Meillä elettiin aina vähän eri tavalla kun muissa perheissä mitä lapsena tiesin tai tunsin. En ole tähän päivään mennessä törmännyt kovinkaan moneen saman kokeneeseen, yksi kaveri vaan ja tästä syystä hänen perheensä ei kuulunut minun vanhempien suosikkeihin.
En silloin ajatellut sen kummemmin mitään enkä osannut olla juurikaan edes huolissani kun sokeasti luotti siihen että tämmöistä kuuluukin olla tai että kyllä isä ja äiti tiesi mitä tekee ym. Toisaalta uskon tänä päivänä myös siihen ettei heillä ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa.
En tarkalleen muista että mitä vuotta elettiin mutta olin joku 14-16-vuotias eli kauan sitten. Vanhemmat saivat kipinän jostain ja päättivät hankkia passit ja viisumit Venäjälle, ihan vaan bensaa hakemaan koska oli siellä todella paljon halvempaa. Mutta niinkuin jokainen loistava liikeidea niin myös tämä lähti laajenemaan ihan kunnolla ja pian huomasin porukoiden ravaavan rajan takana monta kertaa viikossa, joko päivän reissulla tai yön yli.
Heillä oli aina auto täynnä viinapulloja ja kartonkeja tupakkia ja alkoivat niitä sitten myymään eteenpäin, oven takana kävi porukkaa päivittäin ja itsekkin muistan mittailleeni desejä pirtua limupulloihin ja otin rahat vastaan. Monet kerrat olin vastuussa myynnistä kun vanhempani olivat reissun päällä tai sitten veljeni hoiti. Liikeidea laajeni vielä lisää ja minullekkin hankittiin vuoden viisumi ja lähdin heidän mukaan. Rajan tuntumassa heillä oli jo tuttujakin jotka auttoivat ja joku nuori mies kosiskeli minua usein jäämäänkin sinne. 😅
Tien päällä oltiin yötä myöten ja aamulla menin normaalisti kouluun. Ystäville ei saanut asiasta kertoa juurikaan mutta meidän bisnes tuli tutuksi pienellä paikkakunnalla tosi nopeesti ja meidät tunnettiin kyllä varsinkin nuorison keskuudessa kun sai halpaa röökiä ym. ja oli ihan nimikin ja monta vuotta lopettamisen jälkeenkin minulta ja veljeltä tultiin usein kysymään että saako tupakkia tai viinaa enää.
Tullissa minulta joskus kysyttiin että olenko jäämässä Venäjälle, oli silloin kertaviisumi vielä ja nimeni tulee sieltä suunnalta niin äiti meinasi mennä paniikkiin ja sanoi että tarkoitus oli kyllä tuoda tyttö takaisinkin. 😅 Yhden talvisen kerran muistan kun takkini taskut olivat täynnä tupakkia ja kävelin siitä tullien läpi eikä kukaan kokeillut että löytyykö mitään ja autossa oli tosi tarkat jemmat minne meni tavaraa.
Mutta on sinne Suomen tulliin autojakin jäänyt. Varmaan kaksi henkilöautoa vietiin ja kerran äiti hakenut isän rajalta taksilla kun oli jäänyt kiinni siellä ja auto takavarikoitiin. Taksikyyti Kouvolasta Vaalimaalle oli aika kallis. 😐 Ei tästä montaakaan vuotta ole kun iskä on vielä saanut laskuja niiden autojen veroista ym.
Ehkä suurimpia ärsytyksiä tuossa oli se että joitain kavereita ei meille saanut tulla koska ovikello saattoi soida milloin tahansa ja jos oli synttärijuhlia tai muita juttuja missä oli sukulaisia paikalla niin iskä päivysti ulkona koko sen ajan ettei kukaan tupsahda tupaan viinaa kyselemään kesken kahvittelun. 😂
Todella huonoja asioita tapahtui myös tuon parin vuoden aikana. Alussa mainitsemani kaverin isä kävi meillä riehumassa koska oltiin viety heiltä asiakkaita mukamas. Hän hakkasi lapiolla talomme jokaisen ikkunan rikki keskellä talvea ja voin kertoa että oli kylmä. Isäni sai paikata niitä pahvilla ja teipillä kunnes hän joutui poliisien mukaan lähtemään vaikkei ollut tehnyt siinä tilanteessa mitään. 😒
Pihaamme tultiin usein keskellä yötä ja joitain tavaroita varastettiin ja autonkin ikkunoita rikottiin. Minut ryövättiin kerran kun olin yksin kotona ja joku pelottava kaveri kävi tyhjentämässä röökikaapin. Koiramme haukkui kyllä mutta ei uskaltanut tehdä mitään enkä tietenkään voinut edes soittaa minnekkään. Sain tästä vielä äidiltä sanomista kun olisi pitänyt heittää tämä ukko pellolle, ihan kun olisin siihen jotenkin kyennyt, hyvin tultiin juttuun voron kanssa kun en tehnyt mitään tyhmää.
Oli jännää aina olla yksin kotona kun makkarini ikkunan yläpuolella ulkona oli liiketunnistin ja valo syttyi aina jos joku liikkui siinä ja joskus keskellä yötä havahduin siihen kun valo syttyi ja muistan joskus kontanneeni vessaan piiloon ja kurkkimaan ikkunasta että onko pihalla joku.😰
Tästä ei ole montaa kuukautta kun kävin tätä taloa näyttämässä nykyiselle miehelleni ja oli silloin ainakin täysin autio. Tulvi muistoja mieleen siinä pihassa vaikka millä mitalla.
Tämä bisnes kannatti aikansa kunnes ahneus vei voiton ja porukat osti Chevyn jonne tunkivat tavaraa vaikka millä mitalla ja siihen loppui heidän ura.
Tulin koulusta kotiin ja nukuin päikkärit ja herätessä ihmettelin kun eivät olleet vielä tulleet kotiin ja hetken päästä oli poliisit oven takana kertomassa että vanhemmat olivat kärynneet tullissa ja joutuivat tutkintavankeuteen joka kesti kaksi viikkoa. Minut ja koiramme häädettiin ulos ja poliisit tekivät kotietsinnän ja äitini oli soittanut veljelleni että tulee minua vahtimaan kun olin alaikäinen.
Molemmat saivat ehdollista vankeutta parisen vuotta. Äiti ehti tosin kuolla ennen kuin vankeus oli ohi.
Itse olen päättänyt etten ihan heidän jalanjälkiään halua kulkea ja olen ainakin tähän mennessä onnistunut välttämään laittomuudet mutta heitä kyllä ymmärsin. Omistivat 80-luvulla ravitallin Elimäellä joka meni sitten konkurssiin jättäen heidät suuriin velkoihin. Molemmat tekivät töitä monta vuotta korjatakseen tilanteen ja muistan monet kerrat hengailleeni äidin työpaikalla kirjastossa mutta rahahuolet ei ollut minun tiedossa kun vasta todella paljon liian myöhään. Isäkin oli hautausurakoitsija monen monta vuotta kunnes sai potkut hassun ulkonäön takia, ei kai meillä muuten olisi hätää ollut jos työmarkkinat olisi olleet suotuisammat.
Uskon heidän tehneen kaikkensa ennen tuota päätöstä ja olihan se jollain tasolla ihan jännääkin mutta sitten oli noita hetkiä kun pelotti kotona tai kun ei voinut asiasta puhua. Tänä päivänä olen ollut asiasta avoin kun siitä on noin kauan, halusin tämän ihan kirjoittaakin koska elämä on ollut aika salaista välillä😂 mutta ei onneksi enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti