Iinan 4v neuvola

 Kirjoitin tämän tekstin jo kerran puhelimella mutta ei suostunut julkaisemaan ja lopulta koko teksti katosi pikseliavaruuteen 😅

Mutta tänään siis oli vihdoin Iinan 4-vuotis neuvola. Sitä jouduttiin kerran jo siirtämään flunssan takia ja nytkin oli siinä ja siinä että päästiin kun Iinallekin tuli lopulta korvatulehdus ja sai antibioottikuurin joka juuri eilen päättyi ja pääsi myös päiväkotiinkin.

Siellä tehtiin kaikenlaisia tehtäviä ilman minua. Jäin odotustilaan täyttämään omaa lomakettani sillä välin. Olivat piirtäneet kuvioita, rastin piirtäminen oli hankalaa ja siitä tuli plussa. Joku toinenkin kuva oli vaikea mutta muita haasteita ei ollut. Osasi kertoa kuvista kaiken mitä pyydettiin ja pallon heittelyt, hyppimiset sun muut meni ihan mutkitta. Pituutta oli 102 senttiä ja painoa 15,6kg 😍

Siinä mielessä hassu tilanne ettei tätä hoitanut meidän vakiohoitaja vaan ihan täysin uusi tyyppi joka ei meitä ole ikinä tavannut. Hän sitten kiinnitti huomiota Iinan puhetyyliin, itse en taas ole asiaa juurikaan miettinyt mutta on puhunut hetken vähän vauvatyyliin ihan vaan koska Lumin kanssa on tottunut siihen. Hoitaja kyselikin sitten että osaako Iina puhua kunnolla 😂😂 Iina on tosi taitava suustaan ja osaa kertoa hienosti ajatuksiaan mutta nyt se meinasi kaatua puhetyyliin koko homma 😅

Omasta lomakkeestani ilmeni joitain ongelmakohtia. Iinan syöminen kotona on aika haastavaa, yleensä julistaa jo ennen ruokaa että ei ole nälkä tai sitten alkaa vaatia jotain muuta itselleen. Lumilla alkaa näkyä jo vähän mallioppimista eikä meinaa hyväksyä ruokia mitä tarjotaan. Kaikessa on jotain vikaa, liikaa vihanneksia tai epämääräisiä juttuja mitä ei pysty sitten edes maistamaan. Päiväkodissa syö ilmeisesti ihan hyvin, muttei sielläkään mitään outoja ruokia syö. 

Toinen ongelma on Iinan ruutuaika. Varsinkin nyt kipeänä ollessa ja Samikin tehnyt etänä töitä niin helposti heillä päivä mennyt niin että ovat omilla ruuduillaan kunnes tulen töistä kotiin. Toki on lounaat ja päikkärit ja muut rytmit mutta se hereilläoloaika helposti heillä kääntyi tuohon ja Iina on aika ärhäkkä varsinkin jos puhelimen saa näppeihinsä. Telkkarista irtoaa silmät helpostikin ja leikkii välillä pitkään ettei edes katso mitä telkkarissa pyörii. Niin sitä pitää nyt ehdottomasti vähentää, onneksi on nyt parantunut ja päässyt tekemään enemmän omia juttuja. Tänäänkin oltiin pitkään ulkona leikkimässä samalla kun treenasin Saran kanssa 😍

Samin asperger ei hirveästi auta tuossa asiassa kun hänkin sinne puhelimeen katoaa jos se on vaan mahdollista eikä kukaan siitä ole valittamassa. Tähän meille tarjottiin keskusteluapua ja otin sen vastaan koska miksei, en vaan muista nyt tämän jengin nimeä enää. Soittelevat minulle joskus tässä lähiaikoina ja tulevat käymään sitten jossain vaiheessa. Onhan se kiva jos meille tulisi joku ulkopuolinen vähän vinkkaamaan että miten asperger saadaan paremmin sopimaan yhteen lasten kanssa ja läsnäolo ja kommunikointi onnistuisi helpommin. Sekä Samin innostus leikkiin olisi kiva saada paremmaksi, touhuaa pyydettäessä muttei itse ehdota sitä juuri koskaan. 

Minäkin nämä asiat tiedostan ja tunnistan mutta neuvolan hoitajakin sanoi ettei se ole minun taakkani yksin hoitaa, eihän se mitään hyödytäkkään jos alan tässä Samille paasaamaan. Aiheuttaa vaan turhaa kitkaa meidän välille. Kiitos mutta ei kiitos 😂😂

Luulen että muissakin lapsiperheissä kamppaillaan samojen asioiden parissa eikä olla mitenkään erilaisia sen suhteen. Itse puuhailen näiden kanssa niin paljon kun vaan jaksan ja ehdin, tehdään palapelejä, luetaan, tehdään kampauksia puolin ja toisin ja pihallakin kaikkea keksitään yhdessä. Eilen haravoin niin tytöt siinä innokkaana auttoivat 😂 Läsnäolo on itselle tosi tärkeää, vaikkei edes tekisi mitään kummallista, kunhan kuuntelee mitä lapsilla on asiaa. Joka päivä jutellaan ja joka päivä me jostain kinastellaan. Iina on vaan herkempi sen suhteen, jos jostain ärähdän niin menee kyllä hänellä todella tunteisiin ja itsellä omatunto kolkuttaa jonkun aikaa 😅

Päiväkodistakin tekivät Iinasta arvion neuvolaan vietäväksi ja siellä oli kehuja vaan miten hienosti osaa tehdä asioita ja kertoa mielipiteitä. Tietää miten ruokapöydässä käyttäydytään ja komentaa muita lapsia jos tarve vaatii 😂😂 Kaksi sivua pelkkää hyvää hänen taidoistaan, mikäs sen parempaa luettavaa minulle 😍 Ihan huipputyttö, en voisi olla hänestä enemmän ylpeä. Niin paljon kokenut pienessä iässä 💗 

katossa roikkuu Iinan hienoja askarteluja 😊

 

Iinan vauvavuoden käänteet

 Jatketaan vielä muistelemista. Saatan joissain kyllä jättää asioita kertomatta tai vedellä vähän mutkia suoriksi mutta se johtuu vaan siitä etten enää ihan kaikkea muista. Paljon on jäänyt mieleen mutta on niitäkin mitkä on vaipunut jo unholaan. 

Muistan tarkasti vielä kun soitin muutamasta asunnosta mutta en muista enää että kelle. Hollolassa oli eräs kaksio mitä ajattelin mutta pääni käännettiin ja päädyin samalle tielle mutta isompaan asuntoon kerrosta alempana. Jälkeenpäin ajateltuna se olikin paras ratkaisu kun ei polveni siellä asuessa nauttinut yhtään rappusista. Se asunto oli vaan todellisen remontin tarpeessa johon sainkin omistajalta luvan ja exäni innokkaana ottikin sen hoitaakseen. Hän oli siihen aikaan johtohommissa remonttifirmassa. Exäni vielä auttoi muutossa, kantoi sohvankin ihan yksin ylös 😅

Siinä kyllä ilmaantui kaikenlaista soppaa. Ex ei ensinnäkään halunnut minulta niitä rahoja firmalle mitä omistaja antoi kun ostettiin maalia, laminaattia, uusi keittiö. Koko asunto laitettiin uusiksi lattiasta kattoon ja minulla oli aika paljon ylimääräistä rahaa...Olisi pitänyt laittaa ne exälle vaikka väkisin mutta vakuutti että kaikki on ok. No eihän se ollut, varmaan vuoden päästä tapahtuneesta asia huomattiin yrityksessä ja ex sai potkut. Ja me jouduttiin maksamaan useampi tuhat euroa takaisin. 

Lisää hauskuutta tähän hommaan toi se että samana päivänä kun muutin niin tapasin tämän nykyisen mieheni 😂 Siellä kämpässä vuoti keittiön joku putki ja Sami oli sattumoisin taloyhtiön huoltomies niin hän tuli sitä vuotoa korjaamaan. Eikä se edes onnistunut, teippasi väliaikaisesti ja tuli sitä uudestaan joku päivä sitä pällistelemään. Samalla laittoivat nimen oveen ja sen vähän mitä hän jutteli niin kertoi olevansa naimisissa ja kysyi Iinan ikää 😂 Itse mietin jälkeenpäin että jos en olisi ollut siinä takapiruna höpöttämässä niin olisiko meidän välille mitään tullut. Itse en hänestä paljoakaan ajatellut kun oli varattu, hänellä oli joku sitten päässä vinksahtanut ja kävikin oven takana muutamia kertoja. Antoi numeronkin jos jotain tulee ja kyllähän sitä kaikkea sitten tulikin 😂😂 Mm. makuuhuoneen ikkuna tipahti kokonaan irti kun pesin sitä ja pattereissa oli jotain häikkää, mutta mitäpä noissa taloissa ei olisi ollut 😂 Sami oli kantoapuna välillä ja käytti jopa Tsikiä pihalla jos jostain syystä oli sillä tarve päästä enkä voinut Iinaa jättää. Tsikillä oli kausia kun oli maha ihan kuralla niin olihan se helpotus että lenkittäjä oli töissä siinä lähellä 😂

Olen joskus jälkeenpäin kysellyt että mikä minussa oli niin ihmeellistä että jäi notkumaan mutta ei oikein osannut sanoa, olin kai niin hauska olevinaan 😅 Siitä sitten alkoi hiljalleen tulla tapa että kävi kahvilla jos oli lähettyvillä ja pyysi facessakin kaveriksi aika äkkiä. Olin itse kokoaika vaan lähinnä hämmentynyt että mikä homma. En oikein tajunnut että mitä hän ajoi takaa, luulin että oltiin kavereita, nähtiin vaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Huomasin joskus ihan sen takia jäkittäväni kotona odottamassa josko hän tulisi kylään 😂 Jälkeenpäin tuntuu hassulta olla jonkun vietävänä tuollalailla, ja jälkeenpäin olen monesti miettinyt sitäkin että ei ehkä olisi pitänyt lähteä tälle tielle ollenkaan 😂😂

Samaan aikaan exäni väijyi minua, saattoi joskus istua rappukäytävässä odottamassa minua kotiin ja kertoi että halusikin yrittää vielä uudelleen. Kirjoitti aika pitkän kirjeenkin kertoen mitä oli mieltä meistä perheenä ja mikä siinä Iinan kanssa olemisessa oli niin hankalaa. Kirjoitti että pelkäsi synnärillä menettävänsä minut, katsoi vaan vierestä kun vuodan kuiviin ja ympärillä hääräsi kauhea määrä lääkäreitä ja hoitajia. Tavallaan ymmärrän että syytti Iinaa vähän siitä että minua sattui niin kovin, mutta eihän se nyt ollut vauvan syy. Samalla hän muisteli kaikkea kivaa mitä oltiin yhdessä tehty ja miten siihen voisi vielä palata. Mutta itse en edelleenkään tuntenut mitään. Hän ei halunnut muuton jälkeenkään nähdä Iinaa kun silloin tällöin ja se tuntui pahalta. Sentään kävi siis kylässä, onhan moni isä ottanut hatkat kokonaan eikä ole tippaakaan kiinnostanut, kyllä sen ymmärrän että huonomminkin olisi voinut mennä. Mutten enää halunnut palata yhteen.

Saatoin siinä jossain vaiheessa lipsauttaa exälle että minulla oli jo uusi kiikarissa ja siitähän se riemu repesi, kaiken jälkeen mitä oli tehnyt meidän hyväksi muuton jälkeenkin niin tuntuihan se pahalta huomata miten toinen murtuu ihan täysin. Soitteli välillä monta kertaa päivässä miten ahdistaa ja yritin auttaa. Vietettiin hänen luona aika paljon Iinan kanssa aikaakin kun oli yksinäinen eikä meillä ollut Iinan kanssa kauheen tähdellistä tekemistä. Pitkään pesin pyykitkin exän luona 😂😂 Saattoihan se siis vähän näyttääkin siltä että jäin roikkumaan mutta oltiinhan me kuitenkin Iinan vanhemmat ja halusin säilyttää hyvät välit. Muistan yhden yön kun Iina oli isällään niin heräsin keskellä yötä ihan jäätävään migreeniin ja yritin soitella Samille ja exälle mutteivät vastanneet, ajoin sitten exän luo, säikytin hänet aika pahasti ja päädyin nukkumaan hänen viereensä. Inhoan migreeniä ja se oli tosi paha kohtaus. Niskasta meni ihme säväreitä päähän ja tärisin ihan horkassa. Olisi ehkä ollut viisainta mennä sairaalaan mutta selvisin kuitenkin 😅

Oli minulla kokoajan ahdistuskin päällä, ei se ollut mihinkään hävinnyt vaikka muutettiin ja erottiin. Päinvastoin, saatoin surkutella illat ja kaiken ajan kun Iina ei ollut kotona. En osannut yhtään nauttia siitä että olin yksin. Se oli ihan kamalaa, ei minulla ollut mitään harrastuksia eikä intohimoa, olin kaiken unohtanut tultuani äidiksi enkä osannut muuta kun hoitaa pientä vauvelia. Olin kadottanut itseni enkä tullut toimeen ajatusteni kanssa. Samalla olin tosi onnellinen että olin muuttanut Iinan kanssa kaksin, pitkästä aikaa tuntui että ollaan turvassa ja olen oman elämäni herra. Olin käynyt läpi paljon asioita tosi lyhyessä ajassa ja lisää vaan tapahtui kokoaika. 

Se oli maaliskuu kun muutin ja seuraavana äitienpäivänä ex sitten ymmärsi lopulta että missä mennään, siitä olen kirjoittanut tännekin. Itse ajauduin ongelmasta toiseen 😅 Koko kesän olin tämän nykyisen miehen toinen nainen. Se oli kyllä semmoinen sekametelisoppa ettei mitään järkeä. Meillä oli salasuhde. Hän tuli välillä töiden jälkeen käymään, ekan pusun sain ihan yllärinä monen viikon hiplailun jälkeen ja sitten hoksasin jossain vaiheessa olevani ihastunut naimisissa olevaan mieheen. 

Olen siitä kiitollinen ettei lähipiirini tuominnut minua. Tein väärin ja se ärsyttää tänäkin päivänä mutta jotain ihmeellistä tässä on ollut kun olen lääpällään tuohon junttiin edelleen 😂😂💗

 

Iinasta en paljoa kertonut niin laitetaan muutama taaperokuva 💗💗

yhtä sotkuista ollut kun tänäkin päivänä, se ei ole muuttunut 😂😂

 

Vielä riittää kerrottavaa ennenkuin päästään nykyhetkeen kiinni. Iinallakin oli haasteita vauvana mitkä on onneksi nyt jo taakse jäänyttä turhaa huolta 💗💗 Tämäkin kerronta rönsyilee vähän sinne ja tänne, pahoittelut siitä. Vaikea kertoa johdonmukaisesti kun en oikein tiedä mikä meni mitenkin ja mitä tapahtui milloinkin. Ehkä elämässä oikeasti oli vaan liikaa tapahtumia....Mutta Iina siis rupesi käymään isällään joka toinen viikonloppu alkaen siitä kun Iina täytti vuoden. Se oli exälle jotenkin käänteentekevä juttu ettei Iina ollut enää vauva ja hänen kanssa pystyi kommunikoida paremmin. Oli siinä joku sellainenkin vaihe olemassa että ex piti Iinaa itsellään pitkiäkin aikoja ja vähän miten sattui. Uhkaili jopa että jättää työt ja ottaa tytön kokonaan itselleen. En vaan muista että oliko ennen 1v synttäreitä vai sen jälkeen vai miten kaikki meni. Sitäkään en tarkkaan muista että vietettiinkö paljon aikaa yhdessä sen jälkeen kun selvisi että minua piirittää toinen mies vai loppuiko kaikki siihen. Aika sekavia on muistot joiltain ajoilta 😅 Sen muistan että loppukesästä tapasi itsekin uuden naisen ja siihen loppui viimeistään kaikki meidän ylimääräinen hengailu 😂😂

Esikoisen haastava vauva-aika

 Iinan vauvavuodesta päällimmäisenä jäi mieleen se että hän oli helppo vauva, itse taas esikoisen ollessa kyseessä niin hapuilin aika paljon. Varmaan moni voi tähän samaistua kun ei oikein mistään mitään tiedä ja jatkuvasti pelkäsi jotain. Samalla siinä yritin saada parisuhdetta toimimaan. 

Muistan kun jo parin päivän päästä kotiutumisesta soitettiin synnärille kun Iina kakkasi kokoaika 😂 Sitten hoksasin syöneeni aika tujua ruokaa niin tokihan se vaikutti. Eipä sitä tiennyt tai osannut ajatella että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelkäsin myös että Iina nukkuessa unohtaa hengittää joten hankittiin kätkythälytin patjan alle, ei auttanut 😅 Pimeydessä tuijotin vaan sitä vilkkuvaa valoa peläten entistä enemmän. 

ihana kummikolmikko 💗💗💗

 

Exällä oli ongelmia nukkua meidän kanssa samassa huoneessa. Lopulta oli toisessa huoneessa ilmapatja jonne meni sitten kun ei mikään muu auttanut. Oli korvatulpat ja silmälaput mutta silti häiritsi vauvan hengittäminen ja liikkuminen. Iina nukkui paljon unipesässä meidän välissä tai enimmäkseen nukuttiin kahdestaan 💗 Iinalla kyllä oli alusta asti hyvä tuntuma pinnasänkyyn ja nukkui itse välillä omassa huoneessaan ja minulla oli itkuhälytin. Eipä tullut itsellä unista mitään kun havahduin kaikkeen ja pienimmästäkin äänestä menin katsomaan että onko hätä 😂 Oispa osannut rentoutua enemmän ja luottaa siihen että kaikki sujuu. 

Laitoksella oltiin jo tarkkailussa kun Iinan paino pääsi putoamaan liikaa, minulta ei tullut maitoa eikä sitä aluksi hoksattu ollenkaan. Kehotettiin vaan imettämään jatkuvasti eikä sekään alkuun lähtenyt sujumaan ja monen vaiheen jälkeen imetin vaan kaksi kuukautta. Maito vaan lakkasi tulemasta, onneksi Iina oli oppinut pullolle ja se sopi meille loistavasti että vaihdettiin korvikkeelle. Siihen loppui yöheräilytkin lähes kokonaan. Alkuun sitä maitoa siis tuli ihan hillittömästi, yöt oli kauheimpia kun paita oli märkä ja hikoilin vielä tosi paljon niin sai sängyn vuorata pyyhkeillä 😂😂

Synnytyksestä toipuminenkin oli hidasta, tikkejä oli virtsaputkessakin niin oli aika hankala tehdä oikeastaan mitään. Ensimmäiset kolme kuukautta olin kipeä mutta pyrin liikkumaan ja viikon vanhana Iina pääsi jo ensimmäiselle vaunulenkille koirien kanssa. Kesän vauvana oli etu ettei tarvinut pukea juuri mitään, enemmän sai kuumuutta pelätä. 

Iina nukkui paljon, milloin missäkin 😂💗💗

 

Parisuhde oli kriisissä synnäriltä lähtien, tuntui ettei mikään enää ollut luonnollista tai toinen ei nauttinut vauvasta. Perheen piti olla kasassa mutta se olikin mennyt hajalle. Ex ei selvästikkään viihtynyt meidän kanssa. Toki hoiti vauvaa, vaihtoi vaippoja, kylvetti ja sylitteli mutta ilo oli poissa. Kaikki tehtiin vaan koska pakko oli hoitaa. Päivät kului itsellä melkein pelkästään Iinan kanssa, en välillä tiennyt päiväkausiin että missä puhelimeni edes oli. Onneksi minulla oli juttuseuraa ystävistä ja nähtiinkin kummien kanssa melkein heti kun pääsin kotiin. Ja neuvolassa sai purkaa sydäntä. 

Pahimpia hetkiä oli kun ex saattoi lähteä viikoksikin pois kotoa ihan vaan koska ei viihtynyt. Se oli rankkaa, vieläkin nousee kyyneleet silmiin kun mietin että miten noin ihana asia kun vauva oli toiselle ihan maailmanloppu. Kehotin monesti menemään lääkäriin tai varaamaan aikaa psykologille mutta ei suostunut. Todennäköisimmin hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus mutta ei sitä varmuudella saatu ikinä selville. 

Ajan kuluessa loppui kaikki läheisyys enkä enää tuntenut exää kohtaan juuri mitään. Tapahtui sellaisiakin asioita mitkä omalta osaltani edesauttoi tunteiden katoamista. Kerran esimerkiksi ex piteli Iinaa sylissä ja hänellä oli käsi Iinan kasvojen päällä, ärähdin että mitä teet ja vastasi että yritti vain rauhoitella. Ei se siltä itsestä näyttänyt ja luottamus alkoi karisemaan oikein kunnolla. Toinen käännekohta oli kun istuin Iina sylissä sohvalla ja kinattiin jostain. Sohvalla ollut kahvikuppi kaatui ja jämät valui sohvalle, ex suuttui ja nyrkki pystyssä ärisi jotain. Säikähdin ja menin makuuhuoneeseen aikeissa soittaa apua mutta ex tuli perässä ja väänsi väkisin puhelimen kädestäni. Käsi oli kipeä monta päivää ja ex naureskeli että olinpas vahva kun ei meinannut saada luuria pois. Iina ihmetteli toisessa käsipuolessa maailman menoa. Silloin päätin että tämä riittää, en pysty enää olemaan suhteessa exäni kanssa.

Lisäksi oli paljon pieniä asioita mitkä kertoivat että ei suhteesta tule mitään. Ensimmäinen kauppareissukin meni pieleen kun Iina alkoi itkeä. Ex lähti pois kun ei voinut olla siellä enää meidän kanssa. Vaikea kuvailla sanoin että miltä se tuntuu kun jatkuvasti saat miettiä että koska toista alkaa ottaa päähän tai voidaanko edes lähteä mihinkään jos Iina alkaakin itkeä. Exälle Iinan itku oli ihan kamala paikka enkä itse tiennyt että miten voisi auttaa. Itsekin olisin välillä kaivannut auttavaa kättä vauvan kanssa ja toinen suurinpiirtein juoksee pakoon. Onneksi oli muita ihmisiä tukemassa kun ei isästä siihen ollut ensimmäiseen vuoteen. 

Oli itselläkin vaikeaa, Iinan syntymän myötä puhkesi jonkunlainen ahdistuneisuushäiriö enkä pystynyt kunnolla nukkumaan. Aloin ahdistua uutisista ihan kamalasti ja saatoin itkeä viikkokausia jonkun huonon uutisen takia ja niitä riitti. Ihan jatkuvasti kävi jotain pahaa ja olin tolaltani päivittäin. Muistan vieläkin todella tarkkaan niitä uutisia ja mikä laukaisi koko jutun ja Turussa oli se terrori-iskukin Iinan ollessa viikon vanha. Lapsia kuoli tiuhaan tahtiin onnettomuuksissa ja muistan kun ex itki sitä Porvoon tapausta missä isä murhasi lapsensa leikkikentällä. Sanoi ettei ikinä voisi tehdä mitään vastaavaa. Se oli raskasta, vauvan syntymän pitäisi olla maailman onnellisin tapahtuma mutta meille se oli uuvuttavaakin. Iina itsessään oli ihana mutta kaikki se muu tuli täytenä yllätyksenä eikä kukaan kertonut etukäteen että maailma ympärillä onkin ihan kauhea paikka. 

Kävin lääkärissä kertomassa tunteistani ja minulle määrättiin lääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen. Ne auttoivat onneksi ja oloni hieman helpottui. Parisuhteelle se ei kuitenkaan tehnyt muutosta parempaan. Olin jo saanut asunnon kun ex vielä riehui jostain astianpesukoneesta ja itki kun muutetaan muualle. En tuntenut sääliä tai myötätuntoa, olin vaan tyytyväinen että oltiin pääsemässä pois. Joskus mietin että miten elämä olisi mennyt jos olisin jäänyt, oli yhteinen koti jossa tehty paljon remonttia ja sisustettu mieleiseksi. Nähty elämää yhdessä kymmenen vuotta ja se oli kaikki rikottu eikä paluuta enää ollut vaikken tietenkään päivääkään ole katunut sitä että Iina on olemassa. Hän on maailman ihanin tytär joka on sopeutunut eron myötä hyvin siihen ettei iskä ole joka hetki elämässä mukana. 

 

Tämä nyt vähän säröili joka suuntaan mutta pääosin saa varmaan kiinni siitä että miten meillä meni. Onneksi kuitenkin nautin myös äitinä olemisesta, vaikka olisin halunnut nauttia siitä paljon enemmänkin. Tuli vaan niin paljon uutta eteen etten ollut varautunut kaikkeen ja sen kyllä huomasin itsekin. Päällimmäinen tunne mitä muistan tuolta ajalta on levottomuus ja sellainen jatkuva hälytystila kun ei mihinkään voinut täysin luottaa. 

rakastan tätä kuvaa 😍

Ensimmäinen raskaus ja Iinan syntymä

Palataan vähän ajassa taaksepäin. Nykyhetkessä ei ole tapahtunut ihmeitä niin voi vähän kertoa mitä on joskus ollut ja miten ollaan päädytty tähän missä ollaan nyt. 

Oltiin oltu Iinan isän kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta kun aloin haaveilla lapsesta. Yhden kerran aiemmin olin tehnyt raskaustestin, salaa toivoen olevani raskaana mutta samalla tietäen että isä ei sitä kestäisi. Meni tosiaan tuo kymmenen vuotta ennen kuin asiasta pystyi puhumaan ilman kamalaa jännitettä ja pelkoa riidasta. Exä oli ihan lapsi itsekin kun tavattiin (20v) ja itse hurjat 21v 😂😂 Hän ei tykännyt mistään. Minulla oli kissoja joita ei voinut sietää, tai niiden karvoja. Aina oli eri vaatteet päällä että pystyi istua sohvalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tuossa kohtaa jo voinut sanoa heippa 😂 Niistä kissoista luovuttiin pitkän väännön jälkeen....

Hän asui Kuopiossa ja minä Kouvolassa, noin puolen vuoden seurustelun jälkeen muutin hänen luo. Meillä oli pääosin ihan älyttömän kivaa, reissattiin paljon, kierrettiin festareita ja pelattiin wowia 😍 Joskus tulee vieläkin tosi vahva kaipuu noihin aikoihin. 

Mutta eläimistä riideltiin. Halusin koiran mutta hän sanoi olevansa allerginen, se osottautui myöhemmin valheeksi. Ostin sitten kolme rottaa jotka olivat onneksi tervetulleita, loppuun asti meillä asuivat. Ex hankki jossain välissä itselleen leopardigekon mutta se sairastui johonkin ja kuoli. Muistan vaan että sen kanssa juostiin lääkärissä mutten muista mikä sillä oli..

Vuosien saatossa mieheni aikuistui hiljalleen, ostettiin oma talo ja toin Jokimaan löytöeläintalolta töitä kotiin eikä se enää saanut exääni ahdistumaan. Yksi kissa oli niin sydänten murskaaja että tiedän exäni edelleen sitä muistelevan 💗 Oli marsuja, aika monta rottaa, kissoja, koiria. 

Sitten aloin ihan tosissani puhua että lapsi olisi tervetullut. Lähentelin jo 30 vuotta ja kaipuu vauvaan oli aika kova. Siitä sitten väännettiin ja loppujen lopuksi ex asiaa mietittyään oli myös sitä mieltä että lapsi saa tulla. Ilmeisesti oli enemmän minun mieliksi suostunut kun omasta tahdosta, sekin selvisi vasta lapsen synnyttyä. 

Vajaa vuosi meni ennenkuin tärppäsi, joka päivä melkein luin vauvafoorumeilta raskausoireista ja kuvittelin että itselläni on sitä ja tätä muttei ikinä ollut mitään. En muista oliko silloin varsinaisia oireita kun testin tein ja olikin plussa 💗 Sitä oli vaikea uskoa todeksi kun niin pitkään yritettiin ja se oli jo aidosti pelkkää yrittämistä, ei kummallakaan tehnyt mieli mitään enää 😂😂

Raskaus tuntui pitkältä kun ei ollut muuta mielessä. Olin pääosin kotona, välillä tein töitä löytiksellä. Alkuun oli huono olo mutten oksentanut, lopussa alkoi säryt enkä kyennyt kunnolla kävelemään. Kaikkineen ihan kamalaa 😂 Pokemon go oli juuri julkaistu ja käytiin sitä pelaamassa, loppua kohden ei liikkuminen oikein sujunut niin ei tullut pelattuakaan enää mutta se oli ihana yhteinen harrastus 😍

Ex oli minun mukana jokaisella neuvolakäynnillä ja ultrissa ja muutenkin tehtiin paljon yhdessä ja se tuntui hyvältä. Raskausaika oli meidän suhteen parasta aikaa, henkisesti nautin tosi paljon vaikka fyysisesti oli hankalaa. Valmistauduttiin hiljalleen ja mietittiin nimeä. Kaikki oli täydellistä 💗💗

Kirsikkana kakun päälle mentiin vielä maistraatissa naimisiinkin. Iinan laskettu aika oli 27.7 ja meidän hääpäivä 7.7. Exän vanhemmat oli todistajina ja otin exän sukunimenkin omani perään. Muistan edelleen miten onnellinen olin, kaikki oli niin kohdillaan. 

Mutta sitten synnytys lähestyi, laskettu tuli ja meni. Yritin saada käynnistymään leikkaamalla nurmikkoa ja maalaamalla aitaa. Kävin jopa koirien kanssa pyöräilemässä, ainoa mihin se vaikutti niin suolen toimintaan 😂😂😂 Exäkin vielä ehti kaatua pyöränsä kanssa jonain iltana niin sen takia piti lähteä päivystykseenkin. Eikä tapahtunut mitään omalla kohdalla....

Mentiin kaksi viikkoa yli kunnes sitten käynnistettiin. Siinä jo huomasin exällä vähän hankaluuksia, ei oikein ollut tukena vaikka oli paikalla 😑 Minulle laitettiin ballongi 10.8. aamulla ja muistan kun tärisin siinä pöydällä, hoitajat piteli jaloista kiinni ja tsemppasi niin ex istui huoneen toisella puolen tuijotellen milloin minnekin. Se oli ilkeä operaatio kun ei meinannut onnistua ensin ja tuki olisi ollut tervetullutta.

Ballongin kanssa päästiin kotiin, sairaalan käytävillä supisteli jonkun verran ja kotonakin mutta ne loppuivat yöllä itsekseen eikä taaskaan tapahtunut yhtään mitään. Mentiin seuraavana aamuna takaisin sairaalaan ja ballongi poistettiin. Minut laitettiin oksitosiinitippaan jolla synnytys yritettiin käynnistää eikä pääsyä kotiin enää ollut koska kaksi viikkoa oltiin jo yliajalla ja vauvan oli aika syntyä. Hän ei vaan todellakaan halunnut ulos yksiöstään 😂😂😂😍 

Teennäiset supistukset olivat kipeitä, päivän niitä veivattiin isommalle ja taas pienemmälle. Meitä vahdittiin tosi tarkkaan enkä päässyt edes vessaan enää letkujen kanssa. Ex katseli telkkarista yleisurheilua ja seuraavana yönä valitti ettei saa yhtään nukuttua. Minulle laitettiin epiduraali jossain vaiheessa ja yötä vasten tiputus lopetettiin jotta saisin nukuttua. Sitten alkoikin aidot supistukset joiden päätteeksi Iina syntyi lauantaiaamuna 💗💗 

Itse synnytys meni hyvin eikä ponnistuvaihe kestänyt kun kuusi minuuttia. Helpoin osuus mielestäni, ilokaasua käytin koko ajan ja se oli kivaa 😂 Ongelmia tuli lisää kun repesin väärään suuntaan, hoitaja yritti itse sitä paikata muttei onnistunut. Hän painoi hätänappulaa jolloin huoneeseen tulvi porukkaa ainakin kymmenkunta. Lääkäreitä ja hoitajia suhasi joka suuntaan ja tilattiin verta ja minua paikattiin kiireesti. Muistan kun jouduin Iinan antamaan heikon olon takia exän syliin ja katselin heitä kun istuivat vieressäni. Ex tuijotti taas jonnekin kaukaisuuteen. Minulla meinasi tajusi lähteä, hoitajat kehottivat vaan kovasti pysymään hereillä, yhtäkkiä minussa oli monta tippaa kiinni enkä tiennyt että mitä tapahtuu. Sain verta ja antibioottia. Sama lääkäri oli mukana monta päivää ja se oli ihanaa, koko henkilökunta oli ihana 💗 Muistan vielä kun heidän vuoron vaihtuessa aamulla Iinan pää jo näkyi kun aamuhoitaja tuli huoneeseen ja hänellä tuli kiire laittaa tavarat valmiiksi. Pyysikin että en vielä ponnistaisi 😂😂 

Tietojen mukaan olin menettänyt verta useamman litran ja hemoglobiini romahti. Tikkien laitto kesti useamman tunnin ja olin monta päivää ihan vetelä. Onneksi saatiin perhehuone ja exän oli pakko auttaa vauvan kanssa kun en pysynyt kunnolla jalkeilla. Viisi päivää oltiin sairaalassa ennen kun meidät uskallettiin kotiuttaa 💗💗

Tuosta jäi traumat pitkäksi aikaa. Muistan kun ex istui huoneen vessassa itkemässä äidilleen ettei pysty tähän eikä olisi ilmeisesti koko lasta edes halunnut. Minä avuttoman kuuntelin hänen valituksiaan monen päivän synnyttämisen jälkeen, unesta tietoakaan. Toivoin että kotona asiat olisi muuttunut parempaan mutta koska hän on ex niin eihän se miksikään muuttunut vaikka pitkään yritin ymmärtää häntä. Ja samalla yritin ymmärtää myös itseäni, koko elämä oli muuttunut ihan kertaheitolla.

Meidän hääpäivältä, huomaan vaan aina tuon hölmistyneen naulakon mun pään vieressä 😂

pieni söpöläinen 💗💗💗

Iinan bileet ja arkeen paluu...

 Loma meni nopeasti ja paljon puuhattiin paitsi viime metreillä alkoi itselle tulla vähän uupumusta enkä jaksanut kokoaika olla menossa. Jatkuva sadekin vähän vaikutti oloon, ihanan lämpöiset kelit on historiaa ja syksy on tullut. Paraikaa tulee vettä taivaan täydeltä, en tykkää 😅😂

Iinaa juhlittiin koko viime viikonloppu, ei pystynyt kaikkia kutsumaan samalle päivälle ja osa olikin kipeänä niin ei tullut ollenkaan. Lauantaina tuli minun mummo ja täti, Essi ja hänen tytöt sekä Iinan serkku ja hänen äiti (eli Eve ja Leo). Oltiin heidän kanssa joku tovi sitten perhepuistossa niin heistäkin olen kertonut tänne 😂 Pari tuntia meni äkkiä, lasten riehuessa, ja sitten olikin ekat bailut ohitse. Aika menee hirveän nopeasti juhliessa 😂

mummo viihtyi pienten kanssa 💗

 

Ei oltu kaikkea ehditty laittaa edes valmiiksi kun sukulaiset jo tuli mutta eipä tuo haitannut 😂 Yritin ehtiä jutella kaikille mut väkisin käy aina niin ettei pysty mutta onneksi nämä kaikki tunsivat toisensa niin juttelivat keskenään ja Sami toimi hyvänä tarjoilijana. Oli myös leipuri, on tehnyt kaikki kakut jokaisen synttäreille ja huomenna on hänen omat synttärit niin joutaa sinnekin kakun tehdä. Tai viikonloppuna oli tarkoitus häntäkin vähän juhlistaa ja hän itse halusi sienestämään, jippii 😂😂 Hurja mies, kohta vanha mies 😂😂

 

Sunnuntaina hain Heidin muutaman koukun kautta meille ja Iinan päiväkodista tuli kaksi tyttöä äiteineen ja toisella oli ihana pikkuveli myös mukana 😍 Syötävää riitti hyvin tällekin päivälle, onneksi 😊😅 Vieläkin saadaan namia natustella kun jäi keksejä ja suklaakakkua vähän. Lapset leikkivät ihan kaikkea mahdollista ja viihtyivät tosi hyvin, oli ihanaa kuulla kahtena päivänä ettei kukaan olisi halunnut kotiin lähteä 😍😂 Iina oli ihan täpinöissään kaikesta, sotkut on edelleen pitkälti siivoamatta vaikka on jo tiistai 😂 

 

Iina aloitti innoissaan päiväkodinkin eilen, Lumi ei vielä mennyt kun su-ma välisenä yönä valvoi koko yön ja aamulla alkoi nenä vuotaa. Käytettiin koronatesteissä ja tänään tuli negaviesti, onneksi. On hyväntuulinen ja pirteä niin katsotaan josko huomenna jo pääsisi päiväkotiin 😍

💗💗

💗💗

 

Itse olin eilen ihan zombie 😂😂 Aamulla ihan suht pirteä vielä mutta sitten päätin nukkua päikkärit, enpä sen jälkeen piristynyt enää ollenkaan ja koko päivä oli yhtä suossa tarpomista. Meninkin jo yhdeksältä nukkumaan kun ei muuhun enää kyennyt 😂 Päätäkin särki koko yön mutta sain ehkä nukuttua, toivottavasti ensi yö olisi jo normaali 😅 Miten en jaksa enää valvoa, Sami lähti aamulla ihan normisti töihin ja jaksoi kotonakin vielä touhuta, ehkä se piristää kun täältä lähtee pois ja tekee kaikkea järkevää 😂😂 

Päänsärkyä lukuunottamatta tänään ollut ihan kiva päivä, kävin hammaslääkärissä heti klo 8 ja iltapäivällä Verisurelta soitettiin ja tehtiin pieni puhelinhaastattelu. Huomenna selviää jatkuuko minun rekry siellä vai ei 😅 Olishan se ihanaa päästä töihin. 

Samaan syssyyn laitoin kuntakokeilun ohjaajalle viestiä että koska nähtäisi ja mietittäisi että mitä minun kanssa tehtäisiin. Lääkärin piti tehdä se b-lausunto jo juhannuksen jälkeen mutta perjantaina selvisi ettei sitä oltu tehty ollenkaan ja ko. lääkäri oli jo lopettanut työnsä. Siihen varattiin uusi aika jos tarvetta ja sain lähetteen fysioterapiaan jossa voisi alkaa työstämään lihaksia nivelturvallisesti. Tänään yritin sinne soittaa mutta olin viisi minuuttia myöhässä 😂😂

Edelleen hirveästi tekemistä, lähinnä itseni kanssa että saisin olostani yliotteen ja uskaltaisin heittäytyä elämään enemmän. Olen ehkä välillä liiankin varovainen 😂 Jos nyt sattuisin pääsemään töihin niin toivottavasti työaikoja pystyy räätälöimään sen mukaan että pääsen käymään fysiolla. Tähän asti sanottu ettei fysioterapiasta ole hyötyä mutta lääkärien vaihtuessa vaihtuu myös mielipiteet tilastani ja siihen sopivasta kuntoutuksesta. 

Olipas vähän taas laidasta laitaan höpöttelyä, niin paljon tapahtuu pienessä ajassa niin vaikea niitä järkevästi selittää 😅

Iinan uusi matto, sai sen ystävältäni Kuusankoskelta 😍

Lumin tyyli ei petä ikinä 😂

pyjamasankarit

Sarakin täytti sunnuntaina 2 vuotta 😍😍

😂😂

väsyneen päivän ajanviete....

nukkuva lapsi on maailman suloisin olento 💗

 Kivaa viikon jatkoa, toivottavasti kelit vähän paranisi vielä 😊

Laiskuus huipussaan

 On ollut tosi väsyneet päivät. Perjantaina tosiaan hörpittiin olutta, toinen daami ei tullutkaan niin ei katsottu Hopeanuolta ollenkaan, juteltiin vaan elämästä yöhön asti 💗 Nukuin aamulla jopa yhteentoista, tosin heräilin vähän väliä hassuun tunteeseen että olisi mukamas pitänyt nousta mutta eihän meillä ollut ketään täällä, paitsi Sonja jäi toki yöksi.

Se oli laiska päivä, pelasin vaan puhelimella kunnes Sami ja Lumi tuli illalla kotiin. Laittelen Samin ottamia kuvia Loviisasta tähän postaukseen, ei minulla ole mitään muistoja koko viikonlopusta 😂

Sunnuntaina väsytti enkä tehnyt mitään, maanantaina otti muuten vaan päähän. Eilen käytiin ystäväni luona Kuusankoskella mutten sieltäkään ottanut kuvia. Olen vaan hengaillut miettimättä mitään somejuttuja 😂 Ei minun ehkä näin montaa taukopäivää pitänyt pitää mutta niin se aika vaan meni taas. Huomenna on Iinan syntymäpäivä, katsotaan mitä keksitään. Vähän on yskinyt ja niiskutellut niin levätään nyt senkin puolesta koska viikonloppuna on hänen juhlat 💗💗

Viikonlopun mätsärit siirtyi ensi kuuhun, tänään olisi jotkut omatoiminäyttelyt jossakin mutta en jaksanut Saraa ilmottaa vaikka treenit olisi tehnyt hyvää kyllä 😅

Kissalle on varattu parin viikon päähän taas eläinlääkäri, ei se ole juurikaan parempi vaikka kahden viikon kipulääkekuuri loppui sunnuntaina. Se on ihan todella raskas eläin nykyisin, kapsuttaa kaikki yöt joko meidän makkarin ovea tai jopa lasten. Ei ole ennen lapsia härnännyt, meitä kylläkin. Lisäksi yrittää neuroottisesti karata aina kun ulko-oven aukaisee ja se oli vissii eilen jäänyt pari kertaa raolleen kun kissa huidellut pitkin pihoja, yhden punkinkin jo löysin..Jännittää ettei se selkä ole yhtään parempi, ei se ainakaan yhtään paremmin liiku, ei juokse tai riehu kaverin kanssa. Paitsi toki ulkona menee häntä pystyssä ja vähän hölkkäileekin 😏

Iinan neuvolan varasin syyskuulle, hän joutuu mennä sinne jo yksin tekemään niitä tehtäviä, aika jännää. Hän on jo iso tyttö, tai niin ainakin sanoo päivittäin 😂 Lumin neuvola on ensi viikolla 😊 

Tytöille on tarhareput hankittu, Lumin vaatteet pitäisi käydä vielä läpi ja rustata nimiä niihin että olisi maanantaina valmiina. Katsotaan viekö Sami Lumin ensimmäisenä tarhapäivänä ja miten se sitten tulee menemään 😅 Vaikka on kauhea kiire mukamas kaiken aikaa niin kummasti olen ehtinyt kuitenkin viisi päivää laiskotella 😂 Loppuviikon siivousurakka kuormittaa jo nyt, onneksi Sami hoitaa kakkuhommat ja sitten vaan kaupasta loput niin riittää syömistä 😍 Minä siivoan ja koristelen, pihakin pitää siistiä josko olisi hyvä keli myös siellä riehua. Tai juuri kurkkasin sääennusteen viikonlopulle niin sadettahan tuo luvannut, lauantaina ukkostakin 💥 Kunhan nyt säilyttäisi terveinä sinne asti, Iina ainakin eilen keikkui aika huolella tuulettimen edessä niin tuntuu että se on ainakin osasyy tuohon yskään, alkoikin niin yllättäin taas. Joitain mielenkiintoisia kännypelejä nyt pelaillut, niistäkin voisin kertoa jossain välissä josko joku muukin tykkäisi 😊 Ihanaa loppuviikkoa 😊

Lumi talutti mummelia 💗

Loviisan linnoitus

Kuulumisia

 Moikka! Ajattelin nyt vaan kertoilla kuulumisia, tämä viikko oltu vähän rauhallisemmin kun tuntui Kuhmon reissun jälkeen että ollaan kokoajan tulossa tai menossa ja nyt ollaan vaan oltu normaalisti. Mitä se nyt ikinä meidän kohdalla tarkoittaakaan 😂😂

Ostin tytöille tori.fin kautta pihakeinun joka on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. On Lumille vauvakeinu, Iinalle oma ja sitten on kaverikeinun tapainen. Käytiin hakemassa se Hämeenkoskelta asti ja siellä pihamaalla oli kilejä vapaana, kukkokin irti ja aitauksesta kurkisteli ihana aasikin 😍 Ihmeteltiin niitä siinä jokunen tovi ja lähtiessä otin kuvan kileistäkin. Oli siellä paljon muitakin eläimiä, yksityinen kotieläinpiha 😎

Olen etsinyt torista itselleni tikkataulua mutta ei vielä löytynyt hyvää. Meillä on aikanaan ollut semmoinen darts-taulu mikä oli kaapissa ja se oli hieno. Sellaisen samanlaisen voisin nytkin yrittää löytää, hinnat on vaan yli sataa euroa eikä ihan sellaiseen ole nyt varaa 😅😂

Iina käväisi torstaina Essin kanssa satamassa kiertelemässä, heillä oli ilmeisen kivaa vaikkei Iina siitä paljoa kertonut 😄 Kova tuuli oli, seikkailivat metsässä ja rannalla laivoja katselemassa. Parissa tunnissa ehtivät touhuta vaikka mitä 😍

Essin kuva reissultaan. Tuo mekko löyty kirpparilta, Iina tykkäsi 😍

Käytiin Essin kanssa koirapuistossa eilen, kiva oli heitä nähdä vaikkei koirat ollu niin riehukkaita mitä ois toivonut. Remmissä rupesivat sitten leikkimään kun oltiin jo lähdetty pois 😂😂 Essin tytöt juoksutti koiria, ilman heitä ei varmaan olis tapahtunut paljoakaan leikkimistä 😅 Nähtiin myös söpö nahkalassie mutta ei sekään intoutunut meikäläisten kanssa leikkiin 😂

💗💗

töppöpötkylä 💗

jaksan jauhaa näiden kanssa Leijonakuninkaasta, jostain syystä 😂

 

Kanelikissa menee uudelleen lääkäriin maanantaina, viedään se Kouvolaan kun ei Lahdessa ole yhtään vapaata aikaa missään lääkärissä moneen viikkoon. Se vieläkin pissailee minne sattuu ja vaikuttaa vaisulta. Josko sille määrätään masennuslääkkeet kun ei ulos meillä pääse. Tai voihan sillä olla mitä vaan häikkää, sittenhän se selviää 💗

Lomapäivät alkaa käydä vähiin. Vielä olisi tarkoitus käydä ainakin Tampereella päiväreissu. Sami on jo kovasti miettinyt että mitä kaikkea haluaa näyttää meille, on itse siellä käynyt aiemmin. Orimattilan kotieläinpihalla on ihan pakko käydä, ja Lahden omakin käymättä 😂 Sitten pitäisi Iinan ystäviä ehtiä vielä nähdä ennen kun heidän lomat on ohi, meidän päiväkotiarki jatkuu vasta 16.8.

Iinalla on syntymäpäivä 12.8. Siitä seuraavana päivänä on Lumin tutustuminen päiväkotiin ja minun lääkäriaika, viikonloppuna olisi tarkoitus vähän juhlia jos tilanne sallii. Kuulin myös että 14.8. on mätsärit Lahdessa, sinne voisi yrittää ehtiä mennä 😂😂 Miksi kaikki tapahtumat on aina supussa parissa päivässä ja ennen ja jälkeen on tyyliin viikko ihan tyhjää vaan 😂😂

Tämä oli vähän tälläinen rönsyilevä sepustus, varmaan unohdin mainita jotain. Ainiin, käytiin tyttöjen kanssa kirjastossa torstaina, se oli heille aika maaginen kokemus kun oli hyllyt täynnä kaikkea kiinnostavaa räpellettävää ja sitten piti olla vielä huutamatta ja riehumatta 😂😂 Hyvin onnistui, viihdyttiin 😍

lainattiin tytöille 8 kirjaa ja 2 dvdtä 😅

terveellinen torstailounas 😅

 

McLeodin tyttäret on edennyt aika synkkään vaiheeseen ja pakko pitää siitä vähän taukoa. Osaavat järkyttää herkkää sieluani, muutamaan otteeseen jo 😅 Mutta sehän kertoo vaan hyvästä sarjasta, niihinkin hahmoihin tykästynyt. Aloitin sitten eilen katsomaan Serranon perhettä, on kaikki kaudet lainassa Heidiltä. Ei sekään kauhean kevyttä ole jo pelkästään kielimuurin takia, kokoaika tuijotettava että mitä he sanoo 😂😂

Iina on nyt isällään ja Lumi saa laatuaikaa omansa kanssa ja itse ajattelin itseäni vähän hemmotella ja ottaa ihan rennosti vaan 💗 Hyvää viikonloppua!

P.s. Lumi juuri pääsi kiipeämään sohvalle selkäni takana, voihan rähmä 😂 Siinä on vähän korotetut jalat niin ei tuosta noin vaan kukaan pikkutyyppi sinne pääse mutta nyt se päivä on tullut kun hän sinne kiipesi....😂😂💗

vauvan kanssa hyvä nukkua päikkäreitä 💗

nukketeatteriesitys, Iinan ottama kuva

pappapossun juna