eikä olisi ilmeisesti koko lasta edes halunnut. Minä avuttoman kuuntelin hänen valituksiaan monen päivän synnyttämisen jälkeen, unesta tietoakaan. Toivoin että kotona asiat olisi muuttunut parempaan mutta koska hän on ex niin eihän se miksikään muuttunut vaikka pitkään yritin ymmärtää häntä. Ja samalla yritin ymmärtää myös itseäni, koko elämä oli muuttunut ihan kertaheitolla.

Meidän hääpäivältä, huomaan vaan aina tuon hölmistyneen naulakon mun pään vieressä 😂

pieni söpöläinen 💗💗💗

Lääkärikäynti ennen juhannusta

 Minulle oli tosiaan varattu reilun tunnin aika lääkäriin ennen juhannusta ja ajattelin siitä kirjottaa sitten kun saan b-lausunnon kotiin. No se ei ole edelleenkään tullut enkä kohta muista koko käynnistä mitään niin kirjoitan siitä nyt. 

Oli kuuma, hyvin tärkeä tieto 😂 Saavuin ihan ajallaan mutta meinasin hätääntyä että pitääkö mennä ylös vai alas, jäänkö puolitiehen rappusiin kökkimään odottamaan että jostain kuuluu nimeni, päätin kuitenkin olla rohkea ja käydä neuvonnasta kysymässä 😂😂 En tiedä miksi tuollaiset tilanteet jännittää välillä.

Löysin oikealle ovelle ja odotin 20 minuuttia, olo oli ihan seesteinen eikä maskista huolimatta ollut kauhean kuuma. Kunnes lääkäri kutsui sisälle ja jouduin puhua hänelle. En tiedä miksi semmoiset tilanteet laittaa hikoiluvaihteen päälle mutta niin kävi taas kerran. Yritin olla coolisti penkissä kunnes tunsin niskasta lähtevän hikikarpalon jolloin oli pakko nousta ja mennä lääkärin selän taakse kuivaamaan niskaa ja selkää hiestä 😂😂 

Lääkäri oli onneksi nenä kiinni tietokoneessa ja luki tekstiäni hiljaa ja keskittyneesti. Ensimmäinen vartti varmaan menikin noin. Onneksi kannassa luki että olin kuitenkin asiallinen nainen 😂 

Viimein päästiin asiaan ja hän pyysi tekemään yhtä ja toista. Kyykkyyn en päässyt ollenkaan, pöydällä maatessa polvet kuitenkin pyörivät ja toimivat ihan hyvin, painon kanssa eivät ole voimissaan ollenkaan. Lumpiot oli väljät ja kävellessä paukkui. Oli samaan syssyyn juuri selkäkin kipeä ja vasen käsi, joten olin ihan rampana siellä. Siitäkin luki miten liikuin tosi vaivalloisesti 😅 Sain kortisonipiikin käteen joka ei auttanut loppuunsa yhtään ja tällä viikolla soittelinkin uutta aikaa tohtorille. Selkä ja niskatkin on kipeät kokoaika.

Lääkäri sanoi, jos siis ymmärsin oikein, ettei minulla ole nivelrikkoa ollenkaan alunperin vaan että rustoni jostain syystä katoaa aiheuttaen sen nivelrikon. Selitti sitä sillä että nivelrikko näkyy röntgenissä, tämä minun vaivani näkyi magneettikuvassa muttei röntgenissä. Sanoi ettei edes tiedä miten tämä pitäisi diagnosoida eikä tiedä miten etenee kun ei ole ennen törmännyt vastaavaan. Samaa sanoi erikoislääkäri helmikuussa joka katsoi ne magneettikuvat. Ettei ole ennen tavannut samanlaista ja olen vielä suht nuorikin 😅😂 Kerron vaan siis samaa mitä se lääkäri puhui, en tiedä mikä johtaa mihinkin ja mistä johtuu mikäkin. Toivottavasti selviää lisää jos ja kun pääsen uudestaan kuvattavaksi 😊

Puolitoista tuntia meni yllättävän äkkiä, siihenkin lääkäri kommentoi ettei noin pitkiä aikoja jaeta kyl kellekkään mutta hänellä ei ilmeisesti ollut jonoa 😂 Juteltiin paljon, kyseli psyykkistä vointia kun ollut näitä kipuja ja vaivoja. Onneksi sen suhteen asiat ovat ihan hyvin, olen jo vähän hyväksynyt sen etten voi tehdä kaikkea. Tai jos teen niin sitten vaan hyvät kipulääkkeet kehiin 😂😂 Sami tekee onneksi mitä käsketään 😂💗 Paraikaa asentelee pihalaattoja uudelleen kun on vaivannut minua jo viime kesästä, silloin ne kaikki nostelin ja putsailin rikkaruohot. Painaa ainakin 30 kg per laatta niin jäi sitten kesken kun en jaksanut, kohta ne on laitettu kun herra tuolla puhkuu ja puhisee 😍😎

Viime aikoina ärsyttänyt niska- ja päänsäryt joten lääkäri mittasi verenpaineen joka oli ihan ok. Kehotti herkästi vaatimaan lisää magneettikuvia niin kroppani todellinen tilanne selviää. Luulen että sormissa, ranteissa, olkapäissä ja niskassa on myös jotain häikkää. 

Lausunnossa lukee ettei tämänhetkiset työkuviot enää sovi, toimistotyötä voi harkita. Voin tähän laittaa pätkiä siitä lausunnosta mutta siinä on niin paljon lääkärikieltä mitä en ymmärrä niin niillä tiedoilla en itse tee mitään, josko joku muu taho niitä tajuaa 😅

 

En tiedä saako noista tolkkua, on niin isoja mitä tähän nyt mahtuu 😂

 

Mutta lääkäri oli tosi kiva, olisin halunnut hänen luo uudelleen mutta uutta aikaa varatessa hoitajakin sanoi ettei hänelle enää pääse kun on lopettelemassa. Sanoikin olevansa keikkalääkäri. Harmi, kun tuntui minua ymmärtävän, toivottavasti tämä toinen on yhtä ihana 😊

Diagnoosina on siis primaarinen molempien polvien nivelrikko ja sen verran googletin että tuo primaarinen tarkoittaa sitä ettei siihen ole mitään varsinaista syytä. Minulla kai painaa geenit kun muita altistuksia ei ole olemassa.

Aamulla kirppiksellä, illalla Kuhmossa

 Viime viikonloppuna oli tarkoitus hengata tyttöjen kanssa kotosalla kun Sami oli lähdössä uusintakierrokselle Kuhmoon vanhempiensa luo. Vei viikko sitten poikansa sinne ja nyt oli tarkoitus hakea heidät kotiin. 

Sovin Heidin kanssa perjantaiaamulle kirppiskierroksen ja lounaan ulkona. Pyörittiin Lanttilassa etsimässä kaikenlaista jännää. Aina sitä mukaan jotain tarttuukin, löysin Lumille sandaalit ja Iinalle Frozen-pussilakanasetin. Samille bongattiin Mötley Cruen kirja mitä on etsitty jo jonkin aikaa. Iina löysi itselleen bussin ja Lumi lähinnä halusi mennä itse hyllyyn myytävien sekaan 😂😂 Muutama lasten dvd lähti myös mukaan ja varmaan jotain muutakin mutta en enää muista. Lanttila on ollut meidän vakkarikirppiskohde jo vaikka kuinka kauan. Harmittaa että muutti kauemmas kun ennen oli Hennalassa. 

ihana kikkuratukka💗

 

Hikisen shoppailun jälkeen ajettiin Launeen Prismaan buffalle, Sami tuli meidän kanssa lounaalle. Lapsille ei maistunut kun naminami, ylläri 😂 Siellä oli ihan älyttömän hyvää kanaa, harmitti ihan etten jaksanut syödä paljoakaan.

Sieltä köröteltiin vielä Jokimaan löytöeläintalolle käymään. Siellä pystytettiin pihakirppistä, sekin siinä tuli nopsaan kierrettyä ja meinasin paistua siihen hiekalle 😂😂

Vein Heidin kotiin ja tarkoitus oli tulla kotiin hyvästelemään miekkonen reissulleen mutta matkalla tuli jotenkin tosi outo olo siitä että lähtee yksin reissuun joten ihan lennosta päätin parin tunnin varoitusajalla että mekin lähdetään tyttöjen kanssa mukaan 😅

Iinalle olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa uuden istuimenkin autoon niin viihtyminen oli taattu molemmilta eikä huvittanut jäädä taas kotiin kökkimään. Sami oli vähän ihmeissään mutta suostui toki, vasta sunnuntaina kotona selvisi että oli ostanut kaljaa valmiiksi että olisi kerrankin päässyt ilman meitä ryypiskelemään 😂😂

Menomatkan päädyinkin ajamaan yli puolet matkasta, Sami oli työviikon jälkeen väsynyt. Oli kivaa olla kuski, harvoin ajan pitkillä matkoilla. Pelkäsin että heidän vanhempien luona olisi taas tosi tylsää, joskus on ollut aika vähän tekemistä. Itselle on vaikea olla tekemättä mitään niin häiriinnyn kylässä jos ei ole touhua tarpeeksi. Mutta ei siellä oltu kun yksi kokonainen päivä niin eipä siinä ehdi laiskistua, nukuin kyllä molempina öinä tosi huonosti. Iinakin tipahti ensimmäisenä yönä sängystä ja sai mustelman otsaan 😅

Lauantaina käytiin Kuhmon keskustassa pyörimässä ja käveltiin kosken vierellä. Iina harmitteli ettei sinne voinut mennä uimaan 😂 Sami kävi toisen pojan kanssa hilloja keräämässä ja illalla vielä käytiin uimassa. Vesi oli kylmää joten reissu oli nopea 😂 Grillattiin ja heiteltiin tikkaa, aika kiva päivä. Kunnes mokasin ja epähuomiossa täräytin auton ovella Lumin kumoon, en huomannut että oli siinä eikä kukaan sanonut mitään niin ovea sulkiessa tyllerö sai osuman. Huuto oli aika kova ja minulle tuli tosi kurja olo toisen puolesta, joten jätin Samin hoitamaan ja menin aittaan soimaamaan itseäni. Olen niin tottunut olemaan meidän perheessä se 24/7 skarppi osapuoli joka näkee ja kuulee kaiken. Nyt sitten itse mokasin ja omasta mielestäni aika pahastikin. Sami on meistä se jolle enemmän sattuu kun ei aspergerin takia kykene keskittymään kunnolla. Minun tehtävä on aina ollut vahtia kahden edestä kahta lasta. Toki vahinkoja käy vaikka kuinka yrittäisin ja aina se tuntuu yhtä pahalta. Paraikaa Lumi kiipeilee tuolilla ja nousee siihen seisomaan, hänkin niin tapaturma-altis ollut siitä lähtien kun sai jalat alleen että on pää kolissut välillä montakin kertaa päivässä.

Sunnuntaina heräsin edelleen huonolla tuulella vaikka Sami yritti illalla tsempata ja lohduttaa. Ainakin toinen pojista kuuli kun aitassa pillitin väsyneenä ja välttelin tupaan menemistä sunnuntaina kun hävetti oma käytös. Kävin vaan vessassa ja pysyin muuten ulkona. Siitä sai Sami ilmeisesti assikimmokkeen eikä puhunut minulle saatikka edes vilkaissut päinkään niin tuli vaan entistä kurjempi fiilis. Oli vielä meidän kihlauksen vuosipäivä ja toivoin ihanaa yhdessäoloa. Ehkä odotin liikaa 😅

menomatkan eväshetki

Kuhmon leffateatteri

tuolitaidetta 😂

pakko varmaan hankkia darts-taulu, tuohonkin oli kiva pitkästä aikaa tikkailla

pyyhekääryleet

uimarannalla

 

Vanhempi poikakin suuttui minulle kotimatkalla ja huusi kurkku suorana. Ahdisti niin että istuin vaan jäykkänä penkilläni koko pitkän matkan ja vastailin tytöille lyhyesti jos jotain olivat vailla. Samikin oli selvästi tympääntynyt koko hommaan. Mietin jälkeenpäin että oliko pakko änkeä mukaan, luulin että minut haluttiin ja lopulta tuntui että olin vaan täysin ulkopuolinen eikä kukaan välittänyt. Yritän niin paljon tulla toimeen Samin perheen kanssa että näin se sitten kostautuu. Ehkä jos olisin saanut öisin nukuttua niin olisi varmasti ollut helpompaa selvitä takaiskuista. Enkä ollut kauheasti syönyt, he grillasivat vaan makkaraa enkä oikein tykkää makkarasta. Minulle ei ollut mitään syötävää vaikka niin luultiin ja kauppaan niin pitkä matka ettei yhden ihmisen takia sinne lähdetä ajamaan 😂😂

Mutta sen verran opin taas etten enää lähde perhereissuille mukaan. Mokasin oikein kunnolla eikä huvita lähteä kokeilemaan uudelleen 😅 Eniten tuossa reissussa otti päähän se että Sami oli yhtenä päivänä tosi ihana ja huomaavainen, seuraavana päivänä ei ollut huomaavinaankaan. Kai siihen pitäis hiljalleen tottua että sellaista se on mutta aika haastavaa toisinaan. Ihanaa elämää aspergerin kanssa, itsekin niin rikkinäinen välillä että toivoisi toisen kantavan 💗

Kuvissa näyttää että meillä ollut täydellinen viikonloppu vaikka menikin toisin, mutta minulla ei edelleenkään ole syytä kiillottaa meidän elämää. Joskus menee pieleen oikein kunnolla eikä mokien ja riitojen siloittelu sitä paremmaksi muuta. Tätä me ollaan ja tervetuloa lukemaan 😂😂 Onneksi saatiin jo sunnuntaina illalla kotona puhuttua ja pahoiteltiin puolin ja toisin. Nyt on ollutkin oikein mukava viikon alku ja elämä hymyilee taas 😂😂💗💗💗

Pelastustöitä

 Eilispäivänä treenattiin Iinan kanssa taas pyöräilyä, tosi hienosti jo uskaltaa ajella ja luottaa itseensä kokoaika enemmän. Alkuun oli niin varma ettei osaa eikä opi. Pitää kuitenkin hankkia siihen vielä se työntövarsi, pienikin ylämäki saa matkan tyssäämään kokonaan ja joudun antamaan vauhtia 😂😂

Lumi oli vaunuissa mukana, hän halusi itse pukea hupparin ja kypärän päähän 😂 Ohikulkijat varmaan luulivat minun olevan jotenkin hysteerinen äiti kun pidän vaunuissakin lapsella kypärää 😂

💗💗

 

Ollaan oltu peräti kolme päivää kotona ja nyt jo tuntuu että tytöillä alkaa tulla tylsää kun ei autoilla missään. Puistossa ollaan kyllä paljon käyty mutta en ole nyt keksinyt mitään ihmeellistä sen Riihimäen reissun jälkeen. Sami keksi sunnuntaina kaikkea jännää muutenkin pääni menoksi niin ollut mieli taas todella maassa. Tein hänestä aloituksen facebookkiinkin kun alan olla todella epätoivoinen tässä suhteessa, ja onneton. Tyttöjen kanssa on kivaa mutta heti kun Sami tulee töistä niin haluaisin vaan vetäytyä muualle. En saa mitään aikaan ja tuntuu että turhaan tässä kotona edes mitään teenkään, todennäköisesti jos tämä näin hankalana jatkuu niin minun on myönnettävä ettei asperger ole minun pala kakkua. 

Samikaan ei tunnu motivoituneelta selvittämään kanssani mitään. Jotenkin tämä nyt vallitseva odottava ja toisiamme välttelevä tunnelma sopii meille molemmille ja katsotaan mitä tapahtuu. Olen nyt opetellut olemaan hiljaa sen sijaan mitä normaalisti teen eli puhun kaikesta pitkin päivää. Outoa se on kun ei ole tarvetta suuta avata, ei sitä tee toinenkaan ellei kysy että "juotko kahvia?" "Kumpi nukuttaa lapset?" Siinäpä meidän pakollinen kommunikointi 😅

Itse tosin sain eilen menoa illalla kun puistosta kotiutuessa huomattiin pihalla puun alla pieni linnunpoikanen joka yritti kiivetä puuhun siinä onnistumatta. Piipitti kovasti ja selvästi oli äitiä vailla. Tiesin että yhdessä linnunpöntössä on tänä keväänä ollut poikasia ja oletinkin tirpan olleen sieltä tipahtanut. Tyrkkäsin vauvan takaisin sinne ja jäin noin tunniksi seuraamaan että tuleeko äiti vai onko pönttö jo hylätty. 

 

Äitiä ei näkynyt ja lopulta rohkenin kiipeämään tikkaille ja taskulampun valossa koitin tihrustaa sisään ja näinkin sisällä kuolleen linnun. Oletin siis pesän poistuneen käytöstä, otin sen puusta alas, avasin ja otin pikkutirpan talteen sisälle. Yritin soittaa Heinolan lintutarhalle mutta se meni vastaajaan. Lopulta sain luonnonvaraisten eläinten hoitajan Orimattilasta langan päähän ja hän lupasi ottaa vauvan vastaan. 

Ihana syy lähteä kotoota lätkimään, lapsetkin menivät jo maate. Koukkasin Heidin kyytiin ja köröteltiin lintu viemään ja sen jälkeen suunnattiin Renkomäen absille mässäämään Heseen 😂😂 Piti vaan nopeasti tirppa viedä mutta oltiinkin monta tuntia liikenteessä. Avauduin Heidille taas meidän ongelmista, jippii, mutta naurettiin elämälle ja se tuntui hyvältä pitkästä aikaa 💗

oli ilmeisesti peipon poikanen 💗

 

Haluaisin että kotonakin olisi enemmän naurua ja rentoa kivaa yhdessäoloa eikä tarvitsisi joka hetki miettiä että mistä mies saa seuraavaksi kipinän kun ei ymmärrä minua yhtään. Osa minusta haaveilee kivasta kodista lasten kanssa jossain muualla ja osa edelleen toivoo että ihme tapahtuisi ja alettaisi tulla toimeen ilman että sitä joutuu niin kamalasti yrittämään joka hetki. 

Uusi matkakohde tuli kyllä mieleen kun hoidin pikkulinnun asioita, Heinolan lintutarhoille saa tietääkseni mennä katsomaan lintuja. Jos näin on, en ole vielä tarkistanut, niin vien tytöt sinne vaikka jo tällä viikolla 😍😍 Lumi ainakin rakastaa lintuja, miksei Iinakin. Naakkoja ainakin ruokki mielellään kun niihin törmännyt eri paikoissa 😅

Iinan piti ottaa kuva Lumin ponnarista 😍😂

Ihana kamala kesäloman alku

 Kaksi päivää Iinan lomaa takana ja oon jo ihan loppu 😂😂 Aina on sellainen ruusuinen ja vaaleanpunainen kupla omassa päässä että miten ihanaa ja leppoisaa tulee olemaan kun ollaan vaan ilman suurempia aikatauluja ja stressiä keskenämme kesästä nauttien. No eihän se niin mene koskaan 😂 Kelikään ei ole ollut niin suotuisa, kylmää ja tuulta vaan 😂

Lumilla pukkasi nyt heti sitten jotain uhmaa ja kiukkua joka kestää säännöllisenä aamusta iltaan. Kaikesta vedetään herneet ja sitten heittäydytään kumoon lyöden pää vielä mahdollisesti lattiaan josta aiheutuu lisähuuto. Pienin ja hänelle suurin harmitus iski kun ei päässyt tuolille istumaan missä Iina juuri sillä hetkellä istui, yritti töniä siskoa pois ja huuti niin että varmasti kuului naapuriin 😂 Itse yritin vaan keskittyä johonkin muuhun ja annoin Samin hoitaa, hänhän on kuitenkin päivät töissä lomailemassa niin jaksaa illat tässä. Valetta tuokin...Viimeksi tänään olen märehtinyt sitä että kun itsellä on pinna kireällä ja uuvuttaa niin kummasti se toinenkin aikuinen on yhtäkkiä samanlainen vaikkei hänellä siihen syytä olisikaan. Muutaman tunnin aikana ehdin monen monta kertaa harmitella että miksi uppoutuu ennemmin puhelimen syövereihin kun lasten kanssa olemiseen. Luulen aina ansainneeni vähän levähtää kun päivät on hektisiä eikä omaa aikaa ole niin ei sitä ole hirveästi edes silloin kun toinen on kotona, ellei lähde vaikka koirien kanssa ulos. 

Mutta on Sami siis lasten kanssa kyllä, minun pitää vaan pyytää vähän tiuhempaan toisinaan ja toisinaan ei tarvitse. Hänenkin aspergertutkimukset etenee joskus niin tiedetään sitten että miten edetään mutta minun tarvitsee vaan olla paljon selkeämpi siitä että mitä haluan ja milloin haluan niin kyllä se järkkääntyy eikä hän koskaan ole lapsia unohtanut ja kadonnut kokonaan puhelimen syövereihin 😂😂 Ja itse kun sen huomaan niin osaan olla enemmän sitten itse läsnä enkä lähde öyhöttämään minnekkään ilmoittamatta.

 

siinä joku kiukkukohtaus menossa 😂😍

Minulla on jo jonkin aikaa ollut ongelmana aamuiset päänsäryt. En välttämättä herää siihen että päähän koskee mutta herätessä heti ensimmäisenä tuntuu ohimolla jyskettä, usein vasemmalla. Tätä on kestänyt nyt ehkä reilun viikon, viime yönä sitten päätin ottaa tyynyn kokonaan pois josko se auttaisi. Huono idea. Yritin puoli yötä saada unta, asennot oli huonoja, molemmat kädet puutui enkä lopulta pystynyt kunnolla liikkumaan. Otin tyynyn takaisin ja sain pari tuntia nukuttua ennen kuin Iina tuli herättämään kuuden aikaan. Varmaan tästä syystä tuntui etten saa mitään aikaan, tupakatkin loppui eilen ja ajattelin että lopetan kymmenettä kertaa tänä vuonna mutta aiheuttikin vain lisää pinnan kiristystä. Muina kertoina on kyllä onnistunut ihan hyvin, ärsytys on iskenyt yleensä vasta noin viikon jälkeen mutta tänään oli ilmeisesti muuten vaan tosi huono hetki yrittää uudelleen olla polttamatta. Haluan vaan päästä tuosta tavasta eroon ja aion siinä onnistua, kuukausi on ollut pisin mitä ollut ilman ja olen siitä koukusta päässyt irti uudelleen ja uudelleen. Ärsyttää ettei tänään onnistunut mikään 😅 

tärkeä laite kun niskat kipeät aina

 

Eilen oli kiva päivä Lumin kiukusta huolimatta. Oltiin ulkona palelemassa, Iina askarteli hirmuiset määrät ja illalla paistoin banaanilettuja jotka maistui kaikille 😍 Sain pestyä pyykit ja astiat niin tänään ei niitä ollut ollenkaan, samoin kävin vähän vaille 11 illalla kaupassa. Oli vähän ahdistavaa olla melkein viimeinen asiakas niin juoksin vaan sisälle, kamat kasaan ja puolijuoksua ulos 😂😂

Iinan liimailut ja leikkelyt yhdeltä päivältä

 

Tänään annoin Lumin kiukun mennä ihon alle ja harmittaa, ärähdin takaisin kerran kun läträsi Iinan vesiväreillä ja piti kädet mennä pesemään. Huuto raikasi ja heittäytyi taas levälleen ja tuntuu niin ärsyttävältä tehdä asioita noin ison rääkymisen ja draaman kera että suutahdin vähän siinä mutta lepyin kyllä tosi äkkiä ja rutistelin pikku vauvelia ja pyysin anteeksi. Lumi vaan nykyään on ollut pääosin ihan onnellinen ja kikattavainen taapero niin tämmöinen pidempiaikainen paha mieli menee mulla tunteisiin vaikken haluaisi. Kuormitun kun en voi tehdä mitään, Iinakin niin hienosti kaiken tuon kestää. Lumi saattaa häntä lyödäkin eikä Iina ole moksiskaan. Paraikaa nytkin Lumi huutaa ulkona, en tiedä miksi, harmittaa hänen puolestaan mutta eipä hän tätä aikaa muista isompana 😅 Minä muistan kyllä, ja Iinakin 😂😂

Pakko mainita vielä nivelrikkoisen ongelmia näin arjen touhuissa. Olen paljon kuullut sitä että kaikkien äitien olisi pakko tehdä ruokaa ja tykätä siitä ym painostavaa. Viimeksi tänään ja eilenkin muistin että miksen kauheasti tee, tai teen mutta kipujen kera aina. Pilkoin tytöille välipalaksi viinirypäleitä ja sen ajan mitä sitä tein ja katsoin alaspäin niin alkoi niskoja särkeä. Usein jos joudun pidempään tekemään, kuorimaan ja pilkkomaan vaikka perunoita niin kipeytyy jo monikin paikka eikä se alaspäin katsominen tunnu hyvältä. Mutta silti teen lapsilleni ruokaa ja paistan lettuja, ehkä ehdin välissä jo unohtaa että kuinka kivuliasta se onkaan 😂😂 Vähän arki välillä kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan mutta minkäs teet, nauttia pitäisi kaikesta, sitä opetellaan lopun elämää 💗

tuli hyviä vaikka rikoin melkein kaikki 😂

helppo resepti 😂 ruokajakoti.fi

 

Vastapainoa saan onneksi ohjelmista joita olen nyt innostunut katsomaan. Kausittain yleensä seuraan jotakin mutta harvoin on mitään pysyviä juttuja ollut. Tänään aloitin Yle areenalta katsomaan McLeodin tyttäriä alusta asti, niitä seuraillut telkkarista aamuisin välillä kun ehtinyt. Toinen kiva ollut Australian Bachelor josta tulee tänään viimeinen jakso, katsotaan kenet Richie valitsee 😍😍 ja viimeisimpänä katsonut Home and away, kaikki australialaisia ohjelmia, ihanan kuuloista, ei niin aivoja väsyttävää kun jotkut brittiaksentit 😂 Tuota Home and awayta olisi kiva myös päästä alusta asti katsomaan, mutta on se hyvä noin kesken kaikenkin seurailla 😅

Iina tänään niin ihanasti sanoi kun tuossa vielä kävivät ulkona ja käskin takin laittaa kun oli viileää ja tuuli niin sanoi että haluaisi äidin vaihtaa. Niin ihanasti tämä loma alkanut, mutta niinhän se kai menee kun pääsee olemaan kotona ja hölläämään niin vähän saattaa alkuun harmittaa ja väsyttää. Kunhan Lumin uhma väistyisi ennen kuin loma on ohi 😅😂😍💗💗

metrin mittainen tyllerö, vähän yli 💗 Lumi oli reilu 75 cm 💗