Tykkimäki ja kaikkea muuta pientä

 Ainoa mahdollinen päivä käydä Tykkimäessä meni melkein huti kun kaikilla pukkasi flunssaa enemmän tai vähemmän. Lumi oli torstain ja perjantain pois hoidosta lämpöilyn takia ja Aamu tuli silmänräpäyksessä kipeäksi kun aivasti käydessään nukkumaan. Muutamat yöt olikin aikamoista heräilyä. Onneksi Anssi tuli kipeäksi vasta reissun jälkeen, muuten olisi jo toistamiseen jäänyt paitsi kivasta päivästä.

Iina oli jo niin iso likka että pääsi melkein kaikkiin yksin ja loppuihin aikuisen kanssa. Ihan hurjimmat toki oli poisluettu jo heti alkuunsa kun ei niihin kumpikaan meistä aikuisistakaan uskaltanut mennä, sovittiin että vuoden päästä ylitetään itsemme ja mennään johonkin mihin ei nyt uskaltanut. 😄

Minulle pahin oli Kouvola-pyörä, pelkään korkeita paikkoja ja aina lähtee jalat jotenkin alta kun pelkään jotain tippuvan ja siellä se tunne oli ihan jatkuva. 😅 Tytöt oli onneksi mukana. Lumi pääsi muutamiin laitteisiin myös yksin ja oli siitä ihan innoissaan, metrin mittainen tyllerö vihdoin ja se on iso juttu meille kaikille. Muutamat kiukut siellä meinasi yllättää mutta muuten selvittiin ihan kivasti. 

Yhden tyhmän virheen tein ja ostin likoille hattarat, eipä mennyt aikaakaan kun niiden kimpussa hääri ihan älytön määrä ampiaisia, toiseen hattaraan jota yritin siinä myös syödä niin mylvi yksi amppari niin pahasti ympäriinsä peppua heilutellen etten enää voinut syödä sitä. 😂 Toinen saatiin pitkän taistelun ja ympäriinsä juoksemisen jälkeen tuhottua. Ei ikinä enää mitään sokeripitoista tuolla, en yhtään tajunnut että niitä ampiaisia oli niin paljon vaikka aina niitä on ollut. 😏

Oli muuten tosi kiva päivä, Tykkimäellä viihdyn aina. Sieltä vietiin isommat tytöt iseilleen ja sunnuntai meni aika lailla vaan makoillessa ja töitä tehdessä. Laiskottaa vieläkin tosi paljon, en ole tehnyt tänään mitään. Iina kävi koulun jälkeen kaverin kanssa ulkona ja sen verran ulkoilin että saateltiin kaveri kotiin, siinäpä minun askareet tänään. 😂 Anssi ollut ensimmäisen yövuoron jälkeen kipeä ja kuumeinen ja saikulla joten normiviikko vähän muuttui minulle helpommaksi. Toki eihän se ole kiva kun toinen pärskii ja valittaa mutta nyt vaan toivotaan että itse säästyn koska en jaksa sitten hoitaa mitään asioita kipeänä. 😄

Pakko yrittää nyt soittaa uusi lääkäriaika noista polvista, kokonaan unohtunut kun tapellut asuntolainasta pankkien kanssa. Sekin yhä kesken jos joku miettii, toimitin perjantaina lisää dokumentteja pankkiin ja nyt taas vaan odotellaan, tällä viikolla olisi kyllä jo se myöntävä vastaus todella ihana saada. 😍 Sitten pääsisin esittelemään meidän uuden kodin. 💛 Mutta siis nyt on polvia särkenyt enemmän mitä ikinä, vaikka teen töitä istuen niin silti niitä kolottaa samalla ja joudun jatkuvasti etsimään parempaa asentoa. Samalla pitäisi varata aika fysioterapiaan ja Aamulle neuvola. En muista oliko vielä jotain asioita hoidettavana, on varmasti mutta olen vaan unohtanut. 😄

Päiväkodin kanssa yritetään keksiä Lumille jotain helpotusta hänen mielialoihin ja kiukkuihin. Joku reitti johonkin toimivaan olisi erittäin tervetullutta vaihtelua, nyt ollaan vaan kokeiltu kaikkia tyhjiä arpoja ilman toimivaa ratkaisua, puuduttavaa mutta minkäs tekee. 

Tuli mieleen vielä että kesälomalla löydettiin meidän parvekkeen alta eksynyt linnun poikanen, lapset tykästyi siihen ihan kamalasti. Otettiin se sisälle turvaan päivän jälkeen kun ei ollut lähtenyt mihinkään ja annettiin sille suolasokerivettä, vietiin se Heinolan lintutarhoille hoitoon kunnes on tarpeeksi iso lentämään. Se sirkutti meille ja joi sitä vettä tosi suloisesti, melkein olisi voinut sen pitää jos olisin tiennyt linnuista yhtään mitään. 😄

Kivaa alkanutta viikkoa!

Paluu arkeen :)

 Arki on koittanut, Iina ehti olla koulussa vajaan viikon ja nyt ollut kipeänä, kolmatta päivää pois koulusta. Eipä yllättänyt, Lumi sentään terveenä pysynyt vielä ja palannut päikkyyn ja sirkusharrastukseen. Eilen hänet vein ja niin iso tyttö kun pärjää siellä ilman siskon tukea. 😍 Iina siis kävi kaksi kautta sirkuksessa ennen kuin nyt lopetti, olisi juuri siirtynyt ylempään ikäluokkaan muttei halunnut enää takaisin. Lumi aloitti viime tammikuussa muistaakseni ja nyt halusi ehdottomasti palata sinne, mikä on tosi hyvä kun on vähän kömpelö ollut niin saanut kehitettyä koordinaatistoa ja ketteryyttä ihan uudella tavalla. Yhden esityksen verran olivat samassa ryhmässä, se oli tosi jännittävä päivä kun päästiin katsomaan Sibeliustaloon tyttöjen esiintymistä, saatoin ehkä herkistyä. 💖 Katsotaan koska Lumilla on ryhmän kanssa uusi esitys. 

Meillä yhä pyörii lainajutut mielessä, mikään ei ole edennyt mihinkään, montahan viikkoa tätäkin stressiä eletty ja alkaisi päätökset positiiviseen suuntaan olemaan enemmän kuin tervetulleita. 

Minun perhe 💜

Käytiin viime viikonloppuna Olgan farmilla tuolla Iitissä, vai mitähän seutua se tarkemmin on, Kouvolaan ne kaikki pikkualueet kai kuuluu. Piti käydä siellä jo ajat sitten mutta aina on viikonloppuisin jotain muuta, joko lapset ei ole kotona tai sitten joku on kipeä tai laiskottaa. Autojen käyttökelvottomuus vaikutti myös paljon liikkumiseen. 😂 Nyt ovat onneksi molemmat leimassa ja toimivat hyvin. Se oli iso helpotus eikä ollut loppujen lopuksi edes kamalan kallista. Oli hyvä sää eikä siellä ollut ihmisiä jonoksi asti niin saatiin rauhassa katsella eläimiä ja mentiin niihin aitauksiin sisälle minne sai mennä ja lapset ihan innoissaan silittelivät pupuja ja lampaita. 💖 Aamu tykkäsi aasista ja ponista ja pupuista, tosi nätisti hänkin käyttäytyi vaikkei varmasti ymmärtänyt juuri mistään mitään. 😂😂

Viime viikolla käytiin laina-asioiden takia mummollani kylässä, se oli hauska reissu keskellä viikkoa. Vaihtelua siihen että aina ollaan vaan tässä kotona arkena. Tuntuu ettei lapset koulun ja päiväkotipäivän jälkeen oikein ikinä tee mitään niin se oli kivan erilainen iltapäivä, ehdittiin jopa suht ajoissa nukkumaankin ja mummoa on aina mukava nähdä. 😊

Vielä ei olla Tykkimäkeen päästy mutta ensi viikonloppuna se olisi tarkoitus "hoitaa pois alta" ennen kuin koko paikka menee taas kiinni. 😂 Jännä ettei sitäkään lomalla saanut hoidettua mutta sitä odotan todella innolla. Viime kesänä Anssi ei päässyt sairastelun takia mukaan niin nappasin Anssin äidin kyytiin ja mentiin sillä porukalla, en olisi yksin pärjännyt kolmen lapsen kanssa. Toivon että Lumi olisi sen verran kerännyt pituutta että pääsisi kanssamme vähän niihin hurjempiinkin laitteisiin, onhan hän jo pian 5v mutta vähän lyhyen oloinen. 😅 

Sieltä varmaan laittelen sitten kuvia ja päivittelen blogia ehkä vähän tiuhempaan, mitä enemmän on tapahtumaa ja ajatuksia mielen päällä niin sitä vaikeampi on jotenkin pysähtyä ja keskittyä purkamaan niitä ulos. Nyt on huomannut kun vaan odottaa jotain niin hankala silloinkin tehdä jotain ihan muuta asiaa tosi antaumuksella. Kokoaika mietin että sitten kun se lainajuttu on ohi niin teen kaikkea mutta pitäähän tässä osata tehdä asioita samallakin. 😄

Onpas aika vierähtänyt :)

 En voi uskoa että loma on jo ohi, vaikka kauhistelin sen alettua että miten pidetään pakka kasassa yli kaksi kuukautta. 😂 Ei se helppoa ollut, enemmän oli säätöä mihin olin varautunut, Lumi oli kiukkuisempi mitä odotin mutta selvittiin. Isoimmat reissut jäi tekemättä koska meidän perheauto oli kokonaisen viikon korjaamolla, saatuamme sen takaisin, se ei mennytkään leimasta läpi ja parissa päivässä piti korjata ja uudestaan leimata kun oli ajokiellossa oltuaan sen viikon korjaamolla ja ajoaika ehti mennä umpeen 😂 Siinä oli aika paljon kestämistä kun ei ollut autoa, sitä tarvittiin jatkuvasti. 

Miten söpöläinen tämäkin riiviö osaa olla 😍

Meillä on kiikarissa eräs todella kiva talo Villähteeltä, ollaan tehty jo ehdollinen tarjous, väännetty pankin kanssa ketä ei loppuunsa edes kiinnostanut ja tehty kuntotarkastus minne pummin kyydin välittäjältä. 😄 Nyt on toisen pankin kanssa lainaneuvottelu kesken, soittanee toivottavasti huomenna. Heitä kiinnosti enemmän vaikka juteltiin puhelimessa vähemmän. Toivotaan että oli hyvä merkki että se keskustelu oli tosi casual verrattuna aiempaan jossa piti tunnistautua ja höpöteltiin pari tuntia tosi tarkasti kaikkea. 😄 Yhtään en tiedä mitä odottaa, annettiin kaikki paukut siihen ensimmäiseen neuvotteluun ja nyt tuntuu tosi kaukaiselta asuntolainat ja omakotitalot ja kaikki, mutta ehkä tämä on vaan hyvä. Tehtiin tosi iso homma sen lainan eteen ja oltaisi se mielestäni ansaittu 😊

Iina aloitti torstaina koulun, lukujärjestys vaatii totuttelua kun Lumin päivät ovat pidempiä. Ensimmäiset läksyt tehtiin jo perjantaina.😍 En tiedä vielä opetanko menemään kävellen kouluun vai bussilla, toki hyvähän se on osata sekä että. Vasta sain hänet innostumaan opettelemaan pyöräilyä, apupyörillä tosin kun ilman niitä pelotti tosi paljon, nyt tuntuu että on saanut homman niin haltuun että voi kohta ottaa apparit pois. Mutta en tiedä saako meillä mennä ekaluokkalainen pyörällä kouluun, joissain paikoissa ei saa mennä. 

Lumikin menee vihdoin takaisin päiväkotiin, se tekee hänelle kyllä todella hyvää. Samoin hänen sirkusharrastus jatkuu tiistaina, Iina ei enää jatkanut. Pitää keksiä hänelle jotain muuta, on aika kiinni puhelimessaan, välillä liikaa. Kyselin Lumin isältä voisiko nyt arjen jatkuessa pitää Lumia enemmän luonaan niin on nyt peräti keskiviikkoon asti, en edes muista että koska on ollut noin kauan poissa kotoa 😂

Mietin että tykkäisikö Lumi jos olisi vuoroviikoin meillä ja sitten isällään. Täällä oleminen kuormittaa tosi paljon ja siellä saisi sitten rauhoittua ja levätä. 

Paljon on mielen päällä, tänne en ole ehtinyt tulla kun keskittyminen vaikeaa. Töitä olen tehnyt minkä jaksanut, rimaa hipoen viime viikolla ja nyt vähän jo paremmin. Arki saa tulla, muutokset saisi tulla. En halua asua täällä kauhean kauaa, kiva asunto mutta jotain vikaa täällä on. En koe olevani onneni kukkuloilla täällä, olen hermostunut ja turhan kipakka suuttumaan asioista. Anssikin sanoi vasta että olen täällä käyttäytynyt välillä tosi oudosti, en itsekään aina tunnista itseäni. Suutun tyhjästä, itken ja kiukuttelen. Minusta tuntuu että täällä asunnossa on jotain tosi negatiivista, ehkä se johtuu siitä että täällä oli se tuhopoltto ennen meitä tai joku muu, en tiedä. Tästä tulikin tällainen yllättävä avautuminen taas, mutta haluan sen talon! Se tuntui kodilta heti kun astuttiin sisään ja se oli kaunis ulkoapäin. Siellä ei ole mitään tuhopolttajan jälkiä tai muutakaan onnetonta 😄

Lapset leipoi joulupipareita :)

Enkä ole ainoa joka täällä on ollut pahapäinen, Lumin käytös on mennyt pahempaan, Anssikin suuttunut ja huutanut niin että naapuritkin ovat kuulleet. On ennenkin ollut äkäinen jos ollut syytä mutta tuntuu että hänkin hermostuu välillä liikaa liian pienestä, voiko asunto aiheuttaa ihmisissä näin negatiivisia muutoksia 😑 Tähän hätään en edes muista enää että mitä kaikkea loppulomasta touhuttiin mutta eiköhän niitä tänne ala ilmaantua kun muisti palailee. Lomastressin hälvetessä ehkä niin sitten :)

Tyllerö odotti iskää töistä kotiin 😄

Kivaa alkavaa viikkoa, arki jatkuu ja yritän palailla enemmän meidän touhuihin taas 💕