Painajainen heti kesäloman alkuun

Kaikki tytöt jäi kesälomalle toukokuun lopussa, Iinan kevätjuhlan kautta lompsittiin vapaille.

Tytöt onkin siitä lähtien tapelleet enemmän ja vähemmän ja kiukkua riittää vaikka kuinka 😅

Toissapäivänä lähdin illalla kuuden jälkeen käymään kaupassa. Pihaan ajaessa huomasin heti että jokin on vialla kun Anssi oli lähtenyt omalla autollaan johonkin. Katsoin puhelinta niin oli yrittänyt pari kertaa soittaa ja oli jättänyt ääniviestin että Aamu on lähtenyt yksin ulos sillä välin kun hän oli laitellut pyykkiä.

Anssi oli ensin huutanut Aamua tossa ulkona ja kiertänyt pihan mutta sitten lähtenyt autolla kun tyttöä ei näkynyt. Hän kävi koulun pihalla ja leikkarilla ja ajoi ohitseni tuonne hiekkatielle ja kävin sit itse myös kiertämässä autolla lähialueen ja kyselin muutamilta ihmisiltä et onko taaperoa näkynyt. Muutama ihana naapuri lähti myös etsimään kävellen täältä lähimaastosta.

Soitin matkalla hätäkeskukseen, yhtäkkiä en edes muistanut että mitä Aamulla oli päällä 🥺 mutta he laitto kaksi partioo tulemaan koiran kanssa ja minua ohjeistettiin että miten sen koiran kanssa toimitaan. Alettiin kaikki olla vähän paniikissa, Aamu ei ole koskaan lähtenyt yksin mihinkään. 

Anssi oli mennyt kotiin ja itse menin myös odottamaan poliisien tuloa, Iina lähti pyörällä etsimään Aamua. Lohdutettiin Lumia ja Anssi oli juuri lähdössä uudestaan etsimään kun poliisit soitti että Aamu oli löydetty tuolta suljetun kaupan pihalta huutamasta äitiä 😥

Ihan sattumalta ohikulkevat koululaiset oli kuullut Aamun huudot ja soittaneet myös häkeen, poliisit oli mennyt sitten sinne katsomaan oliko kyseessä meidän tyttö ja olihan se 🥰🥰 Anssi kävi Aamun hakemassa ja vuolaasti kiitellyt auttaneita, itse olisin varmaan vaan itkenyt siinä niin hyvä että en mennyt 😅 Oli tosi ihanat poliisit, oli Aamu saanu heiltä läpyt vielä lähtiessä. Tuntuu ettei Aamu edes ymmärrä miten pahasti me säikähdettiin, lasten katoamiset voisi päättyä paljon huonomminkin ❤️ Pieni oli pitkän matkan kävellyt tuolla yksin 😭 Ihan kamalaa ajatella että mitä olisi voinut sattua, onneksi asutaan rauhallisella alueella, ja ohikulkijat kiinnitti huomioo toisen hätään ❤️ Oon ikuisesti kiitollinen auttaneille ❤️❤️

Ajatuksia kuluvasta vauvavuodesta

Antero on pian jo puoli vuotias, samaan aikaan haikea olo että vauvavuodesta puolet takana jo mutta samalla tyytyväinen että ns. vaikein aika taputeltu ja kaiken oppiminen alkanut vauhdilla 💙

Anssi ollut tämän viikon yövuorossa joten en ole nukkunut juurikaan, ajatukset on aika irrallaan. Sen olen oppinut jo aiemmin että siitä ei ole hyötyä uuden vauvan kanssa vaikka olisi lapsia ennestään. Olin Anteron kanssa varmaan eniten ulapalla ja edelleen yhtä arvailua et mikä on minkäkin itkun syy 😂 Ikinä en oo osannut lukea vauvaa ja Antero oli alkuajat niin järkyttävän tyytymätön että usko loppui omaan osaamiseen. 

Nyt on jo niin hymyilevä ja kikatteleva että hiljalleen unohtuu kivikot ja takapakit 🥰 Yötkin sujuu paremmin, en vaan joutunut Aamun tai Lumin kanssa juurikaan heräilemään kun isät pääosin hoiti syöttelyt mutta poika on aikamoinen tissittäjä. 😂 Olen häntä imettänyt varmaan nyt kauemmin kun tyttöjä yhteensä, se on aika siistiä kun aiemmat imetykset loppuneet minulta kysymättä niin on aika kivaa että meillä on yhä pojan kanssa pitkiä hetkiä kaksin ja öisinkin nukahtaa hienosti viereeni vaikka useamman kerran yössä syötän. 

Jotain suloista siinä on kun poika yhä nukahtaa rinnalle ja usein ottaa minua vielä kädestä kiinni ❤️

Tietty luulin jo parin kuukauden jälkeen etten imetä pitkään niin ehdin heittää kaikki maidonkerääjät ja suojat pois, ei ollut fiksu veto enkä oo myöntynyt ostamaan uusia turhaan kaappeihin lojumaan joten maidonnousujen kanssa ollut vähän hassuja hetkiä jos en ole varautunut 🤣🤣🤣

Antero on vaikuttanut eniten neljästä lapsesta mun ja Anssin väleihin. Antero nukkuu mun kanssa sängyssä ja Anssi sohvalla, joitain öitä Anssi on hoitanut vauvaa jotta saisin kokonaisia yöunia myös. Alkuun paljon muutettiin nukkumisjärjestelyjä ja silloin olin eniten vauvan kanssa sohvalla, nyt tämä järjestely on pysynyt pitkään ja ollut toimiva. Yöviikkoina kuten paraikaa pääsee Anssi sänkyyn ja Antero nukkuu päikkärit siellä isin kanssa. 

Läheisyys on ihan olematonta, jompikumpi on aina vauvan kanssa ja lopulta päivän päätteeksi kun kaikki vihdoin nukkuu niin ollaan niin väsyneitä ettei jaksa kun vaan hengaa puhelimella kunnes nukahtaa 😅 

Anssista on tullut myös erittäin uupunut ja sitä myöten vaikea ja kiukkuinen. Ei jaksa oikein tehdä mitään ja sitten jos haluaa tehdä jotain omaa niin usein tulee muuta pakollista ja taas harmittaa. Hän nukkuu välillä tai usein tosi huonosti vaikkei kukaan valvota ja on sitten äkäinen. Työt kuormittaa, lapset kuormittaa, minä kuormitan. Hän kaipaa läheisyyttä mutta samalla äksyilee ja se työntää mua pois. Ennen pystyin luottamaan siihen että jos mulla kiristi päätä ja ärsytti niin Anssin pinna kesti. Nykyään oon kokoaika varuillaan et koska ärähtää taas ja pari kertaa olen käskenyt lopettamaan kun alkanut rähjäämään turhasta, luottamus hänen olemiseen lasten kanssa on vähän rakoillut kun ollut tilanteita jossa pinna katkeaa turhan päiten. Toki aina pyytänyt anteeksi mutta ei sekään auta montaa kertaa kun sama sitten jossain vaiheessa toistuu. 

Viimeksi eilen sanoi Lumille jostain pahvin viemisestä roskiin, Lumi vastasi että joojoo ja Anssin mielestä se oli väärä vastaus kun olisi pitänyt sanoa pelkkä joo. Tuli itselle niin tyhmä olo, Anssin kanssa ei vaan voi onnistua kukaan meistä. Oli pieni kinastelu siitä, hänen rima on niin korkealla miten 6v tai 3v pitäis suoriutua, eikä hän koskaan kohtelis vaikka siskonsa lapsia noin. Hän olisi heille todella kiva ja hauskuuttelisi. Me sitten saadaan pelkkää veetuilua ja alan olla siihen vähän kyllästynyt. 

Meni sitten koko eilinen kun hän mökötti ja tietoisesti paiskoi ovia kovemmin ja märmätti miten kyllästynyt on jatkuvaan syyttelyyn ym. Jos hän olisi ollut tuollainen silloin kun tavattiin niin ei oltais tässä nyt ja jos tuosta jää pysyvä olotila niin en loputtomiin aio jaksaa. Yritän ymmärtää että vauvavuosi ja kolmivuorotyö on haastava yhdistää mutta tätä en kyllä halunnut. En halua olla varpaillaan omassa kotona enkä halua jännittää ja olla passissa kokoaika että koska taas pitää puuttua hänen paasaamisiin ja kestääkö pinna jos lapset kiukkuaa. Sitten saan sanomista jos puutun johonkin ennen kuin mopo lähtee käsistä. 

Alkuvuodesta tein lapsista lasun. Olin vielä nukkumassa kun Antero heräsi ja Anssi haki hänet pullolle. Hetkeä myöhemmin hän alkoi raivoamaan Anterolle siitä että sai puklut paidalleen. Hetken päästä siitä Lumi tuli alakertaan ja Anssi kysyi että mihin Lumi heräsi johon Lumi vastasi että "saan mä tulla alas"

Anssi totesi että "en mä v***u sitä kysynyt". Siinä kohtaa olin jo tosi levoton et mitä tapahtuu ja hetken päästä olivat keittiössä ja Anssi jotain märmätti siellä ja paiskoi jääkaapin ovea ym. Menin sitten sanomaan että vois poistua kun ei kuulosta hyvältä ja sitten Anssi suuttuikin että kaikki oli ihan fine kunnes tulin säikyttelemään lapsia ja näytti mulle keskaria ja huus et mun syytä kaikki aina. Mulle tuli itku ja Lumikin itki, pahoittelin Lumille sitä tilannetta ja Anssikin kävi pahoittelemassa että "äiti pilasi aamun". Sitten normisti lähtivät hoitoon ja Anssi töihin. 

Siinä sitten aikani surkuttelin ja tein lasun, vielä siitä ei mitään ihmeellistä ole poikinut mutta jossain vaiheessa jonkunlainen perhetyö alkaa kai. Anssi ei edes suuttunut siitä ilmoituksesta mutta hänen mielestä aivan turhaan koska kaikki on ihan hyvin. 

Olen itse kasvanut perheessä missä riidat äityi aina ihan tappeluksi asti, piilouduin koiran kanssa saunaan. Eli olen aika herkkä noille tilanteille, liekkö sitten liian herkkä mutta minun lapset ei ole ansainnut turhaa skitsoamista ja kettuilua. Ikävöin usein sitä Anssia kenen kanssa menin naimisiin vaikka sekin Anssi välillä suuttui muttei ollut kiukkuinen kokoaika 🥹 Hän hassutteli lasten kanssa ja vei milloin minnekin leikkimään ja heittäytyi heidän juttuihin. Jaksoi höpötellä muutakin kun vaan torumista ja komentelua. 

En ole näistä jutellut kenellekään, itselle aika iso kynnys tehdä lasu omista lapsista mutta koen tehneeni oikein. Ei sitä apua voi koskaan liikaa olla ja jos se auttaa pääsemään takas siihen mitä oli niin miksei. Eikä tietenkään lasten pyllyilyä tarvii aina hymyssä suin kestää, kyllä sen ymmärrän mutta haluan että Anssilla olisi enemmän hyviä päiviä eikä olisi sitten niin tympeä meille kun mieli on virkeä. Hänellä masennusta on ollut ja välillä mietin onko se palannut niin siihen pitää saada apua eikä vaan salailla kaikilta pahaa oloa. 

Tästä tuli pitkä sepustus ❤️💙 Josko joku sais vertaistukea omaan tilanteeseen kun puolisosta tullut "vieras" jota pitäisi kuitenkin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessä. Läheisyydestä puhumattakaan, haastavaa on mutta parempaan mennään toivottavasti 💙💙

Kevät ❤️

 Hatunnosto heille ketkä kaiken ohella panostaa someen 😂 Vaikkei mitään kiireitä ole jatkuvasti niin aikaa ei silti tunnu olevan mihinkään.

Äitienpäivä oli eilen, sain ihanat kortit lapsilta ❤️❤️ Rakastan äitinä olemista joka päivä vaikka pinna kiristyy välillä liian herkästi 😅 Syynä sille varmaan unien vähyys ja jatkuva kuormitus kun papupadat selittää lakkaamatta 🤗

Koti on erittäin sotkuinen, vielä löytyy mm. serpentiiniä joka puolelta 😄 Vintedhommat seisoo, joskus hetkiä kun saan kuvattua ja lisättyä sinne myyntiin vaatetta. Nyt sitä alkaa kasaantua kun poika kasvaa ja vauhdilla jää tyttöjen sekä poikien vaatetta ylimääräiseksi. Oon vaan tosi tarkka Vintedin suhteen, on tärkeää olla luotettava myyjä 😌

Koirien kanssa olen yrittänyt panostaa. Maissin kanssa käytiin lauantaina Phesyn & Dogmanin järkkäämässä mätsärissä sähläämässä. Nähtiin kavereita mikä on aina kivaa 💙 Ei pärjätty mutta huikea treeni 🥰

Eilen oltiin kasvattajan ilmoittamassa näyttelyssä Korialla. Maissi oli ainoa akita ja sai tosi hyvää palautetta, turkin vähäisyyden vuoksi tulos oli silti EH. Mutta tuomari ihanasti jutteli mulle että miksi näin, upea koira muuten ❤️

Esitin itse kun kasvattajalla ei klikkaa Maissin kanssa ja itse sen kanssa nyt treenannut ja esim. juoksin eilen itseni läkähdyksiin aamulla 😂 Näillä nivelillä ei pitäis kävellä edes niin juokseminen sattuu nyt jälkeenpäin aika paljon 😅

Lasten kanssa menee hyvin, kesälomat kolkuttaa ja Lumin eskari pian ohi ja elokuussa koulutaival alkaa ❤️ Kesäloma vaan jännittää tosi paljon kun Anssi tulee olemaan töissä ainakin puolet lasten lomasta ja pitää pärjätä köörin kanssa yksin 😌

Tietenkin myös rahallisesti kun kaikki on kotona parisen kuukautta, ja että mitä saadaan tehtyä yhdessä. Saadaanko kivoja muistoja kuusihenkisenä perheenä niin että kaikilla olisi ihana loma ja akut latautuu tulevaan syksyyn 🌸

Aamulla ja Lumilla pidettiin yhteiset synttärit jokunen viikko sitten ja se oli menestys 🥰 Lumilla neljä kaveria kenen kaa leikki ja Aamua tuli sukulaiset moikkaamaan. 

Kesän tavoitteena olisi vihdoin saada Iina ratsastustunnille ja että kaikki likat pääsisi uimaan. Ja että pihalla saataisi jotain tehtyä, trampoliini pitäis vissii ostaa 😄 Sekä tietty näyttelyt Maissin kanssa jos on ja jatkan juoksemista, sattui tai ei 😌 

Innolla odotan tulevaa vaikka jänskättää kuinka onnistun 💐

Kuulumiset pitkästä aikaa

Nyt on ihan vahingossa vierähtänyt tovi taas. Paljon ollut asioita mielen päällä loppuvuodesta ja liekkö lisääntynyt aurinko keventänyt tunnelmaa ja vähentänyt kuormitusta. 🤗

 

Pojan syntymän jälkeen arki oli todella raskasta. Pimeä vuodenaika, toipuminen ja sairastelut vei mehut. Kotiin päästyä päivät oli pitkiä, poika tyytymätön 24/7. Tuntui että kaikki vähäinen energia meni siihen että Antero edes hetken olisi ollut tyytyväinen. Öistä otin ihan älytöntä stressiä kun Aamu heräsi joka kerta kun Antero itki joten nukuin niin että sain vauvan heti tissille jos oli levoton ja siinä ne yöt meni aika sumussa. Anssikaan ei vauvan olemiseen heti tottunut eikä välillä vieläkään saa nukuttua kun Antero herää syömään. Aamua sai käydä uudestaan nukuttamassa useita kertoja.

Toiveet ja odotukset viimeisen vauvan vauvavuodesta oli todella korkealla ja rymisten tulin alas pilvilinnoista kun tajusin ettei olekaan kivaa. Pinna kireällä jatkuvasta valvomisesta, mitään ei pystynyt tekemään kun vauva ei viihdy mitenkään päin missään. Tissini kipeytyivät jo synnärillä jatkuvan imetyksen takia, sielläkin hoettiin sitä kolmen tunnin välein imetystä mutta siihen ei päästy varmaan koskaan. Se tunne kun tissit on räjähtämässä maidonnousun takia mutta itket kun imettäminen sattuu hitosti ei ole mikään unelmien yhdistelmä todellakaan 😄 Nyt jo *lämmöllä muistelen* 😂

Viikon verran ehdittiin olla kotona kun Anterolle nousi yöllä kuume, aamulla kainalosta mitattuna oli jo yli 38. Ei yöllä herännyt edes syömään eikä oikein jaksanut olla rinnalla. Kiireen vilkkaa lapset päiväkotiin ja vauvan kanssa sairaalaan. 

Antero otettiin heti sisälle ja ruvettiin selvittämään kuumeen syytä. Napattiin pari tyylikästä pissanäytettä ja verta, sekä korona ja influenssatestit. Mitään ei päivystyksessä selvinnyt. Jokusen tunnin jälkeen Anssi lähti kotiin kun Iina oli yksin kuumeessa jäänyt vällyjen alle lepäämään ja me suunnattiin vauvan kanssa osastolle. 

Itse olin myös kipeä, kuume nousi melkein 39 ja olo oli aika huono 😅 Onneksi hoitajia riitti Anteron joka sormelle ja itse vaan jäkitin huoneen nurkassa ja kiskoin särkylääkettä. Kävi ilmi että minulla oli kohtutulehdus johon sain antibiootit. 

Anteron vointi heikkeni ekana päivänä ja yönä. Pumppasin maitoa jota annettiin nenämahaletkulla mutta yöllä se oli lopetettu ja siirrytty suonensisäiseen nesteytykseen. Antero vaan valitti vällyjen alla piuhoissa ja se oli aika pysäyttävää. 

Useiden lisätestien jälkeen löydettiin enteroviruksen aiheuttama aivokalvontulehdus. Meidät siirrettiin vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolle jossa alkuun oli hoitaja Anteron kanssa kokoaika. Kipua lääkittiin opioideilla ja panadolilla. Happiviikset jouduttiin ottamaan lisäksi kun poika unohteli hengittää. Kokoaika pelkäsin että tila vaan huononee huononemistaan mutta onneksi ei 💙💙

Lääkkeet ja hyvä hoito alkoi tepsiä ja suht nopeasti sain pojan jo tissillekin. Näin kun tämän kirjoittaa niin tuntuu että oltiin iäisyys osastolla mutta viidessä päivässä oli Antero toipunut ja päästiin kotiin 💙

Kotona oli myös sairastettu, kaikki kerralla Anssia myöten joten heillä oli kaiketi vaikeampaa kun meillä 😅 

Kotona odotti joulukorttikuvaukset ja muu jouluhässäkkä ❤️ Olipa herkistävää palata noihin aikoihin, tuntuu että siitä on iäisyys, vaikka vauva vasta reilu 4 kk 💙

24.11.2025

 Klo 1.48 syntyi meidän poika 💙 Itsehän siis olin satavarma että syntyy viikko ennen laskettua mutta menikin melkein viikon yli, rv oli 40+5. Oltiin pari päivää aiemmin neuvolassa käyty läpi kaikkia mahdollisia kotikonsteja synnytyksen käynnistämiseen. Kokeiltiin tulista ruokaa, saunomista ja join vadelmanlehtiteetä hurjat yhden kupin 😄 En ainakaan silloin huomannut muuta kuin että hot wingsit sai vähän supistuksia aikaan 😅 

Sunnuntaina illalla makoilin sohvalla ja mietin et pitäisikö siinä viltin alla vähän hieroa nännejä kun sekin oli todettu tehokkaaksi supistuksia aiheuttavaksi tekijäksi, Anssi tuli avuliaasti auttamaan 😄 Eikä siinä mennyt varmaan puolta tuntiakaan kun yhtäkkiä iski tosi kova supistus ja tiesin että nyt on tosi kyseessä 😂 Nousin parin supistuksen jälkeen istumaan ja samassa pamahtikin lapsivedet. Just ehdin juosta vessaan enkä sotkenut sohvaa 😄

Siinä pöntöllä ihmetellessä soitin synnärille ja meidät pyydettiin sinne heti kun oli jo neljäs lapsi tulossa niin saattaisi tulla nopsaan, hätyytin Anssin hakemaan äitiään meille ja sen jälkeen lähdettiin. Supparit helpotti autossa ja luulin hetken että vauva ei synnykään. Käyrille pääsin heti ja siinä alkoi supistukset uudestaan, 2 senttiä olin siinä jo auki. Saliin kun päästiin joskus kymmenen aikaan illalla niin keinuin iloisena kiikkustuolissa ja suurin keskustelunaihe oli se mitä musiikkia kuunneltais 😂 Ilokaasun otin heti käyttöön ja se oli ihanaa 🤩

Mulla on synnytyskertomus tallessa muttei tässä saatavilla, itsellä ajantaju aina vähän katoaa sairaalassa niin en tarkkaan muista että mitä tapahtui milloinkin. Mutta jossain vaiheessa pyysin kätilöä katsomaan tilanteen, siinä siirtyessä kiikkustuolista sängylle supistukset koveni ihan yhtäkkiä enkä kyennyt kunnolla kävelemään kun polte porautui lonkkaluihin. Kätilö totesi että 6cm auki ja siinä sitten panikoin etten kestä noin lamaannuttavia supistuksia montaa tuntia ja anelin spinaalia 😂 Mistään tämmösestä ei oltu sovittu joten kätilö alko hirveellä kiireellä sitä valmistelemaan papereita myöten ja kutsui äkkiä lääkäriä paikalle ja selkä pestiin. Mulla oli jo tosi tukala olla. Siinä kyljellään kippurassa maatessa kätilö keskeytti lääkärin touhut. Ei hän ehtinyt edes kunnolla etsiä paikkaa kun homma meni seis, vauvan sykkeet lähti laskuun ja kätilö totesi mun olevan jo täysin auki 😂 Ehti siinä vielä soittaa johonkin vauvan sykkeisiin liittyen ja paikalle riensi toinenkin kätilö. Klo 1.46 aloin ponnistaa, se sitten kiellettiin yhden ponnistuksen jälkeen kun vauva oli tulossa liian nopeasti 😄 Napanuora oli kaulan ympärillä ja se piti saada pois, seuraavan supistuksen aikana sain vaan puhallella, klo 1.48 oli Antero maailmassa 🤗

Paino oli 3520g ja pituus 50 cm, täydellinen vauva 💙💙 Selvisin tilanteen nopeudesta riippumatta suhteellisen pienillä repeämillä, ja olin jälkeenpäin tosi pahoillani kun turhaan juoksutin lääkäriä enkä olisi mitään piikkiä edes halunnut. Ponnistaessa ei tarvinnut ilokaasuakaan, supistuksiin se toimi ihan kivasti 😊 Erilainen synnyts kun aiemmat, ponnistusvaihe nopeampi kuin aiemmat, pisin aika on Aamun kohdalla, 12 min. 

Hyvä fiilis jäi viimeisen synnytyksen jälkeen, osastolla oltiin 26.11. asti joten vietin omatkin synttärit sairaalassa. Täytin siis 25. päivä 39 vuotta, sylissä maailman paras lahja 💙💙

Tämän jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä mutten ole ehtinyt kirjoitella. Ehti joulu mennä ja vuosikin vaihtua 🥳 Uusi vuosi ja uudet kommellukset edessä päin, tuskin maltan odottaa 🥰