Löysä viikonloppu

 Yritän nyt ulkoistaa ajatuksiani ja tekemisiämme taas suht tiuhaan. Alkaa jotenkin ärsyttää jos en saa kirjoitettua tai jos jää tosi myöhälle niinkuin viimeksi. Pitkästä aikaa pääsen päiväsaikaan koneelle, siihen tulee kyllä muutos jo heti illalla kun Iina tulee kotiin ja ollaan tyttöjen kanssa lomalla. En varmaan saa tehtyä yhtään mitään omaa yhdeksään viikkoon 😂😂 Toki tuleehan Sami töiden jälkeen kotiin mutta silti. Päivät menee nykyään tosi äkkiä ja useimmiten en ehdi tehdä mitään. Kateellisena selaan muiden instaa että on taas tehty sitä, tätä ja tuota 😅

Sitten jos on niin hyvä päivä että aikaa olisi omiin touhuihin niin sitten en vaan saa mitään aloitettua ja se aika menee ohi, en tiedä onko miten tuttua muille pikkulasten kanssa eläville 😂 Eilen ihan hämmästelin että minulla meni tunti ainakin kun setvin pyykit kaappiin, laitoin märät kuivumaan ja putsasin kissojen potat. Tunti. Mitä ihmettä taas, luulin vielä olleeni reipas ja tehokas mutta höpönlöpö 😂

Eilen meinasin vaan laiskotella itsekseni koko päivän, mutta sitten lähdin Samin seuraksi ajelulle kun vei haravointijätöksiä Kujalaan ja samalla haki matkan varrelta hiekkaa tyttöjen laatikkoon. Ystäväni laitteli viestiä ja kyseli joutaisinko hakea hänet kylään. Mikäs siinä, laiskoteltiin yhdessä ja Sami haki loput hiekat yksin. Lumi pääsikin muutamaksi minuutiksi leikkimään laatikkoon ennen kuin tuli lähtö sateen tieltä sisälle. 

salakuvaaja iski 😂

otin kuvia kun Heidi otti Lumista kuvia 😂

 

Kaiffarin mukana tuli myös hänen ihana Elsa-shelttinsä ja Samin tekemä aitaus joutui heti paikkaukseen kun kaikki kolme hauvelia ottivat sieltä hatkat 😂😂 Luultiin ensin että olisivatko muka hypänneet yli mutta kulmasta löytyikin rikkinäinen verkko josta ovat mönkineet ulos. Onneksi tulivat tuohon pihalle rallattelemaan eivätkä lähteneet kenenkään luo tai muuten kadonneet minnekkään 😅 Onneksi heti selvisi ettei ole kestävää sorttia niin saatiin aitaus paikattua, pitää testata Elsan kanssa pian uudelleen että miten käy sitten, keksiikö taas jonkun pakoreitin 😂

tuolla on reikä, muttei hyvin näy tässä

vaikea kuvata kovasti heiluvia kohteita

Saran ilme 😂

viaton kakkanaamapuikkis 😂

 

Pitäisi nyt saada tehtyä lomalista, mitä kaikkea haluan tehdä tyttöjen kanssa ja milloin. Iinan vuoroviikonloppuilu vähän vaikeuttaa kun ei joka viikonloppu ole järkeä liikkua Lumin ollessa vielä niin pieni, enkä oikein haluakkaan jättää Iinaa ulkopuolelle. En usko että käyvät isänsä kanssa juuri missään. Jännittää vaan että listasta tulee pitkä ja sitten on kauhea kiire suorittaa lomaa ja stressata kaikesta. Mutta viikot menee varmasti pääosin kotona ellei käydä jossain lähellä missä pärjään itsekin, ja toki siis pärjään, rakastan vaan aikuisseuraa jos johonkin lähdetään. 

Rakastan myös tehdä listoja, joskus tein niitä melkein päivittäin liittyen milloin mihinkin asiaan. Mutta vihaan vastavuoroisesti aikatauluja, jos pitää minuutilleen jotain aikatauluttaa tai olla tiettyyn aikaan jossain, se aina vähän stressaa. Varmaan siksi kun harvoin olen ajoissa missään, ja väsyn jos joudun paljon miettiä menoja ja kellonaikoja. Tykkään ajella ja liikuskella mutta vapaalla tahdilla. Vauva-aika oli jännää kun piti tarkkaan miettiä milloin voi mihinkään lähteä kun on ruoka silloin ja unet tällöin. Toki Lumilla on aikataulu edelleen mutta vähän höllennetysti jo 😂😂 Ainakin näin viikonloppuisin, katsotaan tilanne uudelleen huomenna että onnistuuko mikään enää 😂

Heidin kanssa eilen jo jotain suunniteltiin, vaikka onkin töissä kesän niin haluaa myös meidän kanssa käydä reissuissa, ainakin tuossa lähellä Marolan kotieläinpihalla ja sitten Iitissä Olgan ja Tuukan farmilla 💗💗 Ja Heidi haluaisi lähteä meidän kanssa Riihimäelle Pieneen lelukauppaan, sinne jo kerran suunniteltiin reissua mutta tyssäsi kun sekä Heidillä että Samilla oli työhaastattelut juuri silloin niin lähtö olisi mennyt liian myöhäiseksi. Molemmilla onneksi tärppäsi ja saivat töitä 😍 Ehtiihän sinne, onhan meillä aikaa....😂

Nivelrikko osana jokapäiväistä elämää

Vuonna 2013 kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä kipeytyneiden polvien takia. Olimme juuri muuttaneet Kuopiosta Hollolaan ja purin muuttolaatikoita kun en enää päässyt kyykystä ylös. Lääkäri määräsi jotain kipulääkkeitä ja se oli siinä. Vaihtelevasti kävin niitä valittelemassa vuosien varrella ja fysioterapeutin kanssa kävin jumppaamassakin. 

Ennen kun tulin toista kertaa raskaaksi, soittelin polvikivusta lääkäriin melkein päivittäin koska olivat silloin tosi pahana. Kävin sairaalassa niitä näyttämässä kun omalle lääkärille ei päässyt, sain taas kipulääkkeitä. Tulin raskaaksi ja kivut hellittivät, se oli kivaa. Melkein ainoa hyvä asia siinä raskaudessa kaikkine oireineen 😂😂

Ranteet oireilivat vihlomalla kun olin kassatöissä, jouduin pitämään rannetukia molemmissa käsissä kun olin töissä ja kassapuolta piti vaihtaa joka kerta ettei sama käsi rasitu liikaa. 

Tässä reilun kymmenen vuoden aikana oireita on ollut kaikenlaisia, niille ei vaan ikinä tuntunut löytyvän syytä. Myös henkisesti ollut kaikenlaista, mieli järkkyy helposti ja välillä ahdistaa.

Magneettikuviin varattiin aika kuukausi ennen kun Lumin oli tarkoitus syntyä niin eihän siitä tullut mitään. Ihana hoitaja yritti kaikkensa että minulla olisi ollut hyvä olla mutta ei sen mahan kanssa ollut hyvä fiilis missään. Oli niin monta tyynyäkin pään alla ettei olisi koneeseen mahtunutkaan ja hoitaja mietti että lyönkö pääni 😂 Lopulta luovutettiin ja luvattiin uusi aika jota ei koskaan tullut kunnes reilun vuoden päästä kyselin itse sen perään. Sainkin uuden ajan nopeasti ja helmikuun alussa tänä vuonna siellä kuvauksessa lopulta pääsin käymään. Tulokset sain erikoislääkäriltä pari viikkoa myöhemmin. 

Ja eihän ne uutiset hyviä olleet. Polvet ovat jo todella kuluneet, rustoa ei ole paljoakaan enää jäljellä. Lääkäri kertoi mitä kaikkea en enää voi tehdä, eikä mistään ole tällä hetkellä hyötyä paitsi särkylääkkeistä joita en kuitenkaan ole ikinä polvisärkyyn syönyt. Kaikkeen muuhun kyllä. Nivelrikko on siis jokaisessa nivelessä, ollut minulla jo syntymästä asti ja todennäköisesti periytynyt ainakin toiselle tyttärelle. Se oli aika musertavaa kun en ollut näistä ollut tietoinen aiemmin. 

Aika pitkään märehdin itsesäälissä mutta lopulta sain aikaiseksi vähän perehtyä että olisiko mitään muita apuja olemassa kun särkylääkkeet. Olen niihin joskus lapsena koukuttunut ja oli sen takia pää kipeä joka päivä niin en halunnut sille tielle lähteä. Löysinkin muutamia nivelille suunnattuja luontaistuotteita ja vitamiinejakin syön tunnollisesti josko niistäkin jotain hyötyä olisi 😂 Ainoa ongelma on siinä että olen maailman huonoin nielaisemaan tabletteja, mieluummin ostan purutabletteja jos mahdollista. Nieltävät saavat aika helposti ykärefleksin aikaan. Ja on todella vaikea saada syötyä pillereitä säännöllisesti joka päivä, tuntuu etten muuta ehdi tehdäkkään kun syödä lääkkeitä 😂😂

osa ei siis liity niveliin mitenkään ja osa ei ole kuvassa ollenkaan 😂

erillisenä mainitsen tämän, aika tujua tavaraa 😂

 

Lisäksi olen käynyt todella pitkään ja suhteellisen säännöllisesti hierojalla avaamassa jatkuvia jumeja. Vasta kävin kahden tunnin ajalla mutta rahallisen tilanteen takia jouduin nyt laittamaan ainakin kesäksi sen tauolle. Toivottavasti pärjään nyt ilman 😅 Ja olen käynyt kerran jalkahoidossa, silläkin pääsee jo pitkälle kun jalat voivat hyvin eikä tule käveltyä sen takia huonosti. Itsellä ollut siis kovettumia jotka vaivatessaan aiheuttaa särkyä koko jalkaan ja alaselkäänkin. 

Onnekseni muut nivelet eivät ole vielä pahasti kipeytyneet, ranteet välillä ja sorminivelet kramppaa ja kolottaa toisinaan. Mutta heti jos teen jotain raskaampaa niin olen tosi kipeä ainakin päivän. Tulee kuumeinen olo ja kaikkialle särkee, en ennen osannut tuotakaan yhdistää mihinkään mutta tieto lisäsi tuskaa ja nyt tiedän vähän liiankin hyvin kaikki säryt. 

Kävelyä harrastan päivittäin ja se sujuukin hyvin vielä, pidemmille lenkeille lähtiessä olen ottanut etukäteen särkylääkkeen ettei koko loppupäivä menisi sen takia pilalle. Välillä lumpiot muljuaa kävellessä, joskus lapset on saanut ne melkein sijoiltaan jos istuu tai astuu polveni päälle 😅

vanhuksen kanssa ei kovaa vauhtia edes mennä enää 😅

yhtään ei ollut tiukka rako 😂😂

lenkkiseurani osasi pitää taukoja 😂😍

reippaasti kulkee jo, ja ihanaa kun ei tarvitse pukea 😍

 

Pihatöissä ja muuten raskaissa hommissa pitää ottaa tosi rauhallisesti vaikkei aina malttaisikaan, mutta heti jos alkaa rasittaa niin on lopetettava. Tuolloin kun nurmikkoakin leikkasin ja tein sahaushommia niin kyllä tuntui joka paikassa sen jälkeen 😂😂

En saa siis mm. juosta, hyppiä, kyykätä, kantaa mitään raskasta. Vuoden vaihteessa olin juuri aloittanut ja melkein saanut päätökseenkin yhden treeniohjelman jossa nimenomaan hypittiin ja kyykkyjä tehtiin. Sattui tosi paljon mutta tein ne silti luullen että auttaa kun saan lihasta ja olikin aikamoinen järkytys etten enää saanut näitä tehdä. Ihan kunnon kyykkyyn en tosin ole päässyt ainakaan viiteen vuoteen ja turha enää edes yrittää. 

Ihan kamalasti ärsyttää niissä tilanteissa kun haluaisi laskeutua lapsen tasolle tekemään jotain mutta päädynkin vain pylly pystyssä kumartumaan 😂 En ole lasten kanssa pulkkaillut tai istunut hiekkalaatikon reunalla leikkimässä, joskus mietin pidetäänkö minua välinpitämättömänä kun istun aina jossain muualla tai seison siinä laatikon reunalla. Voi kun voisinkin siinä muiden mukana leikkiä. Onneksi pulkkamäkeen on Iina päässyt eikä lapset ole muutenkaan sairauteni takia joutuneet mistään luopumaan. Joku muu vaan saa heidän kanssa touhuta, niinkuin taannoin ystäväni meni lasten perässä perhepuistossa kaikkiin linnoihin ja selvästi tykkäsi hänkin kiipeillä siellä 😂😍

Iina ymmärtää tosi hyvin jos ja kun en kaikkea tee, eikä se tarkoita etten haluaisi tehdä. Huonoina päivinä tarvitsen tukea kun istun vessanpöntölle ja sohvalta ylös nouseminen on kivuliasta. Joskus en saa päivän aikana mitään tehtyä, varsinkin rankkojen päivien jälkeen olen vähän laiska. Minulla on tosin muitakin sairauksia jotka tähän voivat vaikuttaa mutta ei nyt niistä sen enempää 😅

Suurimmaksi osaksi elän kuitenkin normaalia elämää punniten että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Töiden kannalta vähän haastavampi tilanne kylläkin ja tämän kuun lopussa saan toivottavasti tietää että voinko työllistyä normaalisti vai pitääkö kuntoutua tai mennä työkokeiluun eri paikkoihin nähdäkseni että pystynkö töihin. Se on pyörinyt paljonkin mielessä että onko minusta enää mihinkään. Olen opiskellut kaksi ammattia, molemmat aika fyysisiä, onko ollut turhaa kaikki. Polvien kunto taisi heiketä aika paljon kun tein lomittajan töitä kuusi vuotta sitten. Se oli rankkaa. 

Haaveena ei ollut olla kotiäitinä lopun elämää mutta olen jo suunnitellut tulevaisuutta siltäkin kantilta jos niin käy eikä paluuta normiarkeen enää ole. Huvittaa melkein ajatella että viimeksi kun jäin äitiyslomalle eläinsuojeluyhdistykseltä niin luulin todella palaavani töihin niinkuin muutkin mutta kuinkas kävikään 😂😂 Minulla on nyt kuitenkin tämä blogi jota aion aktiivisesti kirjoittaa, tätä voi kuitenkin aina tauottaa jos siltä tuntuu. Muutenkin ajattelin etsiä jotain kirjoitustöitä tai kirjoittaa jotain omaa juttua jotenkin muutenkin, kirjoittaminen on kivaa ja juttua tulee melkein luonnostaan 😄 Sitten ajattelin ilmottautua vapaaehtoiseksi jonnekkin minne tarvitaan aikuista kenellä on aikaa. Sitähän minulla tulee olemaan ainakin syksyllä kun molemmat tytöt on päiväkodissa ja itse ehkä vaan kotona 😂

loppukevennyksenä Lumin intohimo pinneihin 😍

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua!! 💖💥

Väärän värinen ja väärän rotuinen osottautui napakympiksi :)

 Minulla on aina ollut elämässäni eläimiä. Ihan pieniä hetkiä ollut etten ole omistanut yhtään karvakamua mutta se on tuntunut oudolta. Toki jokapäiväinen hoito ja hellyys vaatii sitä ettei mitään oikein voi suunnitella extempore ja kaikkea ei mukaan saa, siksi itse tykkään omistaa koiria jotka on lemmikeistä ainakin omasta mielestäni kaikkein helpoimmat reissukamut 😍

Toki meillä on käynyt muutaman kerran jopa niin että taskukokoinen koira mahtuu mukaan mutta isompi hauva ei mahdu, mutta jos ihan moneksi päiväksi lähdetään niin kyllä silloin autossa on tilaa molemmille 😂

Ihan tarkkaan en muista että milloin Tsiki meille tuli. Oli ehkä vuosi 2014. Meillä oli silloin pitkäkarvainen collie jolle etsin kaveria ja halusin toisen pk-collien ja ihan ehdottomasti merle tai soopeli. Ei trikkiä. 

Tein jollekin palstalle koiranostoilmoituksen ja hetken odoteltuani puhelin soi ja Tsikin omistaja soitti että hänellä olisi myynnissä sk-collie, trikki. Olin hetken että ehdottomasti ei, koska väri 😂😂 Eikä ollut pehko, mutta hän sai minut ylipuhuttua katsomaan koiraansa ja sovittiin treffit todella syrjäiseen metsikköön missä suoritettiin karhutesti. 

Siellä sitten mistään mitään tietäen seurattiin sitä testiä ja Tsiki suoriutui siitä todella hienosti, ainakin paimeneksi. Testi piti keskeyttää kun Tsiki yritti hyökätä karhun kimppuun 😅 En tarkkaan muista enää kun tästä niin kauan, mutta sieltä tämä herrasmies mukaan lähti ja muistan nauraneeni autossa että mites tää nyt näin meni ja koira oli vähän hassun näköinenkin kun ei karvaa ollut 😂😍

imarteleva kuvakulma 😂

Tsiki on meillä ollut vain kotikoiran virkaa hoitamassa. Ennen meille tuloa oli harrastettu agilitya ja tokoakin ja näyttelyistä muutaman sertin saanut. Parissa näyttelyssä käytimme Tsikiä ja toista koiraamme mutta kumpikaan ei enää menestynyt ja sitten kun alkoivat kukkoilla toisilleen niin molemmilta leikattiin pallit pois. Tsiki oli ehtinyt nuorempana yhden pentueen siittää 😂 Luonteen puolesta olisi kyllä voinut enemmänkin käyttää siitokseen, ihan huippukoira, rauhallinen sohvapottu joka rakastaa lapsia 💗💗

Virallinen nimi on Jäälinnan Tsaarin Kuriiri, syntynyt 13.5.2010. Mittariin tulee jo kunnioitettavat 11-vuotta 😍 Saatuaan Saran kaverikseen pari vuotta sitten, on tämäkin vanhus pysynyt skarppina 😂

harmaahapsi koirapuistossa 2021

Tsiki ja Sara

Paljon on mahtunut näihin vuosiin tapahtumaa kun Tsiki on ollut osa meidän perhettä. Sairastellut ei ole juurikaan, eikä hampaissa ole ikinä ollut vikaa. Ahneuden takia ollaan sitten jouduttu jännittämään että milloin sattuu jotain pahempaa. Noh, ei vielä ole se päivä koittanut 😂💗

On syönyt tutteja, lupsuttanut kosteuspyyheitä, vaippoja, oikeastaan kaikki missä on vähänkään jonkun syötävän jutun ominaisuus tai haju niin kyllä kelpaa. Oudoimpana ollut paketti kynttilöitä, en muista oliko ne tuoksuja vai normaaleja mutta hyvin maistui. Noin vuosi sitten jouduin viimeksi viemään lääkäriin kun oli syönyt 400g rasian margariinia 😅 

Tsiki rakastaa kuumuutta ja hellettä, kylmä ja sadeilma taas ei houkuta yhtään. Vanhuuttaan tämä korostuu entisestään. Ei jaksa enää pitkiä lenkkejäkään vaikka välillä innostuu vielä leikkimään leluilla. Saran kanssa tosi vähän painii, ulkona joskus innostuu jahtaamaan.  

Kameraan katsominen on jostain syystä näillä molemmilla tosi vaikeeta, saa ihan kunnolla houkutella ja ottaa semmoset 50 kuvaa et edes yhteen saisi katsekontaktin, edes toiselta 😂

tässä hyvä esimerkki 😂

 

Vanhuus on tuonut tullessaan kaikenlaista asiaankuuluvaa kuten todella pahalta haisevat pierut, kuulemisvaikeudet, hitaus ja törmäilyä välillä mm lapsiin 😅 Yhteistä taivalta meillä on takana jo sen seitsemän vuotta ja katsotaan miten monta on vielä edessä 💗 Päivääkään ei ole kaduttanut että tuli ostettua väärän värinen koira, Sarakin seurasi samoilla turkin sävyillä perässä ja usein kysytään että onko nämä äiti ja tytär 😂😂

äitiyspakkauksen sisältö 2017 😄

💗💙

 Aurinkoista viikkoa toivottelee Tikitiki 💙