Mallikuvia Sarasta

Pakko tännekin laittaa kun käytiin tänään ihan vaan sovittelemassa Saralle sadetakkia ja pääsi siinä sivussa ammattilaisen kuvaamaksi ja kuvat menivät heidän yrityksen sivuillekin 🤩😍 Tosi iso kunnia itselle ja oli ilo päästä ihan vahingossa mukaan. Essin koiruudet ollu mukana heidän menoissaan jo monta vuotta, heistäkin napsittiin juuri uusia kuvia 🥰

📸 Marko Kanervo

Lemmikkitarvike Kaikkea Kaverille

www.kaikkeakaverille.fi 

Ihan ilmaiseksi mainostan että sieltä löytyy kaikkea kivaa ja toimitus on nopeaa 🤩 Pariskunta pyörittää tuota yritystä kolmen lapsen ja muutaman koiran lomassa eli kädet on täynnä eikä aikaa mainostukseen ole juuri ollut. Ihania ihmisiä, panostivat siihen että Saralle löytyy sopiva ja mieluisa takki kun en itse noista mitään tiedä 😂  Tilasin heiltä joku aika sitten sadetakin ja oma arvio meni todella mönkään. Olisi ehkä mennyt chihuahuan päälle 🤣 Tai jos tytöillä olisi lelukoira niin ehkä sille....😅

Ihanaa alkavaa viikkoa ❤

Sara

Oli aika jännää olla sisänäyttelyssä. Se tunnelma on niin erilainen, tiivis tila jossa parisenkymmentä kehää vieri vieressä. Joka suunnasta tulee koiraa haistelemaan, eikä eteneminen ole helppoa jos omakin jää joka paikkaan notkumaan. Sara on onneksi helppo napata syliin 😂

Aamulla panikoin jo pelkkää ajamista sinne paikalle, oli vähän satanut lunta ja tiet tuntui jäiseltä. Onneksi on hyvä auto joka ei pienestä hätkähdä, hyvin pääsin perille ja mahduin parkkiinkin ihan kivasti. Kello oli hitusen liikaa muttei sekään loppujen lopuksi haitannut kun ei ne kehät alkaneet ihan tasan silloin kun olisi ehkä pitänyt 😅

Kiva oli pällistellä muita ja samalla miettiä että kuinkahan meidän käy, onneksi hoksasin käyttää Saran vielä jännityslenkillä niin ei vessahätä yllättänyt missään vaiheessa eli selvittiin ilman yhtään merkkailua, se oli meille jo voitto itsessään 😂😂

Kehässä oli paljon levottomampi mitä ulkonäyttelyissä, yleensä pönöttää paikallaan mutta nyt pyöri ja pyllähteli tämän tästä. Pöydälläkin steppaili mutta antoi hienosti käsitellä 😍 Ehkä oli liian hyvässä muistissa lauantainen trimmaus ja pöydällä oleminen. Sielläkin meinasi tanssahdella pikkasen 😅

Juokseminen onnistui myös, en jäänyt haaveilemaan mitään vaan mentiin reippaasti, Sara alkuun loikkasi kun innostuin muutaman juoksuaskeleen ottamaan mutta muuten mentiin nätisti ravia, loppuseisotus oli myös kunnon hyörimistä mutten usko että vaikutti lopputulokseen mitään 😂😂

Tuloksena oli siis AVO EH mutta arvostelu oli monenkin mielestä parempi kuin joillain ERIn saaneilla, ja se on tosi hyvä vaikka olisihan se ERI ja muut hienoudet ollut enemmän kun tervetulleita 😂

Tuomarina Susanna Uusitupa-Kärppä.

"2v kaunislinjainen narttu, jolla riittävä pään pituus. Oikeat pään linjat. Hieman leveälle asettuneet korvat. Kokoonsa nähden kaula voisi olla pidempi. Hyvä selkä. Tasapainoiset kulmaukset. Melko runsas ja pöyheä karvapeite. Reipas liikkuja, jonka liikkeet tulisivat stabiloitua. Erinomainen käytös."

Sara olikin harva sheltti tuolla jolla oli karvaa, enimmäkseen oli nakuja liikenteessä mutta niistä tuomari tykkäsikin 😅 Meidän luokassa oli 15 narttua joista kymmenen sai paremman kun me eikä yhdelläkään ollut omasta vinkkelistä katsottuna täyteläistä karvaa 😂😂

Mutta ei me lannistuta, vielä on kokematta vuoden näyttelykohokohta eli Helsingin Voittaja 2021 jonne tänään Saran ilmoitin 😍 Siellä on toisena päivänä jenkkituomari joka luultavasti ymmärtää meidän tytön kauneuden kun on sitä linjaa isässään 💗 Sitten katsotaan sen jälkeen että mennäänkö vielä vai ei, onneksi Sara enimmäkseen nauttii liikuskella ja touhuta niin ei stressaa turhan paljoa noita tilanteita. Jos olisi kamalaa niin ei me sitten mentäisi mihinkään.

Ensi kuussa vihdoin alkaa meidän rally-tokokurssi. Katsotaan mitä siellä opitaan ja ekat kisat on aikomus käydä kokeilemassa Kouvolassa 13.11. 😍 Toivottavasti tykätään ja onnistutaan, ehditään vielä hyvin treenailla ja hioa itsemme kisakuntoon. Kasvattaja kävi tänään Saran hieromassa, se jos mikä teki tytsylle hyvää, oli ihan jumissa 😅 Ja oli ansaittu vapaa kaikesta muusta, sai vaan nautiskella, huomenna Essin kanssa taas treenikentälle 😎

Arjen seassa piristäviä juttuja

 Yleensä arkena ei paljoa tapahdu mutta tällä viikolla oli muutamakin päivä kun oli vähän jotain ylimääräistä ja päivät menikin nopeasti, siitä huolimatta että on inhokkikuukauteni. Tiistaina ajeltiin Hämeenlinnaan Iinan, Samin ja Heidin kanssa. Sami kävi tekemässä töitä erään huoltoaseman katolla ja matka jatkui Riihimäelle mistä Heidin kanssa haettiin Saralle uusi rokotuskortti 😄 Ehkä vähän hävetti mutta en enää kadota tota uutta 😅 Oli vaan ajelua eikä menty kun nopeasti käymään absilla vessassa, Iina jaksoi hyvin olla kyydissä ja nukahtikin kotimatkalla. 

Torstaina tuli käymään tämä neuvolassa kehittelemä keskusteluapu, tykkäsin tosi paljon kertoilla meidän jutuista ja hänellä oli kosketuspintaa enemmänkin samantapaisiin asioihin. Lähinnä itseä häiritsee Samin ja Iinan suhde, varsinkin nyt kun Iinan isä on häipynyt kuvioista. On se aiemminkin minua häirinnyt että Iinan ydinperhe on rikottu, Sami ei välttämättä tajua minun näkökulmaani heidän suhteen suhteen kun ei hänellä ole kokemusta. Mutta itsellä on valtava tarve nostaa Iinaa jalustalle, pieni tyttö on kokenut paljon kökköä miltä en ole voinut suojella ja haluaisin että Sami pystyisi jotenkin tuomaan minulle enemmän turvaa sen suhteen että hän hoivaa Iinaa kuin omaansa. On heidän välit hyvät ja lämpimät mutta minä olen isommassa roolissa Iinan äitinä kun ehkä Lumin äitinä, koska Lumille kelpaa isi ja Iinalle ei aina meinaa kelvata isäpuoli. Iina on vielä kiltimpi kun siskonsa niin jää sen takia vähän varjoonkin Samin kanssa, hän kuulee sen joka huutaa kovimmin ja kyllä se Lumi on josta täällä ääntä lähtee niin että tupa raikaa 😄😍 Iinakin nyt viime aikoina ollut kova huutamaan, liekkö alkaa kotona oleminen ja tylsät lelut jo ottamaan päähän 😂😂 Onneksi maanantaina pääsee takasin päiväkotiin 🤩 Mutta tämä hoitaja nosti esiin sen minkä minäkin jo aikaa sitten huomannut että Iina on erityisherkän piirteitä omaava ja nekin alkanut iän myötä aiheuttaa ongelmia. Ruoat ei kelpaa, äkkinäiset kovat äänet suututtaa, vaatteet ei ole hyvät, tunteet nousee pintaan äkkiä ja itku varsinkin tulee nopeasti jos joku asia ei onnistu. Arki kuormittaa ja sitten raivotaan 😅 Vasta pyysi että Lumille tehtäisi poikien huoneesta oma huone jotta saisi itse rauhassa nukkua....

 

Tähän toivottavasti saadaan lisää neuvoja ja työkaluja miten saada elämästä taas vähän helpompaa 😊 Itsekin olen tosi herkkä enkä pidä sitä mitenkään lahjana vaan taakkana niin haluan että Iina saa kaiken mahdollisen tuen ja ymmärryksen ettei hänestä alkaisi tuntua samalta. 

Tänään käytiin moottoripyörämuseossa ihmettelemässä Sleepy sleepersien touhuja. En edes tarkemmin tiedä että mikä juttu se oli mutta Sami halusi mennä 😂😂 hän osti Maton kirjan, tytöt leikki mopolla ja itse keskityin lähinnä lauantaikoomailemaan 😂😂 Olen jostain syystä lauantaisin ihan naatti heti heräämisestä lähtien 😅 Niin ja olihan siellä työkaverini joka on joskus 70-luvulla soittanut Sliippareissa rumpuja 😅 Eipä kyllä juteltu sanaakaan mutta hän oli se joka opetti minua töissä ruokakuljetuksiin 😊

 

Illalla kävin vielä Teresian luona Saran trimmauttamassa kun huomenna olisi taas näyttelypäivä 🤩 Josko vihdoin eri saatais plakkariin, vois hyvillä mielin Helsingin voittajiin lähteä 😂🤩 Vaikka mennään me muutenkin, tuli huomenna mikä tahansa arvostelu 😂 Teresia on kyl tosi taitava trimmaaja, aina kiva katella kun häärää ja tykkää tehdä sitä hommaa pesusta lähtien 😄 Itsellä ei into riittäisi moiseen mutta eipä kyllä polvetkaan tykkäisi, selästä puhumattakaan 😂 Kerron huomenna että miten meidän kävi, nyt nukkumaan 😴

 

Pikaiset kuulumiset

Kipeinä ollaan, taas. Samilla ollu yskää jo ainakin viikon ja mulle tuli flunssan oireita viikonloppuna, koska tämä loppuu 🤧 Iinasta soitettiin eilen että on viime viikon maanantaina altistunut koronalle päiväkodissa ja on nyt koko viikon karanteenissa. Käytiin molemmat tänään testissä ja negatiiviset tulokset tuli onneksi.

On ollu kyllä raskas syksy, itsekin ollu vasta vajaat kaksi kuukautta uudessa työssä ja kokoajan on joku ollut kipeä. Nyt jouduin taas perumaan töitä ja toivon että loppuviikosta pääsisin jo hommiin vaikka saikkua sain Iinan takia toki koko viikon. En haluaisi joka päivä miettiä että milloin on kukakin pois hoidosta ja kuka on kotona hoitamassa. Tulee vähän huono omatuntokin kun menen töihin jättäen toisen tai molemmat lapset kipeinä Samin kanssa kotiin. Eikös äidin kuuluisi hoitaa tämmöset jutut 😅

Kerran ollaan nyt päästy Samin kanssa parisuhdeterapiaan. Sitä on jouduttu töiden ja lasten takia siirtämään monet kerrat. Siellä tuli puheeksi tämä blogi ja ihmiset ketä minun kirjoittelut jotenkin kaihertaa niin sanon nyt tähän väliin että kerron pelkästään omista kokemuksista ja siitä miten itse olen asiat nähnyt ja miten niihin reagoinut. Joku toinen tekisi varmasti toisin tai kokisi asiat eri tavalla mutta mitä olen kertonut niin on vain ja ainoastaan minun pääni sisältä. Jos vaikka nyt joutuisin elämään mennyttä uudelleen niin varmaan tekisin asioita paremmin ja yrittäisin enemmän tai ihan mitä vaan mutta siinä hetkessä mitä elettiin niin tein noin niinkuin olen kertonut. On asioita mitä kadun mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. Ja on asioita mitkä olen hoitanut hienosti ja olen niistä ylpeä, sellaista se elämä on. Joskus kämmitään kunnolla ja sitten taas leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä 😂😂

Iloisempiin aiheisiin, olen lainannut kaveriltani rally-tokon kylttejä ja ollaan kahdesti jo käyty tossa lähikentällä tekemässä alokasluokan rata. Sara on osannut ihan älyttömän hyvin ja omakin into on niin korkealla että mennään ensi kuussa jo kisoihin 🤩 Ainoa mikä isosti jännittää ni ne tulee olemaan sisätiloissa nyt loppuvuodesta ja Saran merkkailu on ärsyttävää mutta kurssi ehtii alkaa ni josko siellä näyttäisi mulle ettei enää pissaile. Juoksuhousut ainakin alkuun laitettava jalkaan niin ehkä sekin jo auttaa 😂😂 Huomenna mennään Essin kanssa taas treenaamaan ja yritetään hoitaa Saran rokotuskorttiasiaa Heidin kanssa. En muista kerroinko mutta se hävisi pieruna Saharaan ennen Lahden näyttelyä ja joudun hakemaan uuden Riihimäeltä asti 😅 Vielä pitäisi aitaeste käydä ostamassa niin saisi hyppimistäkin opeteltua 😍

Muutamia hankalia kylttejä on alokasluokassakin jo enkä ole yhtään rataa tehnyt palkkaamatta mutta toivon että saisin meidät niin hyvin viilattua etten kisoissa pahasti kämmäisi 😂 Niitä ratojakaan ei yhtään tiedä etukäteen niin kaikkia liikkeitä pitää jotenkin ottaa haltuun 😊 Mutta ihan mahtava laji ja koirakin on mitä järkevin 😍 Ei liian lentoon lähtevä muttei myöskään hälläväliä-asenteella varustettu. Just sopivan innokas keskittymään ja tehdään hyvällä fiiliksellä ❤❤ En tiedä jääkö muistiin mitään mutta kai se joskus oppii tekemään ilman isompia apuja tai herkkuja 😂😂

Ollu tänään aikaa harjoitella Iinan hiuksilla lettiäkin, viimeksi en saanut tehtyä mutta nyt onnistui ihan hyvin 😊 Hän jo sängyssä itkeskelen ja siirtyi meidän sänkyyn nukkumaan, minullakin särkee päätä niin paras lähteä unten maille. Jaksaa huomenna ehkä jotain tehdäkin 😄 Hyvää alkanutta viikkoa! 🍁🍂

Iinan 4v neuvola

 Kirjoitin tämän tekstin jo kerran puhelimella mutta ei suostunut julkaisemaan ja lopulta koko teksti katosi pikseliavaruuteen 😅

Mutta tänään siis oli vihdoin Iinan 4-vuotis neuvola. Sitä jouduttiin kerran jo siirtämään flunssan takia ja nytkin oli siinä ja siinä että päästiin kun Iinallekin tuli lopulta korvatulehdus ja sai antibioottikuurin joka juuri eilen päättyi ja pääsi myös päiväkotiinkin.

Siellä tehtiin kaikenlaisia tehtäviä ilman minua. Jäin odotustilaan täyttämään omaa lomakettani sillä välin. Olivat piirtäneet kuvioita, rastin piirtäminen oli hankalaa ja siitä tuli plussa. Joku toinenkin kuva oli vaikea mutta muita haasteita ei ollut. Osasi kertoa kuvista kaiken mitä pyydettiin ja pallon heittelyt, hyppimiset sun muut meni ihan mutkitta. Pituutta oli 102 senttiä ja painoa 15,6kg 😍

Siinä mielessä hassu tilanne ettei tätä hoitanut meidän vakiohoitaja vaan ihan täysin uusi tyyppi joka ei meitä ole ikinä tavannut. Hän sitten kiinnitti huomiota Iinan puhetyyliin, itse en taas ole asiaa juurikaan miettinyt mutta on puhunut hetken vähän vauvatyyliin ihan vaan koska Lumin kanssa on tottunut siihen. Hoitaja kyselikin sitten että osaako Iina puhua kunnolla 😂😂 Iina on tosi taitava suustaan ja osaa kertoa hienosti ajatuksiaan mutta nyt se meinasi kaatua puhetyyliin koko homma 😅

Omasta lomakkeestani ilmeni joitain ongelmakohtia. Iinan syöminen kotona on aika haastavaa, yleensä julistaa jo ennen ruokaa että ei ole nälkä tai sitten alkaa vaatia jotain muuta itselleen. Lumilla alkaa näkyä jo vähän mallioppimista eikä meinaa hyväksyä ruokia mitä tarjotaan. Kaikessa on jotain vikaa, liikaa vihanneksia tai epämääräisiä juttuja mitä ei pysty sitten edes maistamaan. Päiväkodissa syö ilmeisesti ihan hyvin, muttei sielläkään mitään outoja ruokia syö. 

Toinen ongelma on Iinan ruutuaika. Varsinkin nyt kipeänä ollessa ja Samikin tehnyt etänä töitä niin helposti heillä päivä mennyt niin että ovat omilla ruuduillaan kunnes tulen töistä kotiin. Toki on lounaat ja päikkärit ja muut rytmit mutta se hereilläoloaika helposti heillä kääntyi tuohon ja Iina on aika ärhäkkä varsinkin jos puhelimen saa näppeihinsä. Telkkarista irtoaa silmät helpostikin ja leikkii välillä pitkään ettei edes katso mitä telkkarissa pyörii. Niin sitä pitää nyt ehdottomasti vähentää, onneksi on nyt parantunut ja päässyt tekemään enemmän omia juttuja. Tänäänkin oltiin pitkään ulkona leikkimässä samalla kun treenasin Saran kanssa 😍

Samin asperger ei hirveästi auta tuossa asiassa kun hänkin sinne puhelimeen katoaa jos se on vaan mahdollista eikä kukaan siitä ole valittamassa. Tähän meille tarjottiin keskusteluapua ja otin sen vastaan koska miksei, en vaan muista nyt tämän jengin nimeä enää. Soittelevat minulle joskus tässä lähiaikoina ja tulevat käymään sitten jossain vaiheessa. Onhan se kiva jos meille tulisi joku ulkopuolinen vähän vinkkaamaan että miten asperger saadaan paremmin sopimaan yhteen lasten kanssa ja läsnäolo ja kommunikointi onnistuisi helpommin. Sekä Samin innostus leikkiin olisi kiva saada paremmaksi, touhuaa pyydettäessä muttei itse ehdota sitä juuri koskaan. 

Minäkin nämä asiat tiedostan ja tunnistan mutta neuvolan hoitajakin sanoi ettei se ole minun taakkani yksin hoitaa, eihän se mitään hyödytäkkään jos alan tässä Samille paasaamaan. Aiheuttaa vaan turhaa kitkaa meidän välille. Kiitos mutta ei kiitos 😂😂

Luulen että muissakin lapsiperheissä kamppaillaan samojen asioiden parissa eikä olla mitenkään erilaisia sen suhteen. Itse puuhailen näiden kanssa niin paljon kun vaan jaksan ja ehdin, tehdään palapelejä, luetaan, tehdään kampauksia puolin ja toisin ja pihallakin kaikkea keksitään yhdessä. Eilen haravoin niin tytöt siinä innokkaana auttoivat 😂 Läsnäolo on itselle tosi tärkeää, vaikkei edes tekisi mitään kummallista, kunhan kuuntelee mitä lapsilla on asiaa. Joka päivä jutellaan ja joka päivä me jostain kinastellaan. Iina on vaan herkempi sen suhteen, jos jostain ärähdän niin menee kyllä hänellä todella tunteisiin ja itsellä omatunto kolkuttaa jonkun aikaa 😅

Päiväkodistakin tekivät Iinasta arvion neuvolaan vietäväksi ja siellä oli kehuja vaan miten hienosti osaa tehdä asioita ja kertoa mielipiteitä. Tietää miten ruokapöydässä käyttäydytään ja komentaa muita lapsia jos tarve vaatii 😂😂 Kaksi sivua pelkkää hyvää hänen taidoistaan, mikäs sen parempaa luettavaa minulle 😍 Ihan huipputyttö, en voisi olla hänestä enemmän ylpeä. Niin paljon kokenut pienessä iässä 💗 

katossa roikkuu Iinan hienoja askarteluja 😊

 

Syystunnelmia

Lokakuu on saapunut, kohta on jo joulu 😅 Oltiin tosiaan kaikki vuorollamme kipeitä mutta nyt tuntuu siltä että lenssut on lusittu, sitä olis melkein voinu juhlistaa 😂 Tuntu että viikot vierii eikä kukaan parane, Lumikin käytettiin jo uudelleen hoitajalla kun edelleen yöt tosi levottomia mutta mitään ei löytynyt korvista enää 😊

Itsellä tänään pitkästä aikaa töitä, siivosin kaksi kohdetta ihan yksin ja tykkäsin 🥰 Toisessa paikassa oli toki asukas kotona mutta heki niin ihania että on helppoa siinä alkaa töihin. Tuli vielä yllättävä saikun tuuraus niin on hommia koko viikon 😍

Saran kanssa ollaan rally-tokoa treenailtu ja viikonloppuna käytiin Teresian luona harjoittelemassa keppejä. Ei olla aksailtu mutta mentiin silti, tehtiin Saralle ensin tosi helppo kuja eikä alkuun yhtään hoksannut ideaa mutta sitten kun älysi niin teki hienosti hommia 🤩 Irtosi hyvin ja tuli hienosti takaisinkin. Essi toimitti kujan päässä namittajan virkaa ja itse vaan lähetin miten sattui Saran kujan läpi, en ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa mutta onnistuttiin ☺ Aion mennä uudelleen treenaamaan kunhan ehdin, he voivat samalla opettaa mulle rallyjuttuja 😅 

Liekki, Sara ja Hilla 💗💗💗

Vänskä, Sara ja Hilla

Huomenna olis Essin ja yhden yhteisen kaverin kanssa treenit Jokimaalla ihan kylttien kera. Viime kerralla en mennyt ja harmitti, nyt aion todellakin mennä 😍 Osataan kuitenkin jo jotain ni ihana päästä kokeilemaan vaikka useampaa kylttiä putkeen että miten on hallussa. Johan jo mietin kisojakin mut josko ei ihan vielä, kurssikin edessäpäin 😂😂 Videoita olen iltaisin tuijottanut ja ihaillut miten helpolta se näyttää kun osaa 😂😂 Sara on kyl huippuhauva, ei häslää mutta tekee innokkaasti. Sit kun työt tehty niin voi käpertyä sohvalle peiton päälle nukkumaan ❤

Ihmissuhteet on vähän kärsinyt tässä viime aikoina. Flunssan takia Samin kanssa ei ole ollut yhtään läheisyyttä. Jotenki kammoan sitä että pitäisi räkäisenä ja haisevana lääppiä tai pusutella, ajatuskin ällöttää 😂🙈 Mutta sitten se jäi kokonaan, Sami on vaan puhelimella sen sijaan että minä kelpaisin enkä edes jaksa valittaa kun itsekin surffailen tyttöjen mentyä nukkumaan. Tai oletan että minusta johtuu se luuriin katoaminen kun on sanonut että lapsille on kyllä läsnä. Vähän surullista mutta ei nyt jaksa välittää. En tiedä tykkäisinkö enemmän jos vähän panostaisi, harjaisi joskus vaikka hiukset kun ne aina harittaa ja aika paljon on mahaakin tullut 😅 Eikä oikein enää juttele mitään, saattaa vastata jos kysytään mutta ei itse tule olemaan läsnä meidän kanssa vaan viihtyy omineen. 

Itse otan omaa aikaa lähtemällä jonnekin, ollaan Essin kanssa viime aikoina lenkkeilty yhdessä ja just huomenna on treenit. Mutta se minun oma aika loppuu kun tulen kotiin. Sami saattaa olla pitkäänki pihahommissa itsekseen ja hänen oma aika jatkuu kotona luurin kanssa ja se hämmentää että milloin hän sitä haluaa ja milloin ei, kun tuntuu ettei siinä ole selvää rajausta. Minä hoidan sitten lapsia itsekseni ja välillä huutelen jos haluan apua. Kaipaan tosi paljon sitä että oltais illat yhdessä ja että Samikin haluaisi liittyä seuraan pyytämättä. Yritin eilen puhua asiasta mutta kiukustuminen on taattu kun mainitsen että puhelimen käyttö vaivaa, sen sijaan että olisi tänään halunnut jutella niin ennemmin hän sitten vaikenee kokonaan. 

Lisäksi takkuaa pari muutakin ihmissuhdetta mutten tiedä mitä niistä pystyy tai viitsii sanoa niin en nyt vielä sano mitään 😅😑

 

 

Iinan ihana piirros ❤❤ osasi jo mallista kirjoittaa äiti ❤