Tänä vuonna heräsi ajatus kertoilla omasta elämästä, joskus jopa ajattelin että kirjoitan itselleni jonkuulaista elämänkertaa mutta tämä nyt on paljon parempi tapa. Siihen aikaan kun tuota mietin niin en varmaan omistanut edes tietokonetta vielä.😂 Aion purkaa asioita vuosien takaa, nykyhetkestä ja suunnitelmia tulevaisuudestakin.
Olen 33-vuotias kahden tyttären äiti, asun Lahdessa ja tällä hetkellä vielä äitiyslomalla. Kaksi ammattia löytyy, merkonomi ja eläintenhoitaja ja Jokimaan löytöeläintalo on tämänhetkinen työpaikka vaikkakin paluu sinne tuntuu todella kaukaiselta juuri nyt.
Elämässä pyörii huoltomiehen hommia tekevä ukkoni ja meidän suhteeseen aion perehtyä varmasti kunhan tämä blogihomma lähtee kunnolla rullaamaan, siitä on kerrottavaa muutamaksi kerraksi. 😁
Vähän mietityttää kun ajattelin aika syvällisiäkin juttuja kertoa että miten rohkeus riittää mutta on aika paljon semmosta mitä haluan jakaa ihmisille ja ehkä jos saisi vaikka vertaistukea tai jos pystyn tsemppaamaan jotakuta joka kokenut samoja asioita niin sekin olisi tosi kiva juttu. 😊
Elämässä riittänyt menetystä, suhdekoukeroita, ihania hetkiä, rakkaita ihmisiä sekä oman mielen kanssa vääntämistä että pää kestäisi kaikki elämän haasteet.
Lapsista sen verran että toinen täyttää kohta kolme, olen eronnut hänen isänsä kanssa tytön ollessa vielä vauveli ja toinen täyttää puoli vuotta tällä viikolla 💗
Heistä vasta kerrottavaa riittääkin, kaikenlaista hauskaa ja ei niin hauskaa on sattunut tässä vuosien varrella ja molemmat ovat niin erilaisia että opettelen joka päivä uutta heidän kanssaan ja se on todella hienoa. Yllätyn lähestulkoon päivittäin siitä miten viisaita ja hauskoja he ovat, minun rakkaat 💓
Harrastuksia on tällä hetkellä aika vähän johtuen pikkulapsiarjesta mutta aina kun saan tilaisuuden niin käyn koirien kanssa lenkillä tai uppoudun sudokun kimppuun. Koiria löytyy kaksi, 10-vuotias lk collie ja elokuussa vuoden täyttävä sheltti. Siitä piti tulla mun näyttelypuudeli mutta kiitos korona kun siirsit uran alkua yli puolella vuodella. Ensimmäinen kehään meno olisi marraskuun lopussa jolloin koira on jo vuoden ja kolme kuukautta.
Rakastan eläimiä ja niitä on aina ollut menossa mukana. Työpaikaltakin kissoja ja rottia tullut kotiin ja yksi tiine koirakin joka meillä synnytti.
En voisi kuvitella elämää ilman eläimiä vaikka joskus tuntuvat olevan vähän tielläkin. 😅 Kissoja ei juuri nyt ole mutta haaveissa olisi saada taas mirri taloon.
Tässä nyt alkuun tämmönen rennon otteen esittely ja alkuhuuma. Nyt kun on alkuun päästy niin ei paluuta enää ole 😎
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti