Paluu arkeen :)

 Arki on koittanut, Iina ehti olla koulussa vajaan viikon ja nyt ollut kipeänä, kolmatta päivää pois koulusta. Eipä yllättänyt, Lumi sentään terveenä pysynyt vielä ja palannut päikkyyn ja sirkusharrastukseen. Eilen hänet vein ja niin iso tyttö kun pärjää siellä ilman siskon tukea. 😍 Iina siis kävi kaksi kautta sirkuksessa ennen kuin nyt lopetti, olisi juuri siirtynyt ylempään ikäluokkaan muttei halunnut enää takaisin. Lumi aloitti viime tammikuussa muistaakseni ja nyt halusi ehdottomasti palata sinne, mikä on tosi hyvä kun on vähän kömpelö ollut niin saanut kehitettyä koordinaatistoa ja ketteryyttä ihan uudella tavalla. Yhden esityksen verran olivat samassa ryhmässä, se oli tosi jännittävä päivä kun päästiin katsomaan Sibeliustaloon tyttöjen esiintymistä, saatoin ehkä herkistyä. 💖 Katsotaan koska Lumilla on ryhmän kanssa uusi esitys. 

Meillä yhä pyörii lainajutut mielessä, mikään ei ole edennyt mihinkään, montahan viikkoa tätäkin stressiä eletty ja alkaisi päätökset positiiviseen suuntaan olemaan enemmän kuin tervetulleita. 

Minun perhe 💜

Käytiin viime viikonloppuna Olgan farmilla tuolla Iitissä, vai mitähän seutua se tarkemmin on, Kouvolaan ne kaikki pikkualueet kai kuuluu. Piti käydä siellä jo ajat sitten mutta aina on viikonloppuisin jotain muuta, joko lapset ei ole kotona tai sitten joku on kipeä tai laiskottaa. Autojen käyttökelvottomuus vaikutti myös paljon liikkumiseen. 😂 Nyt ovat onneksi molemmat leimassa ja toimivat hyvin. Se oli iso helpotus eikä ollut loppujen lopuksi edes kamalan kallista. Oli hyvä sää eikä siellä ollut ihmisiä jonoksi asti niin saatiin rauhassa katsella eläimiä ja mentiin niihin aitauksiin sisälle minne sai mennä ja lapset ihan innoissaan silittelivät pupuja ja lampaita. 💖 Aamu tykkäsi aasista ja ponista ja pupuista, tosi nätisti hänkin käyttäytyi vaikkei varmasti ymmärtänyt juuri mistään mitään. 😂😂

Viime viikolla käytiin laina-asioiden takia mummollani kylässä, se oli hauska reissu keskellä viikkoa. Vaihtelua siihen että aina ollaan vaan tässä kotona arkena. Tuntuu ettei lapset koulun ja päiväkotipäivän jälkeen oikein ikinä tee mitään niin se oli kivan erilainen iltapäivä, ehdittiin jopa suht ajoissa nukkumaankin ja mummoa on aina mukava nähdä. 😊

Vielä ei olla Tykkimäkeen päästy mutta ensi viikonloppuna se olisi tarkoitus "hoitaa pois alta" ennen kuin koko paikka menee taas kiinni. 😂 Jännä ettei sitäkään lomalla saanut hoidettua mutta sitä odotan todella innolla. Viime kesänä Anssi ei päässyt sairastelun takia mukaan niin nappasin Anssin äidin kyytiin ja mentiin sillä porukalla, en olisi yksin pärjännyt kolmen lapsen kanssa. Toivon että Lumi olisi sen verran kerännyt pituutta että pääsisi kanssamme vähän niihin hurjempiinkin laitteisiin, onhan hän jo pian 5v mutta vähän lyhyen oloinen. 😅 

Sieltä varmaan laittelen sitten kuvia ja päivittelen blogia ehkä vähän tiuhempaan, mitä enemmän on tapahtumaa ja ajatuksia mielen päällä niin sitä vaikeampi on jotenkin pysähtyä ja keskittyä purkamaan niitä ulos. Nyt on huomannut kun vaan odottaa jotain niin hankala silloinkin tehdä jotain ihan muuta asiaa tosi antaumuksella. Kokoaika mietin että sitten kun se lainajuttu on ohi niin teen kaikkea mutta pitäähän tässä osata tehdä asioita samallakin. 😄

Esikoisen haastava vauva-aika

 Iinan vauvavuodesta päällimmäisenä jäi mieleen se että hän oli helppo vauva, itse taas esikoisen ollessa kyseessä niin hapuilin aika paljon. Varmaan moni voi tähän samaistua kun ei oikein mistään mitään tiedä ja jatkuvasti pelkäsi jotain. Samalla siinä yritin saada parisuhdetta toimimaan. 

Muistan kun jo parin päivän päästä kotiutumisesta soitettiin synnärille kun Iina kakkasi kokoaika 😂 Sitten hoksasin syöneeni aika tujua ruokaa niin tokihan se vaikutti. Eipä sitä tiennyt tai osannut ajatella että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pelkäsin myös että Iina nukkuessa unohtaa hengittää joten hankittiin kätkythälytin patjan alle, ei auttanut 😅 Pimeydessä tuijotin vaan sitä vilkkuvaa valoa peläten entistä enemmän. 

ihana kummikolmikko 💗💗💗

 

Exällä oli ongelmia nukkua meidän kanssa samassa huoneessa. Lopulta oli toisessa huoneessa ilmapatja jonne meni sitten kun ei mikään muu auttanut. Oli korvatulpat ja silmälaput mutta silti häiritsi vauvan hengittäminen ja liikkuminen. Iina nukkui paljon unipesässä meidän välissä tai enimmäkseen nukuttiin kahdestaan 💗 Iinalla kyllä oli alusta asti hyvä tuntuma pinnasänkyyn ja nukkui itse välillä omassa huoneessaan ja minulla oli itkuhälytin. Eipä tullut itsellä unista mitään kun havahduin kaikkeen ja pienimmästäkin äänestä menin katsomaan että onko hätä 😂 Oispa osannut rentoutua enemmän ja luottaa siihen että kaikki sujuu. 

Laitoksella oltiin jo tarkkailussa kun Iinan paino pääsi putoamaan liikaa, minulta ei tullut maitoa eikä sitä aluksi hoksattu ollenkaan. Kehotettiin vaan imettämään jatkuvasti eikä sekään alkuun lähtenyt sujumaan ja monen vaiheen jälkeen imetin vaan kaksi kuukautta. Maito vaan lakkasi tulemasta, onneksi Iina oli oppinut pullolle ja se sopi meille loistavasti että vaihdettiin korvikkeelle. Siihen loppui yöheräilytkin lähes kokonaan. Alkuun sitä maitoa siis tuli ihan hillittömästi, yöt oli kauheimpia kun paita oli märkä ja hikoilin vielä tosi paljon niin sai sängyn vuorata pyyhkeillä 😂😂

Synnytyksestä toipuminenkin oli hidasta, tikkejä oli virtsaputkessakin niin oli aika hankala tehdä oikeastaan mitään. Ensimmäiset kolme kuukautta olin kipeä mutta pyrin liikkumaan ja viikon vanhana Iina pääsi jo ensimmäiselle vaunulenkille koirien kanssa. Kesän vauvana oli etu ettei tarvinut pukea juuri mitään, enemmän sai kuumuutta pelätä. 

Iina nukkui paljon, milloin missäkin 😂💗💗

 

Parisuhde oli kriisissä synnäriltä lähtien, tuntui ettei mikään enää ollut luonnollista tai toinen ei nauttinut vauvasta. Perheen piti olla kasassa mutta se olikin mennyt hajalle. Ex ei selvästikkään viihtynyt meidän kanssa. Toki hoiti vauvaa, vaihtoi vaippoja, kylvetti ja sylitteli mutta ilo oli poissa. Kaikki tehtiin vaan koska pakko oli hoitaa. Päivät kului itsellä melkein pelkästään Iinan kanssa, en välillä tiennyt päiväkausiin että missä puhelimeni edes oli. Onneksi minulla oli juttuseuraa ystävistä ja nähtiinkin kummien kanssa melkein heti kun pääsin kotiin. Ja neuvolassa sai purkaa sydäntä. 

Pahimpia hetkiä oli kun ex saattoi lähteä viikoksikin pois kotoa ihan vaan koska ei viihtynyt. Se oli rankkaa, vieläkin nousee kyyneleet silmiin kun mietin että miten noin ihana asia kun vauva oli toiselle ihan maailmanloppu. Kehotin monesti menemään lääkäriin tai varaamaan aikaa psykologille mutta ei suostunut. Todennäköisimmin hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus mutta ei sitä varmuudella saatu ikinä selville. 

Ajan kuluessa loppui kaikki läheisyys enkä enää tuntenut exää kohtaan juuri mitään. Tapahtui sellaisiakin asioita mitkä omalta osaltani edesauttoi tunteiden katoamista. Kerran esimerkiksi ex piteli Iinaa sylissä ja hänellä oli käsi Iinan kasvojen päällä, ärähdin että mitä teet ja vastasi että yritti vain rauhoitella. Ei se siltä itsestä näyttänyt ja luottamus alkoi karisemaan oikein kunnolla. Toinen käännekohta oli kun istuin Iina sylissä sohvalla ja kinattiin jostain. Sohvalla ollut kahvikuppi kaatui ja jämät valui sohvalle, ex suuttui ja nyrkki pystyssä ärisi jotain. Säikähdin ja menin makuuhuoneeseen aikeissa soittaa apua mutta ex tuli perässä ja väänsi väkisin puhelimen kädestäni. Käsi oli kipeä monta päivää ja ex naureskeli että olinpas vahva kun ei meinannut saada luuria pois. Iina ihmetteli toisessa käsipuolessa maailman menoa. Silloin päätin että tämä riittää, en pysty enää olemaan suhteessa exäni kanssa.

Lisäksi oli paljon pieniä asioita mitkä kertoivat että ei suhteesta tule mitään. Ensimmäinen kauppareissukin meni pieleen kun Iina alkoi itkeä. Ex lähti pois kun ei voinut olla siellä enää meidän kanssa. Vaikea kuvailla sanoin että miltä se tuntuu kun jatkuvasti saat miettiä että koska toista alkaa ottaa päähän tai voidaanko edes lähteä mihinkään jos Iina alkaakin itkeä. Exälle Iinan itku oli ihan kamala paikka enkä itse tiennyt että miten voisi auttaa. Itsekin olisin välillä kaivannut auttavaa kättä vauvan kanssa ja toinen suurinpiirtein juoksee pakoon. Onneksi oli muita ihmisiä tukemassa kun ei isästä siihen ollut ensimmäiseen vuoteen. 

Oli itselläkin vaikeaa, Iinan syntymän myötä puhkesi jonkunlainen ahdistuneisuushäiriö enkä pystynyt kunnolla nukkumaan. Aloin ahdistua uutisista ihan kamalasti ja saatoin itkeä viikkokausia jonkun huonon uutisen takia ja niitä riitti. Ihan jatkuvasti kävi jotain pahaa ja olin tolaltani päivittäin. Muistan vieläkin todella tarkkaan niitä uutisia ja mikä laukaisi koko jutun ja Turussa oli se terrori-iskukin Iinan ollessa viikon vanha. Lapsia kuoli tiuhaan tahtiin onnettomuuksissa ja muistan kun ex itki sitä Porvoon tapausta missä isä murhasi lapsensa leikkikentällä. Sanoi ettei ikinä voisi tehdä mitään vastaavaa. Se oli raskasta, vauvan syntymän pitäisi olla maailman onnellisin tapahtuma mutta meille se oli uuvuttavaakin. Iina itsessään oli ihana mutta kaikki se muu tuli täytenä yllätyksenä eikä kukaan kertonut etukäteen että maailma ympärillä onkin ihan kauhea paikka. 

Kävin lääkärissä kertomassa tunteistani ja minulle määrättiin lääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen. Ne auttoivat onneksi ja oloni hieman helpottui. Parisuhteelle se ei kuitenkaan tehnyt muutosta parempaan. Olin jo saanut asunnon kun ex vielä riehui jostain astianpesukoneesta ja itki kun muutetaan muualle. En tuntenut sääliä tai myötätuntoa, olin vaan tyytyväinen että oltiin pääsemässä pois. Joskus mietin että miten elämä olisi mennyt jos olisin jäänyt, oli yhteinen koti jossa tehty paljon remonttia ja sisustettu mieleiseksi. Nähty elämää yhdessä kymmenen vuotta ja se oli kaikki rikottu eikä paluuta enää ollut vaikken tietenkään päivääkään ole katunut sitä että Iina on olemassa. Hän on maailman ihanin tytär joka on sopeutunut eron myötä hyvin siihen ettei iskä ole joka hetki elämässä mukana. 

 

Tämä nyt vähän säröili joka suuntaan mutta pääosin saa varmaan kiinni siitä että miten meillä meni. Onneksi kuitenkin nautin myös äitinä olemisesta, vaikka olisin halunnut nauttia siitä paljon enemmänkin. Tuli vaan niin paljon uutta eteen etten ollut varautunut kaikkeen ja sen kyllä huomasin itsekin. Päällimmäinen tunne mitä muistan tuolta ajalta on levottomuus ja sellainen jatkuva hälytystila kun ei mihinkään voinut täysin luottaa. 

rakastan tätä kuvaa 😍

Äitienpäivä

 Huomenna on taas äitienpäivä. Siitä on edelleen vähän ristiriitainen olo koska menetin oman äitini ollessani 18-vuotias. Ei siis sen koommin ollut syytä juhlia ja ensimmäiset äitienpäivät olivat aika tuskaa. Mummoani toki muistin aina ja muistan edelleen 💗

Äidistä löytyy muutama valokuva jotka olen laittanut albumiin ja yksi hänen rippikuvistaan jonka olen kehystänyt ja hänen ensimmäisestä hääkuvasta olen hänet piirtänyt jättäen puolison pois. Todellä vähän hänen tavaroitaan on jäänyt kenellekkään, iskä on kaiken heittänyt pois ja veljelläni ehkä jotain on mutta aika huolella kaikesta on luovuttu mikä joskus harmittaa. Noita edellä mainittuja valokuviakin on hurjat kahdeksan.

Olen piirtänyt tämän joskus 2007 ehkä, vähän on kärsinyt.

 

Meillä oli todella ristiriitainen suhde, loppua kohden kehnompi eikä ikinä ehditty elää sellaista normaalia elämää, ainakaan minun mielestäni. Toki jos olisin tiennyt hänen kuolevan nuorena ja yllättäin niin ehkä olisin ollut hieman helpompi tytär mutta minkäs teet 💗

Hänestä ja meidän suhteesta olisi kyllä paljonkin kerrottavaa, josko teen hänestä ihan oman postauksen. Tekisi ehkä itsellenikin hyvää kun olen vaan hänestä puhunut mutten ikinä kirjoittanut ylös mitään. 

Mutta palataan takaisin teemaan eli äitienpäivään. Olen niitä tässä jo muutaman saanut kokea ja aika erilaista on aina ollut eikä ehkä niin unelmaa ja kivaa mitä haaveilin. Varsinkin ensimmäisestä oli sellainen tietynlainen ajatus että on ihanaa ja minua hellitään ym, kuinka pieleen sekin meni sitten 😂

Toki ihan ensimmäinen oli jo Iinaa odottaessa toukuussa -17 mutta silloin ei kai tapahtunut mitään mullistavaa kun en muista mitään, elämä oli kai ihan normaalia silloin 😊 Seuraavana vuonna Iina oli jo 9kk ikäinen ja olin eronnut hänen isästään muutama kuukausi aiemmin. Meillä oli hyvät välit ja hän luuli kaiketi että vielä on mahdollisuus palata yhteen. Minulle hän ei näistä toiveista sanonut kun vasta jälkeenpäin enkä itse ollut samalla fiiliksellä enää ja pidin häntä vaan hyvänä ystävänä. Autoimme toinen toisiamme eteenpäin, erilaista kipuilua molemmilla mutta kasvettiin paljon ihmisinä tuona aikana.

Olimme sopineet että vietetään äitienpäivä hänen luonaan eli meidän entisessä yhteisessä kodissa. Menin sinne hyvällä mielin ja luulin että vietettäisi kiva päivä Iinan kanssa mutta se idylli särkyi ihan muutamassa minuutissa meidän saavuttua 😅

Istuin sohvalle ihan muina naisina ja ex hääri keittiössä ja lähtiköhän käymään vessassa ja sen jälkeen tunnelma muuttui heti ihan todella oudoksi. Sitten hän rupesi ihan yhtäkkiä syyttelemään minua jostain kuvista mun puhelimessa. Eli oli siinä ihan kaikessa hiljaisuudessa käynyt puhelimeni viestejä läpi ja jotain sopimatonta olikin löytynyt ja hän sitten heitti minut ja Iinan ulos vai lähdettiinkö me Iinan kanssa heti jo ihan omasta aloitteesta ennen kuin tilanne eskaloitui yhtään pahemmaksi. Oltiin jo autossa kun tuli vielä ulos ja heitti kakun takapenkille ja häipyi. (Nykyään tämäkin jo vähän naurattaa 😂😂)

Olin ihan hämilläni ja mietin et mitä nyt tekisin niin lähdin sitten ajamaan kohti Kuusankoskea ja ajelin siellä suoraan hautausmaalle mistä äitini laatta löytyy ja istuttiin siellä. Siitä tulikin perinne ja ollaan joka vuosi käyty äitiä moikkaamassa, mutta ei välttämättä ihan äitienpäivänä heti vaan siinä kieppeillä. Koko matkan ajan ex laitteli viestiä meidän suhteesta ja siinä minulle selvisi että halusi vielä yrittää ja luuli että minäkin halusin ym. Tätä asiaa aikamme väännettiin, minulla oli jo uusi mies kiikarissa joka edelleen hyörii nurkissa enkä enää ajatellut palata entiseen. Onneksi hänkin sen lopulta hyväksyi ja aika äkkiä löysi uuden rakkauden 😊

äitini ja tyttäreni 💗💗

 

Tästä lähdettiin sitten ystävälleni kylään syömään kakkua. Sielläkin oli hieman liikaa meininkiä kun Iina meinasi tukehtua banaaninpalaan. Mätkin selkään ja kaveri katsoi suuhun että milloin näkyy banaani ja tulihan se ulos viimein. Itku tuli kyllä kun säikähdettiin niin kovin 💗 Kaikesta tästä huolimatta oli ihan ok äitienpäivä 😅

Seuraavana vuonna odotin jo Lumia aika alkutaipaleella. Käytiin perheen kanssa äitini luona ja Kouvolassa syömässä. Siellä Iina oppi dippaamaan ranskalaisia ketsupissa 😍 Piti vähän Samin kanssa pitää palaveria tänään kun tätä rupesin työstämään että tapahtuiko silloin mitään jännää, söin vaan pastaa ja jälkiruokana oli jäistä mansikkakakkua 😂😍 Ehkä ihan hyvä ettei joka vuosi jotain koska siitä taas vuosi eteenpäin niin tilanne oli ihan toisenlainen. 

 

Äidin luona leikkimässä💗

Tästä joutuu tehdä useamman postauksen enkä aio tässä mennä syviin vesiin mutta edellinen äitienpäivä oli aika synkkä. Olin väsynyt, Lumi oli ollut koliikkinen ja vaativa eikä kumpikaan ollut nukkunut aikoihin. Sami oli ostanut ruukkuruusun ja kortin johon tulostanut kuvan itsestään tyttöjen kanssa 💗 Se oli oikeasti tosi ihanasti tehty mutta en nauttinut yhtään mistään, vieläkin muistan sen tunnelman kun heräsin aamulla. Se oli jo tuttu fiilis unettomuuden keskellä mutta sinä päivänä se tuntui entistä pahemmalta kun olisi pitänyt olla toisenlainen. Mutta kyllä meillä ihan normaali päivä kaiketi oli kuitenkin, siitä meni kolme päivää eteenpäin ja meidän elämä muuttui aika radikaalisti. Tästä oon Samille vitsaillut että ei tehdä draamasta ja väsymisestä mitään perinteitä ja nyt jälkeenpäin ajatellen tekisin ihan hirveesti asioita toisin mutta elämä on nyt onneksi todella ihanaa ja odotan huomista aika innolla 😍😍

Joku näistä on täälläkin minun profiilikuva, niin ihana hetki 💗

 

Tätä kirjoittaessa katselin samalla kun tytöt ja Sami teki kakkuun täytettä ja parin päivän takaisen reissun jäljiltä on edelleen piparia jäljellä. Ruoan tekee huomenna joku muu kuin minä ja toivon että aurinko paistaa 😎😍 Ihanaa ajanviettoa, mässäilyä, mahdollista lenkkeilyä ja trampalla riekkumista toivon huomiselta. Rauhaa ja rakkautta 😂 Päiväkodissa myös tehty lahja minulle ja on odottanut paketissa huomista päivää, mitähän siellä on 😍

Tänään tehtiin jo kynnet huomiselle 😍

Hyvää Äitienpäivää! 😊

Lumin vuoro parrasvaloissa

Lumi syntyi tapaninpäivänä -19, lumeton talvi niin nimi tuli aika itsestään sen takia ja suunnittelin Iinastakin Lumia mutta ei mennyt läpi koska hän on kesän lapsi. Onneksi näin koska nyt he sointuvat hyvin yhteen ja Lumi on mielestäni ihan äärettömän kaunis nimi.

Tämä on ihana kuva, tuo teksti 💗

 

Usein kuulen sanottavan että vauvavuosi on maailman ihaninta ja siitä pitäisi nauttia joka päivä koska se on tosi maagista ja mahtavaa aikaa. Olen vähän toista mieltä 😂😂 En sano sitä ettenkö olisi kummankaan vauvavuodesta nauttinut mutta kyllä saan äitiydestä enemmän irti kun vauvasta kasvaa taapero. 

Lumin kanssa oli aika rankka ensimmäinen vuosi. Koliikki alkoi melkein heti syntymän jälkeen ja kesti yli kolme kuukautta, muistan vielä 26. maaliskuusta kun Lumi oli sen 3kk vanha että tänäänkö loppuu koliikkivaivat mutta eihän ne heti silloin loppunut 😂😅 Pian sen jälkeen kuitenkin helpotti, taaperoripuli alkoi noin puolen vuoden iässä ja on vähän edelleen vaihtelevuutta. On ollut osittain raskastakin kun ei ilman vaippaa uskalla yhtään pitää eikä pottailu ole sujunut juurikaan kun ei saa mistään rytmistä vielä kiinni. Vaippoja on kulunut omasta mielestäni ainakin ihan älyttömän paljon 😂 Helpompaa on ollut vaan antaa olla vielä eikä stressata yhtään. Lumin kehitys on muutenkin ollut hieman erilaisempaa ja hitaampaa kun siskolla, Iina oppi kuivaksi muutama kuukausi ennen 2v.

Hampaita alkoi puhjeta jo parin kuukauden iässä ja tasaiseen tahtiin tullut, nyt on ainakin 12 jo ellei enemmänkin. Ne ovat välillä vaivanneet mutta ei pahasti onneksi 💗

Kääntymään oppi tasan puoli vuotiaana selältä mahalleen ja siitä on edetty hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Ennen tätä käännettä Lumi ei viihtynyt juurikaan muualla kun sylissä. Häntä on sylitelty ihan hurjan paljon ja se vaikutti aika paljon muuhun elämään, tai sen olemattomuuteen kun kokoaika oli vauva sylissä 😂💗

heponen odotti lounasta 😄

 

Sisko oli onneksi todella ymmärtäväinen 💗 Tänä päivänä vähän tapellaan että kumpi pääsee syliin ja asettuvat usein jonoksi eteeni kädet ylhäällä. 

Imetin 4kk ikään asti ja korvikkeelle siirryttyä alkoi yöunet mennä hyvin, se oli iso helpotus ja soseet maistui paremmin mitä odotin ja Lumi söikin kun pieni heponen. Edelleen hyvä syömäri mutta helpommin heittää kökömmät ruoat pois 😂 Aterimien käyttö vähän hakusessa, ihan hiljattain innostunut kokeilemaan pikkusta lusikkaa ja haarukkaa mutta enimmäkseen sormilla syö.

Aiemmin tuolla jo kirjoitin niin aika erilaiset tyttäret. Iinalla oli ongelmia liikkeellelähdön kanssa, oppi kääntymään selältä masulle 9kk iässä mutta siitä sitten tuli kaikki nopeesti, kävely ja puhe ym. Lumi kääntyi kyllä ajallaan mutta istumaan nousu ja seisominen oli haastavaa huonon tasapainon takia 😅

Oppi muistaakseni istumaan ilman tukea tuolloin 9kk iässä ja seisomaan ilman tukea melkein 1v3kk iässä. Nyt jo kävelee ihan hyvin, vähän meinaa juoksuakin yrittää 😂 Ulkonakin onnistuu jo köpöttely vaikka on enempi vaatetta ja kengät, on aina niin innoissaan et töpöttää vaan sinne minne nenä näyttää, suunnalla ei ole hänelle edes juurikaan väliä.

Parasta nyt kun taaperoikä saavutettu on mielestäni se kun alkaa ymmärtämään puhetta ja tekemään omia päätöksiä ja keinot näyttää ne ilman että osaa vielä puhua. Parhaimpia juttuja on kun Lumi kantaa luokse usein sukkia, lapasia ja muita vaatteita ja kääntyy sitten selin odottamaan että otan syliin ja puen 😂 Ymmärtää niin ihanasti kun mennään nukkumaan niin tepsuttaa sängyn luo tai kun pestään hampaita niin ihan kunnolla itseltään jo pesee tai jos haluaa katsoa ohjelmaa niin hakee kaukosäätimen ja tuo sen meille 😅😍

Luonnetta ja temperamenttia löytyy myös enemmän kun siskoltaan. Lumin kiukku ja parku on tuttua kuultavaa, vauvasta asti oli jokin vähän kehnosti vaikka mitä olisi tehnyt. Edelleen raivoaa jos asiat ei heti onnistu. Alkuvuodesta opetteli ajamaan tässä sisällä Iinan autolla niin oli semmosta rattiraivoa että oksat pois 😄 Heti jos jäi johonkin jumiin niin alkoi huuto, sitä se on ollut alusta asti mutta siihen on jo aika tottunut että hänen kiukku nousee äkkiä, nopeasti se myös katoaa kun ongelma on ratkaistu ja mennään täyttä vauhtia kohti uutta maailmanloppua 😂 

Ihan parasta aikaa tämä kun oppii uutta ja seuraa siskon esimerkkiä, halailee koiria ja imitoi kun kissa maukuu. Kovasti rakastaa soitella pienillä koskettimillaan, alkanut vähän kokkailut kiinnostamaan ja muutama sanakin jo tulee. Mutta hän tekee enemmän tuhmuuksia kun siskonsa, kaikki on pitänyt suuhun laittaa, jatkuvasti sai jotain sieltä kaivella pois. Tuo onneksi mennyt ohitse eikä ikinä vahingossa mitään nielaissut, hymyn lomasta pilkisti aina milloin mitäkin 😂 Siinä oppi säilömään huolella kaiken mitä hänelle ei saanut antaa. Tuttikaan ei juuri maistunut niin tilaa oli muulle. Koirien nappulat maistuu edelleen ja syö kupista jos ei vahdi.

soitteli vähän suuremmilla koskettimilla myös...

 

Yrittää kiivetä paikkoihin minne ei saisi tai ei pääse alas. Saunan lauteille kipusi kissan perässä, Iinan pienelle tuolille kiipesi ja tumpsahti alas, jossain ruokapaikassa karkasi yläkertaan ja isi kiireen vilkkaa perässä 😂😍 Sohvalta meinaa vieläkin kellahtaa kun saattaa pyllähtää liian reunalle, silloin kun on tähdet kohdallaan niin osaa laskeutua itse ilman että mikään kolisee mihinkään 😂 Vielä saa aika kauan odotella että voi pinnasängyn vaihtaa juniorsänkyyn.....

Ensi kuussa Lumi on jo puolitoista vuotta, tavallaan aika mennyt nopeasti ja tavallaan taas ei mutta olen nauttinut tästä ajasta paljon enemmän kun vauvavuodesta. Siitä jäi paljon käteen ja kaikkeni Lumille annoin mutta tämä on ihan mahtavaa kun osaa itse jo ilmaista itseään, haalarinkin hakee itse kun ollaan lähdössä ulos 😍😍 Lumi on ihana ja äärettömän suloinen tylleröinen, äidin pikkuriiviö 💗 Näistä kahdesta voisi puhua ja kirjoittaa loputtomiin, tulen kertomaan heistä jatkossakin kyllä vaikka kuinka paljon 💗💗

1v juhlatunnelmissa 😍

Iinan esittely :)

Nyt kun olen kertonut ja näyttänyt että minkälaista meillä kotona on ja myös pihalla niin ehkä aika esitellä paremmin kanssani asuvat muut tyypit, aloitan kaiketi Iinasta 😍

hiekkaleikeissä

 

Hänestä olen jonkun verran maininnut, viimeksi noissa pihajutuissa. Hän on siis esikoistyttöni joka on syntynyt elokuussa -17. Juuri sopiva minulle ensimmäiseksi lapseksi 😂 Ei turhia itkenyt, nukkui hyvin, viihtyi joka paikassa, ei tehnyt melkein ikinä mitään hölmöä eikä mitään vauva-ajan maisteluita harrastanut. Todella vähän sairastelikin ja elämä oli jotenkin hänen kanssaan todella vaivatonta 😂

Erottiin Iinan isän kanssa tytön ollessa 7 kuukauden ikäinen ja meistä tuli Iinan kanssa aika erottamattomat, en tiedä johtuiko erosta vai mistä ettei Iina koskaan pienenä rellestänyt 😅

Nyt on ikää mittarissa muutama kuukausi vaille 4 vuotta ja nyt sitä luonnetta on kyllä löytynyt ja kaikkea hassua ja ei niin hassua on keksitty vaikka millä mitalla 😄 On tosi antoisaa hänen kanssa keskustella ja kinastella, Iina on verbaalisesti ainakin omasta mielestäni tosi lahjakas ja osaa sanoa miltä tuntuu ja jos on paha mieli niin osaa sanoa että miksi ja osaa myös sanoa vähän ilkeästikin. Huomaan usein että omat puheenlahjani ovat välillä vähän koetuksella kun yritän jotain selittää menemättä siihen samaan moodiin mikä hänellä on, mutta välillä huomaan että ollaan kyllä aika samikset 😂😂 

kynnet hienoksi

 

Ihana hänen kasvua ja kehitystä on seurata, vauva-aika oli niin helpohko ja jotain juttuja en ikävä kyllä edes muista enää mutta tämä pikkunen on ihan maailman paras tyllerö, rakastan hänen kanssaan touhuta ja jutella ja ikävöin häntä aina tosi paljon kun on päiväkodissa, isällään tai jossain kylässä 💗 On jollain hassulla tavalla ikuinen kaipuu häntä kohtaan, vaikea selittää eikä muita kohtaan tällaista ole ollut, ei edes kuopusta 😅 Toisaalta ihanaa mutta toisaalta myös aika raastavaa kun Iina on aika paljon pois kotoa.....

Tottakai kerrottava myös että Iina on ihan paras isosisko 💗 Nahistelujen lomassa taaperoa halitaan, kävellään käsi kädessä, leikitään yhdessä ja pusutellaan 😘 Hetken päästä huudetaan sitten taas 😂 Jännitti tulla vauvan kanssa synnäriltä, en ollut Iinaa juurikaan nähnyt pariin päivään ja ajattelin että suuttuu vauvasta mutta vielä mitä, se oli kyllä täydellinen klikki ensitapaamisesta lähtien. Melkein herkistyn kun ajattelen sitä päivää 😍

Niin ylpeä sisko 😍

 

Iina tykkää kotileikeistä, meiltä löytyy kaksi leikkikeittiötä eri toiminnoilla ja niillä kokataan joka päivä. Hyppiminen sohvalla on myös ihan best, nyt kun saatiin trampoliini ulos niin siellä on nyt oltu jonkun kerran jo pomppimassa 😄 Hiekkalaatikkoleikit on myös in, siitä puhuinkin tossa pihapostauksessa ja toivon että onnistuisi se oma laatikko hankkia jo tänä kesänä. Iina rakastaa myös yli kaiken maalata ja piirtää, juuri hankin hänelle salkun missä on vesivärejä paljon, uudet tussit, puuvärit ja vaikka mitä. Neiti on pitänyt salkusta hurjan hyvää huolta.

Iina ei ole ikinä oikein ollut mikään hurjapää ja kaikki kiipeäminen ym. ollut aika jännää hänelle. Tai oikeastaan kaikki rellestys ja rymyäminen ei oo hänen juttu, hallitusti voi riehua mutta säikähtää jos menee liian rajuksi. Aika herkkä, se on juuri oikea sana kuvailemaan ja päiväkodissa ovat moneen kertaan tämän huomanneet. Loukkaantuu helposti jos asiat ei mene niinkuin hän ajattelee, siinä ollaan kyllä ihan samaa maata 😂

vauvan hoitoa samalla kun odoteltiin että Sami pääsee lääkärin puheille

lisää vauvan hoitoa 😂😍

Häneen on kyllä pystynyt ehkä tuon rauhallisuuden takia luottamaan todella hyvin. Ei juokse autojen eteen tai kun ostettiin parvisänky niin tiedettiin ettei hypi sieltä alas kun ei halua. Usein myös sanoo kavereille että mitä ei saa tehdä 😂 Kaupassa ei ikinä vedä mitään raivareita, puhumalla on kaikesta selvitty. Toki kaikissa näissä on poikkeuksia ja on joskus parkkipaikalla juoksuun lähtenyt mutta todella harvoin. Hän tuntuu välillä vähän vanhalta sielulta joka tietää asioita etukäteen ennen kuin kukaan on niitä edes kertonut. Esimerkkinä semmonen tuli mieleen kun tarkotus olisi tänä kesänä mennä Samin veneellä soutelemaan niin Iina tiesi jo etukäteen että siellä pitää sitten istua nätisti paikallaan ettei vahingossa tipu yli laidan. Eikä ole tietääkseni koskaan ollut veneessä. Paljon on juttuja mitä hän tietää ja tosi helposti uskoo ja kunnioittaa jos joku on kielletty. Eipä voi siis muuta kun olla hänestä ihan hurjan ylpeä joka päivä 💗 Uhman yllättäessä kyllä meinaa unohtua kaikki mitä ollaan puhuttu ja sovittu, säännöistä puhumattakaan...

äidin ihana apuri

Meillä on ihania keskusteluja ja hän tykkää tehdä kanssani asioita, kuten noita pihatöitä ja talvella lumitöitäkin. Voisin puhua hänestä vaikka ja kuinka, pitäisi joskus hänen letkautuksiaan kirjoittaa ylös ja kertoa tänne, aina saa nauraa 😂 Viimeksi tänään kun ajeli pihalla Plaston skootterilla niin sanoi että kohta pitää lopettaa kun tulee pippeli kipeeksi niin kovasta ajamisesta 😂

Ajatus oli kirjoittaa molemmista tytöistä samaan postaukseen mutta kyllä Iinasta on niin paljon juttua ettei ole tilaa nyt toiselle, Lumille sitten seuraava tarinointi.

bestikset pienestä pitäen💗