Olgan ja Tuukan farmilla

 Käväistiin eilen Iitissä Temosten farmilla hämmästelemässä eläimiä. Iina teki tosin jo matkalla selväksi että haluaa vaan jäätelöä kun päästään perille 😂 Hän on ruvennut toistamaan sanomisiaan todella hartaasti ja kuulostaa usein vähän rikkinäiseltä levyltä repeatilla 😂

Meillä oli jo lähdön kanssa ongelmia kun ei meinattu päästä sopuun että lähdetäänkö kaikki vai jääkö Sami kotiin lepäämään. Meillä ollut vähän haasteita kun saatiin tietää että hänellä on Asperger ja minun suhtautuminen siihen on vähän nihkeää. Olen täysi vastakohta siitä mitä hän edustaa enkä oikein osaa ajatella järkevästi että miten olen hänen seurassaan vai olenko. Toki ollaanhan me seukattu jo reilu kolme vuotta ja ainahan hän on ollut samanlainen mutta olen aina ajatellut että on vain entisen elämän taakkaa ja se helpottaa kyllä. Vähän sama kuin itseni kanssa myös, tarpeeksi kun tekee ja treenaa niin ongelmat katoavat. Omat terveyshuoleni yhdistettynä Samin ominaisuuksiin ei välttämättä ole paras yhtälö......

No mutta takaisin asiaan. Perille päästiin vaivattomasti, haettiin Heidikin kyytiin. Lumi nukkui matkalla, Iina ei ollenkaan ja siitä kyllä jo tiesi että kinaamista ja kiukkua on tiedossa 😂

Ja hetihän se alkoi ennen kun päästiin edes portista sisään, laitoin pääsytarran väärään kohtaan kättä...Sitten alkoi jankutus siitä jäätelöstä minkä hän halusi, ei kiinnostanut mitkään eläimet mutta halusi kuitenkin pieneen karuselliin missä pyöri muitakin lapsia. Siellä Iina bongasi jollakin lapsella tikkarin 😂😂 Oltiinkohan kuultu noin sata kertaa vaatimus siitä että tahtoo tikkarin niin annoin periksi ja mentiin kahvilaan. Siellä mieltä kohotti aika reippaastikin itse omistajapariskunta tiskin takana 😍😎

Siinä sitten tyylikkäästi tehtiin Heidin kanssa jonoa kun pyydettiin heitä kuvaan 😂😂 Niin ihana pariskunta, vaikken ole aiemmin tavannut. Seuraan kyllä instassa. 

Olga ja Tuukka 😍 hienosti hoitaa kun Heidin kaa yhtäaikaa kuvataan 😂

Iina sai tikkarinsa, itse ostin magneetin 😄 Sami osti Lumille myös tikkarin ja hörpittiin kahvia kunnes Iina sai uuden vaatimuksen päähänsä ja halusi uudestaan sinne karuselliin. Voin myöntää että vähän ehkä rasitti kun olisin halunnut tutustua eläimiin ja nauttia olostani hiukan enemmän. En myöskään tajunnut syödä ennen lähtöä niin sekin ehkä vähän tuntui kropassa. Kuitenkin juhannus niin enemmän nestettä mennyt kun ruokaa 😂😂

Mentiin leikkimään, oli kivaa, paikalla oli tosi paljon lapsiperheitä ja Temosten koirat hölköttelivät pihalla irti viihdyttämässä asiakkaita. Yritettiin vähän kiertää siellä, nähtiin pupuja, alpakoita, kanoja, kalkkuna, aasi, hevosia, poroja ja lampaita. Suurin osa ajasta meni kuitenkin esikoisen kanssa haastamiseen. Pian huomio kiinnittyi etäältä kuuluvaan jyrinään, alkoi sataa ja vetäydyimme uudestaan kahvilaan jossa saatiin jälleen hyvää palvelua omistajilta. Syötiin koko kööri vohvelit ja kahvit ja lähdettiin valumaan autolle. Poikettiin tekemään tuttavuutta vielä joulupukin poroihin, Tuukkakin oli sopivasti siellä ruokkimassa niitä ja tytöt sai antaa jäkälää poroille. Juteltiin Tuukan kanssa jotain pientä, hirmu mukava tyyppi, yritin saada tytöt lähestymään häntä niin olisin voinut lisää kuvia napsia mutta eihän se onnistunut 😂😂 

Harmittaa kun en alpakoista, aasista tai hevosista saanut otettua yhtään kuvaa. Alpakat on kivoja kun olen katsonut McLeodin tyttäriä ja siinä on nyt ollut alpakoita 😂😂

Repsahdin siellä vähän itkemäänkin, ei mennyt ihan niinkuin olisin halunnut ja harmitti. Avauduin Heidille meidän suhdeongelmista, Sami ei ollut puhunut juuri mitään koko aikana kun siellä oltiin. En muista näinkö hymyäkään. Varmaan Lumin kanssa viihtyi kuitenkin, toivottavasti, vaikkei se meille näkynytkään. Tuosta Aspergerista pystyisi kirjoittamaan vaikka kuinka paljon, ja siitä että kuinka erilaisia ollaan. Kuinkahan monta väärinkäsitystä ja kommunikointikinaa on ollut suhteen aikana, johtuen siitä että hän on assi ja minä olen rikkonainen. Ja siitä minun lääkärikäynnistä en ole vielä kirjoittanut, sitäkin vähän käsittelen edelleen. Tämä kuukausi on ollut blogin osalta vähän hiljaisempi, liekkö johtuu kuumuudesta ja väsymyksestä. Yritän vielä alkuviikosta tsempata 😂😂

Mutta jos yhtään houkuttaa käydä Olgan farmilla niin suosittelen lämpimästi, meidät ukkonen yllätti ja kastuttiin ihan läpimäriksi matkalla autolle mutta voisin mennä uudelleenkin. Ukkonen paukkui ja vettä satoi kaatamalla kotimatkalla ja jouduttiin kerran pysähtymäänkin kun ei nähnyt yhtään missä tie menee 😂😂 Iinalle jäi mieleen jännä reissu, vieläkin sitä toistelee kun satoi kaatamalla 😅

6 euroa per henkilö on sisäänpääsy alueelle. Pieni mainos tässä samalla 😂

Tänään oli myös aikamoinen touhupäivä mutten jaksa putkeen toista kirjoittaa niin teen sen huomenna 😂 Hyvää alkavaa viikkoa! Toivottavasti ei ollut liian rankka juhannus 💗

Terkut sairastuvalta

 Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin niin flunssa on kiertänyt meillä ja niinhän siinä kävi että olen nyt itsekin kipeä. Aamulla vielä käytiin Lumin kanssa lenkillä mutta sitten olo äityi pahemmaksi ja olen vaan lepäillyt. Onneksi pahin on jo ohi kun kurkkukipu siirtyi nenän vuotamiseksi, sitä pystyy kuitenkin hyvin lääkkeillä hoitamaan. 

Pakko on nyt fiilistellä kun toukokuu oli ensimmäinen kuukausi kun tein tätä blogia aktiivisesti, on tuntunut hyvältä ja toivon että jatkuu monen monta kuukautta tästäkin eteenpäin. On ollut antoisaa kertoa meistä ja välillä harmittaa kun en aiemmin ole tätä hoksannut.

Aamulla mentiin leikkipuiston ohitse ja Lumi melkein juoksi keinulle, ei ole hetkeen päässyt keinumaan ja siellä sitten vietettiin hyvä tovi. Kelikin suosi mutta ei ollut liian kuuma. Neiti nukahti vaunuihinkin kun tallustelin ympäriinsä uutta peliä pelaillen 😂😂

Iinan päiväkodilla oltiin treenattu lauluesityksiä yllätyksenä meille vanhemmille ja tänään pärähti kaksi videota puhelimeen, innolla odotin että mitä siinä tapahtuu mutta pettymys oli pienoinen kun huomasin ettei Iina ollut mukana ollenkaan. 

pokemon go-tyylinen, hyvin koukuttava peli 😂

Viime viikko oli aika hankala, aina jos tulee pienikin vastoinkäyminen niin sitten niitä tulee monta putkeen. Ensin kissat tiputti palapelini lattialle, olin tehnyt sitä tuntikausia ja päässyt puoleen väliin ja koko homma ihan turhaan. On edelleen tuossa laatikossa odottamassa että jaksanko aloittaa uudelleen, eipä ole nyt huvittanut 😂

Sitten meillä oli muistaakseni jotain kommunikointiongelmia Samin kanssa, en tarkkaan muista enää. Hänellä on tutkittu add, asperger, autismijuttuja ja tällä viikolla selvisikin että jotain hänellä on mutta mitään ei ole vielä saatu päätökseen. Aspergerin kirjo häneen ainakin sopii todella hyvin, sai kotiin lehtisiä mistä ollaan asioita nyt opiskeltu. 

Olin varannut labra-ajan papakokeeseen torstaille ja olinkin aikanaan liikenteessä mutta en muistanut että varasin sen Nastolaan Hollolan sijasta. Ajoin siis väärään paikkaan ja se lässähti siihen. Samikin joutui tuon takia tulemaan töistä kotiin kolme tuntia aiemmin mutta pilasin koko homma ja se pitää nyt jossain välissä varata uudelleen. Olen saanut jo kolme lähetettä sinne, katsotaan kuinka monta ehtivät vielä lähettää. 

Samalla on rassannut kun Samikin sai uuden työn enkä itse tule pääsemään mihinkään, ottaa välillä mielen päälle olla näin raihnainen näin nuorena. Toki on ihanaa olla lasten kanssa kotona ja kesäkin toivottavasti tulee olemaan kiva mutta joskus toivoisin että minullakin olisi työ ja vastapainoa tähän kotona olemiseen. Minulla on lääkäriaika kesäkuun viimeisellä viikolla ja saan toivottavasti vastauksia että mitä tehdään ja millä aikataululla. Nyt flunssassa vähän liikaakin korostuu nuo nivelsäryt, toivottavasti tämä tauti pian väistyy ja jaksan taas positiivisempia kirjoitella. Mutta tämä kaikki on elämää enkä aio sitä piilottaa, meillä tunteillaan ihan avoimesti. Minä varsinkin 😂💗💗

Iina huomasi että jätskini kastikkeessa oli 💗

vauhti oli kova 😂

Ihanaa kesäkuun alkua 💗

Nostalgiamatka nuoruuteen

Meillä elettiin aina vähän eri tavalla kun muissa perheissä mitä lapsena tiesin tai tunsin. En ole tähän päivään mennessä törmännyt kovinkaan moneen saman kokeneeseen, yksi kaveri vaan ja tästä syystä hänen perheensä ei kuulunut minun vanhempien suosikkeihin.

En silloin ajatellut sen kummemmin mitään enkä osannut olla juurikaan edes huolissani kun sokeasti luotti siihen että tämmöistä kuuluukin olla tai että kyllä isä ja äiti tiesi mitä tekee ym. Toisaalta uskon tänä päivänä myös siihen ettei heillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa.

En tarkalleen muista että mitä vuotta elettiin mutta olin joku 14-16-vuotias eli kauan sitten. Vanhemmat saivat kipinän jostain ja päättivät hankkia passit ja viisumit Venäjälle, ihan vaan bensaa hakemaan koska oli siellä todella paljon halvempaa. Mutta niinkuin jokainen loistava liikeidea niin myös tämä lähti laajenemaan ihan kunnolla ja pian huomasin porukoiden ravaavan rajan takana monta kertaa viikossa, joko päivän reissulla tai yön yli.

Heillä oli aina auto täynnä viinapulloja ja kartonkeja tupakkia ja alkoivat niitä sitten myymään eteenpäin, oven takana kävi porukkaa päivittäin ja itsekkin muistan mittailleeni desejä pirtua limupulloihin ja otin rahat vastaan. Monet kerrat olin vastuussa myynnistä kun vanhempani olivat reissun päällä tai sitten veljeni hoiti. Liikeidea laajeni vielä lisää ja minullekkin hankittiin vuoden viisumi ja lähdin heidän mukaan. Rajan tuntumassa heillä oli jo tuttujakin jotka auttoivat ja joku nuori mies kosiskeli minua usein jäämäänkin sinne. 😅

Tien päällä oltiin yötä myöten ja aamulla menin normaalisti kouluun. Ystäville ei saanut asiasta kertoa juurikaan mutta meidän bisnes tuli tutuksi pienellä paikkakunnalla tosi nopeesti ja meidät tunnettiin kyllä varsinkin nuorison keskuudessa kun sai halpaa röökiä ym. ja oli ihan nimikin ja monta vuotta lopettamisen jälkeenkin minulta ja veljeltä tultiin usein kysymään että saako tupakkia tai viinaa enää.

Tullissa minulta joskus kysyttiin että olenko jäämässä Venäjälle, oli silloin kertaviisumi vielä ja nimeni tulee sieltä suunnalta niin äiti meinasi mennä paniikkiin ja sanoi että tarkoitus oli kyllä tuoda tyttö takaisinkin. 😅 Yhden talvisen kerran muistan kun takkini taskut olivat täynnä tupakkia ja kävelin siitä tullien läpi eikä kukaan kokeillut että löytyykö mitään ja autossa oli tosi tarkat jemmat minne meni tavaraa.

Mutta on sinne Suomen tulliin autojakin jäänyt. Varmaan kaksi henkilöautoa vietiin ja kerran äiti hakenut isän rajalta taksilla kun oli jäänyt kiinni siellä ja auto takavarikoitiin. Taksikyyti Kouvolasta Vaalimaalle oli aika kallis. 😐 Ei tästä montaakaan vuotta ole kun iskä on vielä saanut laskuja niiden autojen veroista ym.

Ehkä suurimpia ärsytyksiä tuossa oli se että joitain kavereita ei meille saanut tulla koska ovikello saattoi soida milloin tahansa ja jos oli synttärijuhlia tai muita juttuja missä oli sukulaisia paikalla niin iskä päivysti ulkona koko sen ajan ettei kukaan tupsahda tupaan viinaa kyselemään kesken kahvittelun. 😂

Todella huonoja asioita tapahtui myös tuon parin vuoden aikana. Alussa mainitsemani kaverin isä kävi meillä riehumassa koska oltiin viety heiltä asiakkaita mukamas. Hän hakkasi lapiolla talomme jokaisen ikkunan rikki keskellä talvea ja voin kertoa että oli kylmä. Isäni sai paikata niitä pahvilla ja teipillä kunnes hän joutui poliisien mukaan lähtemään vaikkei ollut tehnyt siinä tilanteessa mitään. 😒

Pihaamme tultiin usein keskellä yötä ja joitain tavaroita varastettiin ja autonkin ikkunoita rikottiin. Minut ryövättiin kerran kun olin yksin kotona ja joku pelottava kaveri kävi tyhjentämässä röökikaapin. Koiramme haukkui kyllä mutta ei uskaltanut tehdä mitään enkä tietenkään voinut edes soittaa minnekkään. Sain tästä vielä äidiltä sanomista kun olisi pitänyt heittää tämä ukko pellolle, ihan kun olisin siihen jotenkin kyennyt, hyvin tultiin juttuun voron kanssa kun en tehnyt mitään tyhmää.

Oli jännää aina olla yksin kotona kun makkarini ikkunan yläpuolella ulkona oli liiketunnistin ja valo syttyi aina jos joku liikkui siinä ja joskus keskellä yötä havahduin siihen kun valo syttyi ja muistan joskus kontanneeni vessaan piiloon ja kurkkimaan ikkunasta että onko pihalla joku.😰

Tästä ei ole montaa kuukautta kun kävin tätä taloa näyttämässä nykyiselle miehelleni ja oli silloin ainakin täysin autio. Tulvi muistoja mieleen siinä pihassa vaikka millä mitalla.

Tämä bisnes kannatti aikansa kunnes ahneus vei voiton ja porukat osti Chevyn jonne tunkivat tavaraa vaikka millä mitalla ja siihen loppui heidän ura.

Tulin koulusta kotiin ja nukuin päikkärit ja herätessä ihmettelin kun eivät olleet vielä tulleet kotiin ja hetken päästä oli poliisit oven takana kertomassa että vanhemmat olivat kärynneet tullissa ja joutuivat tutkintavankeuteen joka kesti kaksi viikkoa. Minut ja koiramme häädettiin ulos ja poliisit tekivät kotietsinnän ja äitini oli soittanut veljelleni että tulee minua vahtimaan kun olin alaikäinen.

Molemmat saivat ehdollista vankeutta parisen vuotta. Äiti ehti tosin kuolla ennen kuin vankeus oli ohi.

Itse olen päättänyt etten ihan heidän jalanjälkiään halua kulkea ja olen ainakin tähän mennessä onnistunut välttämään laittomuudet mutta heitä kyllä ymmärsin. Omistivat 80-luvulla ravitallin Elimäellä joka meni sitten konkurssiin jättäen heidät suuriin velkoihin. Molemmat tekivät töitä monta vuotta korjatakseen tilanteen ja muistan monet kerrat hengailleeni äidin työpaikalla kirjastossa mutta rahahuolet ei ollut minun tiedossa kun vasta todella paljon liian myöhään. Isäkin oli hautausurakoitsija monen monta vuotta kunnes sai potkut hassun ulkonäön takia, ei kai meillä muuten olisi hätää ollut jos työmarkkinat olisi olleet suotuisammat.

Uskon heidän tehneen kaikkensa ennen tuota päätöstä ja olihan se jollain tasolla ihan jännääkin mutta sitten oli noita hetkiä kun pelotti kotona tai kun ei voinut asiasta puhua. Tänä päivänä olen ollut asiasta avoin kun siitä on noin kauan, halusin tämän ihan kirjoittaakin koska elämä on ollut aika salaista välillä😂 mutta ei onneksi enää.