Tykkimäki ja kaikkea muuta pientä

 Ainoa mahdollinen päivä käydä Tykkimäessä meni melkein huti kun kaikilla pukkasi flunssaa enemmän tai vähemmän. Lumi oli torstain ja perjantain pois hoidosta lämpöilyn takia ja Aamu tuli silmänräpäyksessä kipeäksi kun aivasti käydessään nukkumaan. Muutamat yöt olikin aikamoista heräilyä. Onneksi Anssi tuli kipeäksi vasta reissun jälkeen, muuten olisi jo toistamiseen jäänyt paitsi kivasta päivästä.

Iina oli jo niin iso likka että pääsi melkein kaikkiin yksin ja loppuihin aikuisen kanssa. Ihan hurjimmat toki oli poisluettu jo heti alkuunsa kun ei niihin kumpikaan meistä aikuisistakaan uskaltanut mennä, sovittiin että vuoden päästä ylitetään itsemme ja mennään johonkin mihin ei nyt uskaltanut. 😄

Minulle pahin oli Kouvola-pyörä, pelkään korkeita paikkoja ja aina lähtee jalat jotenkin alta kun pelkään jotain tippuvan ja siellä se tunne oli ihan jatkuva. 😅 Tytöt oli onneksi mukana. Lumi pääsi muutamiin laitteisiin myös yksin ja oli siitä ihan innoissaan, metrin mittainen tyllerö vihdoin ja se on iso juttu meille kaikille. Muutamat kiukut siellä meinasi yllättää mutta muuten selvittiin ihan kivasti. 

Yhden tyhmän virheen tein ja ostin likoille hattarat, eipä mennyt aikaakaan kun niiden kimpussa hääri ihan älytön määrä ampiaisia, toiseen hattaraan jota yritin siinä myös syödä niin mylvi yksi amppari niin pahasti ympäriinsä peppua heilutellen etten enää voinut syödä sitä. 😂 Toinen saatiin pitkän taistelun ja ympäriinsä juoksemisen jälkeen tuhottua. Ei ikinä enää mitään sokeripitoista tuolla, en yhtään tajunnut että niitä ampiaisia oli niin paljon vaikka aina niitä on ollut. 😏

Oli muuten tosi kiva päivä, Tykkimäellä viihdyn aina. Sieltä vietiin isommat tytöt iseilleen ja sunnuntai meni aika lailla vaan makoillessa ja töitä tehdessä. Laiskottaa vieläkin tosi paljon, en ole tehnyt tänään mitään. Iina kävi koulun jälkeen kaverin kanssa ulkona ja sen verran ulkoilin että saateltiin kaveri kotiin, siinäpä minun askareet tänään. 😂 Anssi ollut ensimmäisen yövuoron jälkeen kipeä ja kuumeinen ja saikulla joten normiviikko vähän muuttui minulle helpommaksi. Toki eihän se ole kiva kun toinen pärskii ja valittaa mutta nyt vaan toivotaan että itse säästyn koska en jaksa sitten hoitaa mitään asioita kipeänä. 😄

Pakko yrittää nyt soittaa uusi lääkäriaika noista polvista, kokonaan unohtunut kun tapellut asuntolainasta pankkien kanssa. Sekin yhä kesken jos joku miettii, toimitin perjantaina lisää dokumentteja pankkiin ja nyt taas vaan odotellaan, tällä viikolla olisi kyllä jo se myöntävä vastaus todella ihana saada. 😍 Sitten pääsisin esittelemään meidän uuden kodin. 💛 Mutta siis nyt on polvia särkenyt enemmän mitä ikinä, vaikka teen töitä istuen niin silti niitä kolottaa samalla ja joudun jatkuvasti etsimään parempaa asentoa. Samalla pitäisi varata aika fysioterapiaan ja Aamulle neuvola. En muista oliko vielä jotain asioita hoidettavana, on varmasti mutta olen vaan unohtanut. 😄

Päiväkodin kanssa yritetään keksiä Lumille jotain helpotusta hänen mielialoihin ja kiukkuihin. Joku reitti johonkin toimivaan olisi erittäin tervetullutta vaihtelua, nyt ollaan vaan kokeiltu kaikkia tyhjiä arpoja ilman toimivaa ratkaisua, puuduttavaa mutta minkäs tekee. 

Tuli mieleen vielä että kesälomalla löydettiin meidän parvekkeen alta eksynyt linnun poikanen, lapset tykästyi siihen ihan kamalasti. Otettiin se sisälle turvaan päivän jälkeen kun ei ollut lähtenyt mihinkään ja annettiin sille suolasokerivettä, vietiin se Heinolan lintutarhoille hoitoon kunnes on tarpeeksi iso lentämään. Se sirkutti meille ja joi sitä vettä tosi suloisesti, melkein olisi voinut sen pitää jos olisin tiennyt linnuista yhtään mitään. 😄

Kivaa alkanutta viikkoa!

Heinolassa käymässä

 Minun ainoa reissupäivä tälle viikolle tyttöjen kanssa oli keskiviikko ja käytiin Heinolan lintutarhassa ja siinä lähistöllä tornissa syömässä ja puistossa katsomassa taideteoksia. Innostuin niitä kuvailemaan niin voisin niistä tehdä oman kuvapostauksen tähän perään. 

Tytöt oli yhtä innoissaan kuten aina, autossa oli hilpeä meininki ja perille löydettiin jopa ihan heti enkä hortoillut ympäriinsä niinkuin yleensä 😂 Lintutarhalle kun päästiin niin Iina rupesi jo kurnivaa massuaan valittelemaan joten kierrettiin vähän nopeammin läpi. Lumi tykkäsi lokeista ja puluista mitä siellä lenteli ihan irrallaan 😍 

 

Häkkien läpi vähän hankala oli kuvata mutta yritin silti. Pöllöt oli suloisia, samoin papukaijat ja korppi. En tiedä paljoakaan linnuista mutta oli silti mukava paikka tallustella. 

pipsapossu kulki kädessä 😄

tuossahan tuota kahvilaa mainostetaankin 😅

Iinalla vähän erikoinen hattuvalinta 😅

Kaapo-korppi

sanoin tätä fasaaniksi pari kertaa ennen kuin älysin että oon tyhmä 😂😂

kuvassa on haukka vaikkei näykkään 😂

laadukkaita kuvia 😂

 

Kierroksen jälkeen käveltiin lähellä sijaitsevaan tornikahvilaan tankkaamaan. Palvelu oli erinomaista, tytötkin osasivat käyttäytyä kun saivat jätskiä 😂 Lumikin ehti omansa syödä ennen sulamista. Vähän hutiloiden oltiin liikkeellä kun ei Lumille lähtenyt edes hattua mukaan, onneksi oli suht varjoisaa.

 

Perjantaina Iina lähti isälleen ja Lumi lähti Samin mukana poikia viemään Kuhmoon ja minulla oli kämppä itselläni koko viikonlopun 😂😍 Joka menikin sitten siivotessa, oishan tuota muutakin voinut häärätä....Mutta nyt on koti todella siisti, tein vielä listaa Samille ihan käytännön jutuista mitä täällä voisi huomioida josko hänenkin elämästään tulisi vähän helpompaa eikä minun tarvitse kaikkea olla pyytämässä ja vaatimassa. Sain ihanasti tsemppiä aloituksestani facebookkiin alkuviikosta ja olen kiitollinen siitä. Ehkä saadaan vielä arjestakin sujuvampaa vaikka ollaankin kun yö ja päivä toisinaan 💗💗

Tänään sunnuntaina kävin Heidiä moikkaamassa löytöeläintalolla, vein sinne Samin vanhoja työpaitoja silputtavaksi, pääsi niistäkin eroon 😄 Ei sielläkään montaa kissaa ollut, aika hiljaista. Sain kodin juuri sopivasti valmiiksi ennenkuin lähdin ja tulin kotiin puoli tuntia ennen Iinan saapumista niin ehdin sen aikaa hengähtää rauhassa 😂 Muutama tunti myöhemmin saapui Kuhmon matkaajat, siihen loppui ihana hiljaisuus taas pitkäksi aikaa 💗

Vaihdoin Lumille juniorsängyn, nukuttaminen oli aikamoista heilumista kun oli niin uutta ja jännää vaikka Kuhmossa oli jo normisängyssä iskän vieressä kaksi yötä köllännyt. Melkein tunti meni ennenkuin malttoi nukahtaa, juttua tuli vaikka moneen kertaan komensin olemaan hiljaa 😂😂

Laitan vielä pari touhukuvaa tytöistä kun odoteltiin lähtöä, aina näitä kyllä ikävöi vaikka aika menee itsekseenkin kivasti ja nautin, mutta kyllä se mieli vaan koheni kummasti kun sain perheen takas kotiin tänään 💗 Samikin oli viihtynyt vanhempiensa luona ja oli hyvällä tuulella tullessaan, ihanaa sekin 💗

minne vaan ikinä pääsee kiipeämään....

 

Ja tämän postauksen tärkein uutinen, samainen papupata teki ekan kakan pönttöön 😍😂😂

Ihanaa alkavaa viikkoa! Täällä alkaa taas minuakin elämä hymyilyttämään muutaman vaikean viikon jälkeen 💗😊

Pelastustöitä

 Eilispäivänä treenattiin Iinan kanssa taas pyöräilyä, tosi hienosti jo uskaltaa ajella ja luottaa itseensä kokoaika enemmän. Alkuun oli niin varma ettei osaa eikä opi. Pitää kuitenkin hankkia siihen vielä se työntövarsi, pienikin ylämäki saa matkan tyssäämään kokonaan ja joudun antamaan vauhtia 😂😂

Lumi oli vaunuissa mukana, hän halusi itse pukea hupparin ja kypärän päähän 😂 Ohikulkijat varmaan luulivat minun olevan jotenkin hysteerinen äiti kun pidän vaunuissakin lapsella kypärää 😂

💗💗

 

Ollaan oltu peräti kolme päivää kotona ja nyt jo tuntuu että tytöillä alkaa tulla tylsää kun ei autoilla missään. Puistossa ollaan kyllä paljon käyty mutta en ole nyt keksinyt mitään ihmeellistä sen Riihimäen reissun jälkeen. Sami keksi sunnuntaina kaikkea jännää muutenkin pääni menoksi niin ollut mieli taas todella maassa. Tein hänestä aloituksen facebookkiinkin kun alan olla todella epätoivoinen tässä suhteessa, ja onneton. Tyttöjen kanssa on kivaa mutta heti kun Sami tulee töistä niin haluaisin vaan vetäytyä muualle. En saa mitään aikaan ja tuntuu että turhaan tässä kotona edes mitään teenkään, todennäköisesti jos tämä näin hankalana jatkuu niin minun on myönnettävä ettei asperger ole minun pala kakkua. 

Samikaan ei tunnu motivoituneelta selvittämään kanssani mitään. Jotenkin tämä nyt vallitseva odottava ja toisiamme välttelevä tunnelma sopii meille molemmille ja katsotaan mitä tapahtuu. Olen nyt opetellut olemaan hiljaa sen sijaan mitä normaalisti teen eli puhun kaikesta pitkin päivää. Outoa se on kun ei ole tarvetta suuta avata, ei sitä tee toinenkaan ellei kysy että "juotko kahvia?" "Kumpi nukuttaa lapset?" Siinäpä meidän pakollinen kommunikointi 😅

Itse tosin sain eilen menoa illalla kun puistosta kotiutuessa huomattiin pihalla puun alla pieni linnunpoikanen joka yritti kiivetä puuhun siinä onnistumatta. Piipitti kovasti ja selvästi oli äitiä vailla. Tiesin että yhdessä linnunpöntössä on tänä keväänä ollut poikasia ja oletinkin tirpan olleen sieltä tipahtanut. Tyrkkäsin vauvan takaisin sinne ja jäin noin tunniksi seuraamaan että tuleeko äiti vai onko pönttö jo hylätty. 

 

Äitiä ei näkynyt ja lopulta rohkenin kiipeämään tikkaille ja taskulampun valossa koitin tihrustaa sisään ja näinkin sisällä kuolleen linnun. Oletin siis pesän poistuneen käytöstä, otin sen puusta alas, avasin ja otin pikkutirpan talteen sisälle. Yritin soittaa Heinolan lintutarhalle mutta se meni vastaajaan. Lopulta sain luonnonvaraisten eläinten hoitajan Orimattilasta langan päähän ja hän lupasi ottaa vauvan vastaan. 

Ihana syy lähteä kotoota lätkimään, lapsetkin menivät jo maate. Koukkasin Heidin kyytiin ja köröteltiin lintu viemään ja sen jälkeen suunnattiin Renkomäen absille mässäämään Heseen 😂😂 Piti vaan nopeasti tirppa viedä mutta oltiinkin monta tuntia liikenteessä. Avauduin Heidille taas meidän ongelmista, jippii, mutta naurettiin elämälle ja se tuntui hyvältä pitkästä aikaa 💗

oli ilmeisesti peipon poikanen 💗

 

Haluaisin että kotonakin olisi enemmän naurua ja rentoa kivaa yhdessäoloa eikä tarvitsisi joka hetki miettiä että mistä mies saa seuraavaksi kipinän kun ei ymmärrä minua yhtään. Osa minusta haaveilee kivasta kodista lasten kanssa jossain muualla ja osa edelleen toivoo että ihme tapahtuisi ja alettaisi tulla toimeen ilman että sitä joutuu niin kamalasti yrittämään joka hetki. 

Uusi matkakohde tuli kyllä mieleen kun hoidin pikkulinnun asioita, Heinolan lintutarhoille saa tietääkseni mennä katsomaan lintuja. Jos näin on, en ole vielä tarkistanut, niin vien tytöt sinne vaikka jo tällä viikolla 😍😍 Lumi ainakin rakastaa lintuja, miksei Iinakin. Naakkoja ainakin ruokki mielellään kun niihin törmännyt eri paikoissa 😅

Iinan piti ottaa kuva Lumin ponnarista 😍😂